Siis todellakin! Juuri sellainen minä olen. Juu. Syytä olisi ehkä laittaa kädet kahleisiin eikä se jeesusteipin pätkä suun päälläkään pahitteeksi olisi ei. Poika 13v sai kotitehtäväksi köksästä leipoa pullia. Tottahan niitä sitten tehtiin äidin kaavalla eli ihan hieman enemmän sitä rasvaa ja sokeria kuin köksässä. Toinen pelti vaniljakorvapuusteja ja toinen kanelikorvapuusteja. Ja kyllä tulikin hyviä. Aivan sairaan nameja, uunituore pulla ja jääkaappi kylmä maito, nami!

Hieman siinä kyllä epäilin, että Speden maha ei välttämättä pidä tuoreesta pullasta sen enempää kuin suklaastakaan. Joten "mä en uskalla maistaa kuin yhden"... Mutta se maku, pakko oli ihan vaan maistaa vielä toinen. Ja oikeassa olin kuulkaa, ei masu tykkää ei, pienellä siis. No tottakai ongelmat alkoi vasta kolmen aikaan yöllä. Sitä vääntöä, piereskelyä, kiljahtelua ja lisää vääntöä, sitähän riitti meidän vuoteessamme, eikä suinkaan äidin ja isin rakkaudesta johtuvaa vaan siitä hiivatin pullasta.

Jos ihmettelette miten saan piereskelyn sopimaan äidin ja isin rakkauden merkiksi, syy on simppeli. Mummoni oli aikanaan sanonut äidille, silloin kun äiti oli pieni tyttö, että kun mies jostain todella nauttii, se pieree. Ja koska tämä oli äidin päähän jäänyt absoluuttisena totuutena, oli äiti aikanaan ensimmäistä kertaa miehen kanssa sängyssä ollessaan pitäny tiukasti nenästään kiinni... jos se vaikka pieree niinkuin hänelle oli äiree sanonut. No johan tämäkin juttu taas lipesi sivuraiteelle.

Takaisin asiaan. Se, mikä teki öisestä piereskelystä ja vääntelehtimisestä aivan erityisen inhottavaa johtui puolestaan irkun väsymyksestä. Ensin en saanut millään unta illalla, kello oli hyvinkin yli puolen yön ennenkuin tämä akka sammahti sänkyyn. Ja niin, kolmen jälkeen uni olikin sitten torkahdus, ota tutti, tapu tapu pepulle, torkahdus, tapu tapu, "no eikö se nyt yhtään helpota", tapu tapu, ota tutti... Ja Spede pieri, kiljahteli, torkahteli, kiljahteli, pieri ja sama alusta yhä uudelleen ja uudelleen, aina siihen asti kun äiti luovutti puoli kuudelta ja nousi pierukoneen kanssa ylös. Kun ei millään viitsisi junnua herättää tällä touhulla.

Nyt irkku on silmät ristissä ja Spede kärttyä täynnä. Heti kun liike lakkaa, siis kiikun joka tuossa vieressä on ja jota vasen jalkani vispaa, alkaa kiekuminen. Menen siis nyt takavasemmalle ja otan Speden sylihoitoon, josko se viimeinen ja tilanteen laukaiseva pierukin sieltä pamahtaisi ilmoille.