Ja perässä hiippasi syyhy. Hetken kuluttua maisemiin ilmestyi myös kihomato... Mukavaa, on se! Tosin ketään näistä ei ole vielä havaittu tässä torpassa mutta odoteltu on. Ja kaiken tämän odottelun keskellä irkun tekisi mieli mennä ja kiljua että MITVIT tää taas on!!! Miksi joka helketin syksy pitää tutkia päitä, kurkkia peppuihin, miettiä onko se järjetön kutinakohtaus punkin aiheuttamaa.

Räyh ja murr sanoo irkku! Koulujen normaaliin syystouhuun on tuntunut kuuluvan jo useamman vuoden tiedote, joka läjähtää jokaisen koululaisen kotiin loka-marraskuun tietämillä. Todeten "katsokaa ja tutkikaa lastenne päät, koulussamme on havaittu täitä". Ja jo pelkkä lapun kouraan saaminen aiheuttaa sen päiväisen päänahan kutinan, että aivan varmasti on pakko olla niitä täitä ja miten niin muka ei ole!!! Ja sitten tutkitaan, rapsutellaan ja pelmataan päänahkoja ja annapa olla jos siellä on hilsemurunenkin niin aletaan syynäämään valoa vasten, kääntämään, vääntämään ja tutkimaan lisää että ONKO se vai EIKÖ se ole hilsettä.

Kun kaikkien päänahat on koluttu kymmeneen kertaan, jokaisen pienenkin rapsauksen tai kutinan jälkeen ja puhtaiksi todettu niin jaarsumma mä mitä! Eiköhän tuttava soita että hei kuule, meillä on työpaikalla nyt havaittu syyhyä, jos alkaa kutiamaan niin katselepa sillä silmällä, ettei sitten sitä. Ja siitähän se kutina alkaa, samalta istumalta ja sitä raavitaan viikko pari ja etsitään merkkejä syyhystä. MITVIT sanoo irkku!!!

Ja kun viimein ollaan todettu, ettei tässä nyt mitään syyhyä olekaan vaikka kuinka sitä etsisi niin siinähän se sitten on... Lappu eskarin ovessa jossa lukee "tarhassa havaittu kihomatoja". Ja jos ei siihen mennessä ole itseään raapinut hulluksi ja tenavia tutkinut aivovaurion partaalle, niin viimeistään silloin sen tekee. Pienemmät, housut alas ja takamukset pystyyn, kutiaako? Mitä eikö muka... Ahhah, että kutiaa sittenkin vai mitä sinä siinä niitä housujas kiskot ees taas...

Ja joka ainoa kerta kun lapsi liikahtaa epäilyttävästi niin irkku kysymään "kutiaako"... Ethän nyt huijaa. Aivan varmasti kutiaa. Mutta ei. Jokainen on kannassaan tiukasti, että kun ei kutia niin ei kutia. Pitäisikö kuitenkin ihan varmuudeksi... Ne lääkkeet... Ihan varalta. Ja siinä vaiheessa kun irkku selaa netissä ensin annostukset, päälle kaivaa kyseisen lääkkeen hinnan niin irkku toteaa, juu ei, ei varoiksi. Ei irkulla ole nyt varoiksi laitella kuuttakymppiä koko sakin hoitoon, ei niin millään. Sitten laitetaan jos on. Nyt vain kytätään ja kurkitaan.

Ja jos jostain irkku on iloinen, niin siitä että junnu on käsipesufriikki. Sittenkin, että kädet on jatkuvasti niin kipeät ja niin kuivat että niitä rasvataan useamman kerran päivässä. Pienempi paha se on, kuin ne helketin madot. Mutta sanoo irkku silti, MITVIT, ei irkun koulu-uralla koskaan ollut mitään jokasyksyisiä täi- ja kihomatorumbia. Ei oo kivvaa!