Niinpä niin. Ukolla alkaa kesäloma lähetä ja vauhdilla, enää ensi viikko ja kas, tuohan jää viiden viikon ansaitulle lomalle. Eikä tässä itselläkään enää juuri enempiä ole, kaksi viikkoa ja Mertarannan sanoin; se on siinä. Ihan kivaa, kai. Muistaisinkohan jo tänään käydä reksin jutulla? Minun kun on tarkoitus mennä keskustelemaan tämän kanssa siitä viimeisestä työpäivästäni, kevätjuhlapäivästä. Lähinnä aion todeta tälle että tulen tilaisuuteen työntekijän ominaisuudessa mutta aion poistua tilaisuudesta äidin ominaisuudessa ja sillä siisti. Kukaan toinenkaan avustaja kun ei ole tuolloin tulossa töihin töihin joten en kai minä nyt yksin jää taloon kökkimään vaikka kuinka työpäiväksi onkin merkitty. Hah!

Eilinen työpäivä oli varsin hauska. Yhden tunnin luokassamme vietti ensi syksyn ope tutkailemassa lapsosia ja näiden käytöstä ja sanonpa nyt ja tässä; opelle saattaa olla lievä järkytys se että nämä ovat aikamoisia villikoita. Jo se eilinen tunti sai tämän pyörittelemään silmiään ja katsahtamaan pariinkin otteeseen hämmentyneenä mm allekirjoittanutta. Toisaalta, kevät on niin pitkällä että voi sanoa että lähes päivä päivältä touhu alkaa olla levottomampaa.

Toisaalta myös ne luokan pahimmat pulinapussit oli kumpainenkin todella hankalalla päällä joten sekin osaltaan selittää sitä että homma ei mennyt ihan putkeen. Ehkä osittaiseksi selitykseksi käy sekin että myös ne kolme lasta, joilla on tapana sulkeutua kuoreensa kuin simpukat konsanaan jos joku homma ei nappaa yhtään ja jännittääkin vielä, totta tosiaan sulkeutuivat kuin simpukat kun piti laulaa kevätjuhlalaulua ja esittää open siihen kehittämää koreografiaa.

Syksyllä luokan haltuunsa ottava ope puhui lapsille tsempaten näitä ja samalla ihmetellen miksi osa porukasta ei osallistunut harjoituksiin. Oma ope puolestaan pyöritteli minulle silmiään sopivassa kohdassa, tätä kun oli osattu oikeastaan odottaa jo siinä kohtaa kun luokka tuli kouluun ja ensimmäiset keskustelut luokassa oli käyty välitunnin tapahtumista. Ruokajonoa kootessani pari oppilasta kysyi miksi meille tulee syksyllä mummo luokkaan. Niin, aikamoinen ero näillä uusilla opettajilla on verrattuna oma opeen ja silti, minusta muutos saattaa olla vallan hyväkin.

Loppupäivä sujuikin vauhdilla, kevätjuhla-askarteluja ja matikan toimintatuntia, eihän tuolloin voi olla juuri muuta kuin vauhtia ilmassa. Työpäivän päätteeksi minä nypin liimaa sormistani urakalla, se nyt kun on vaan aika hankala laji se kukkien liimaaminen kreppipaperista piippurassiin, ainakin meidän poikasille. Reps.

Kotiin lähdinkin jo puoli kolmelta sen alkuperäisesti ajatellun kolmen sijaan, kas kun aloitinkin työpäivän jo puoli kasilta. Tänään työpäivä päättyykin sitten jo vartin yli kaksi joten mukavasti nämä "pitkät" päivät lyheni. Olen tässä tämän aamutovin tuijotellut ajoittain taivasta, ajoittain forecan sääennustetta, kas kun niin. Menemme speden kanssa kävellen joten olisi ihan kiva ja suotavaa ettei vettä roimisi seiskan kintaalla etenkin kun speden kärreihin ei ole sitä hiivatin sadesuojaa.

Ihan yhtä suotavaa olisi vesisateeton aamupäivä, retkeily sateella kun ei ole mitenkään mieltä ylentävää puuhaa eikä vallankaan jäätelön ja eväiden pureksiminen paikallisessa puistossa jos vettä tulee kuin aisaa. Luulenpa että vedän lisävaatetusta päälleni ennen kuin sinne työmaalle lähden, jopa villasukat on käynyt mielessä vaikka toisaalta, avustettavaa pyörätuolilla lykkiessä saattaa tulla aika mukavan lämmin. Hmmmm...

Illaksi on onneksi luvattu sateetonta, me kun olemme menossa sinne speden tarhan pihakekkereihin. Tämä päivä tulee olemaan aikamoista haipakkaa, eikä se haipakka juurikaan tästä rauhoitu huomiseksi jolloin ohjelmassa on ne hautajaiset. Olen yrittänyt nyt hahmottaa mielessäni mihin väliin lykkään, tälle tai huomiselle, junnun silmälasien väännätysreissun ja passien noudon. Passit kun on pakko käydä hakemassa jo ihan siksikin että saan selville kenen passi vielä uupuu, niistä kun on tullut kolme ilmoitusta ja niitä on kuitenkin haettu neljä kappaletta. Näinköhän minua ei päästetä maasta *reps*? Vai onko sittenkin niin ettei speden passikuvat olekaan käyneet passiin? Se olisi kyllä aika järkyttävää sanon mä!

Huomiselle pitäisi saada sovitettua vielä kauppareissukin mutta jotenkin nyt tuntuu että alkaa tunnit loppua päivästä, kai sitä pitäisi ehtiä jossain välissä trimmaamaan itsensäkin kuosiin niitä kekkereitä varten. Ja ai niin! Ne kukat! Ne on vielä tilaamatta ja hakematta! Onneksi en aio mitään kukkalaitetta vaan yksinkertaisesti kimpun, muutenhan tässä iskisi totaalinen stressi päälle. Ou mai! Onkohan minulla muuten pojille edes soveliaita vaatteita sinne? Tummat farkut ja paitapuserot on ollut ajatuksena mutta missähän toinen paitapusero mahtaa olla. APUA!

Ehkäpä päätän tämän lievästi stressiä aiheuttavan postaukseni tähän ja siirryn entraamaan itseäni työkuosiin. Se on siis moro ja viettäkää kivakivatorstai!