Hittolainen. Teho-osasto on jäänyt tauolle Kinon ohjelmistosta, tilalla pyörii West Wing. Höh. Katson siis Eddie Murphyn elokuvan joutessani. Kovin tuo jauhopeukalokin kutiaisi mutta kun. Ei ole jauhoja. Kukaan niitä ei muistanut eilen hakea kun pizzatkin väänsin siitä Durum-jauhosta, joka muuten toimi pizzapohjissa jotenkin mukavammin kuin normaalit jauhot. Niitä kannattaisi ostaa jatkossakin pizzoja varten mutta epäilen että en niin tule silti toimimaan vaikka kuinka kannattaisi.

Paitsi että plääsäsin pitkään ja tehokkaasti täällä aamun, olen myös suorittanut erinäisiä taisteluita. Taistelukumppanina on toiminut tämä herra:



On muuten mukava taistelukumppani, mutta tuppaa ajamaan irkun ajoittain hermoromahduksen partaalle. Kuten tänä aamuna saaden kiukkukohtauksia vuoroin yläkerran portille, jota on siis jälleen entrailtu, omalle traktorilleen, makuuhuoneen ovelle ja pikkuautoille. Tämän herran pitkäjänteisyys toimissaan on luokkaa 0 paitsi jos kyseessä on luvattomuuksien tekeminen joihin jaksaa palata uudelleen ja uudelleen ja uudelleen ja uudelleen huolimatta siitä monestiko äiti tämän ketkun pois pahuuden teiltä nostaa.

Tässä herrassa on muuten yksi silmiinpistävä piirre verrattuna isäänsä tai isompiin täyssisaruksiinsa. Tällä herralla on täysin siniset silmät edelleen. Samaista piirrettä ei löydy junnulta sen enempää kuin prinsessalta tai isukiltakaan. Junnun silmien väri muuttui ruskeaksi alle vuoden ikäisenä, prinsessalla oli pikimustat silmät syntyessään ja ajan kanssa ne muuttuivat ruskeiksi mutta tämä heppu. Näinköhän silmät tosiaan jää sinisiksi.

Nyt taidan tosiaan poistua sen Eddie Murphyn pariin, tiedä vaikka saisi tämän taistelukumppaninkin asettumaan hetkeksi aloilleen ja lopettamaan jatkuvan rähinän portin kupeessa.