4:43 on muodostunut maagiseksi lukemaksi kelloradiossa. Sikäli maagiseksi että se on tarkalleen ottaen se aika joka kelloradiossa on nyt näkynyt useampana aamuna kun olen noussut ylös. Tyhmää, sanoisi junnu ja samoin taidan sanoa nyt itsekin. Höh! No, ehtiipä taas juoda teetä, blogata, juoda teetä, lukea, juoda teetä ja kaivaa vaikka toiset korvikset korviin. Toteanpa silti että se että väkisin pysyttelen hereillä liki yhteentoista on aivan turhaa, sillä ainoa tulos siitä on lyhyempi yöuni!

Tautirintamalla menee hyvin! Spede ei edelleenkään ole kipeäkipeä, näppymäärä on tosin kasvanut tasaiseen tahtiin ja illalla totesin näppyjen lisääntyneen aivan erityisesti jaloissa. Myös päänahka hiusten alta on saanut oman osansa joten ei tuota kyllä hoitokuntoiseksi saa millään ilveellä taiottua huomiseksi, tuskin edes perjantaiksi. Huomisen tämä viettää näin ollen kotosalla touhuten kotihommia. Perjantain saa kevätvilliä poteva poika 16v olla kotona.

Niin se kevätvilli. Koulutouhut on taas niiiiiiiin syvältä kuin olla voi. Myöhästymisiä, luvattomia poissaoloja, omituisista syistä luokasta poistoja. Tuleekohan siitä mottipäästä ikinä miestä? Sen ajan minkä poika malttaa koulussa olla koulu menee sentään ihan suht hyvin mutta sitä aikaa vaan on suht niukasti. Eikä siinä edes kaikki, pojalla on ongelmia myös kotonaolon kanssa. Kun ei vaan malta. Ei niin millään. Nytkin poika on naapurikunnassa mummullaan yötä, sinne kun oli pakko mennä käymään iltapäivästä. Sittenkin että moposta on bensa lähes kabut ja äiti ei luvannut sijoittaa enää latiakaan enempää tankkiin.

Ankeus sanon mä! Onneksi poika 14v on toista maata, maanantaina hän oli vapaaehtoisesti läksyparkissa ottamassa kiinni Ruotsissa jälkeen jäämiään juttuja, tänään poika jää koulun jälkeen matikan tukiopetukseen, siinäkin kun on sattunut erinäisiä kärryiltä putoamisia, kiitos julmetun väsymyksen jota poika on potenut viime aikoina. Jos kohta minun sisäinen kelloni sekosi kellojen kääntelyn myötä niin niin teki myös pojan kellot.

Siinä määrin runsasta se väsymys on ollut että luokanvalvojakin siitä soitteli viime viikolla. Että olenko huomannut. Että kyllä hän tietää että hänellä on kovin monotoninen ja tylsähkö ääni ja tietää hän senkin että osa hänen tunneistaan on mahdottoman tylsiä aiheiltaankin, mutta että niin tylsiä että poika oli nukahtanut kolmesti yhden tunnin aikana. Että voisinko vähän katsella perään. Ettei ole mitään ihmeellistä. Poika kun on muuten tunnollinen koululainen, josta kertonee sekin että tämän Wilma vilisee pelkkiä plussia, niitä on ihan yhtä runsaissa määrin kun pojalla 16v oli aikanaan häirintä-, läksyt tekemättä-, kirjat kateissa-, tunnilta myöhästyminen- ja muut vastaavat-merkintöjä.

Tänäänhän on muuten SE päivä. Siis se jona poika 14v lähtee kaverinsa, ukon ja speden kummisedän aka ukon siskon eksän kanssa mökille ja laskettelemaan. Varsinaista extremeä on tuo, sanon mä. Mökkihän ei ole talviasuttava joten luvassa on mm jään kairaamista veden saamiseksi, armotonta lämmittämistä takalla ja kaasulämmittimellä ja aamuisia kahvinkeittohetkiä ulkoilmassa. Ehdottipa tuo jo minullekin pääsiäiselle mökkireissua, kieltäydyin. Ihan oikeasti, nyt kun tulee pidempi vapaa niin minä en totta tosiaankaan aio käyttää hetkeäkään siitä istumalla autossa pitkää matkaa tai sissileikkien metsässä.

Pojan 16v piti lähteä samaiselle reissulle mukaan mutta tämä ns sössi reissunsa. Sopimus kun oli ollut että kahden viikon ajan ennen reissua pitää Wilman pysyä merkintävapaana. Ja miten kävikään? Pysyi se peräti yhden päivän. Ehkä poika 16 järkkäsi merkinnän sinne jopa puolittain tarkoituksella, tätä kun ei ole yhtään tuntunut haittaavan vaikka reissu menikin sivu suun vaan tämä ehkä jopa odottaa tätä osan porukasta katoamista pariksi päiväksi. Hmmm. Tätä pitääkin tuumailla.

Niin, tosiaan. Se tautirintama. Ukko on tukossa kuin tuuran putki, jos näin voidaan sanoa. Flunssa olis aikas hyvä. Eikä siinä vielä kaikki. Maanantai-iltana pientä lämpöä potenut teini on siirtynyt kunnon kuumeilun, niiskutuksen ja kurkkukivistyksen pariin. Eilen tämä kävi lääkärissä hakemassa saikkulapun itselleen ja siitäkin huolimatta tämä joutuu tänään päiväksi koululle loppunäyttöään antamaan. Buranaa ja panadolia tarjolla siis!

Merkillistä muuten että itse olen edelleen vain ajoittaisen kurkkukivun asteella. Niin ja aivastelun. Ehkä luokassa on niin paljon pöpöjä ettei kroppani osaa päättää minkä niistä itselleen ottaisi? Meillähän on jatkuvasti vähintään kahden oppilaan vaje, ollut nyt viimeisen kuukauden. Vesirokkoa, mahatautia, flunssaa. Ja näitä kaikkia satunnaisessa järjestyksessä ja sattumanvaraisesti osuen. Saapa nähdä jatkuuko vaje vielä pääsiäisenkin yli.

Sain muuten eilen päivällä luottohoitajani langan päähän terkkarista. Onneksi. Sitä lastenneuvolan terkkaa kun ei tuntunut saavan kiinni millään. Johan selvisi asiat ja viivana sittenkin. Siinä asiaa selvitellessäni kaksi avustajaa nauroi kippurassa vieressä, meillä kun on luottohoitajan kanssa tapana puhua kuin vähintään parhailla kamuilla ikinä ja siihenhän se puhelu osin meni eilenkin. Ehdimme siinä keskenämme miettiä jo sitäkin olisiko minun ollut sittenkin parasta soittaa ambulanssa eikä sittenkään sinne ensiapuun silloin maanantaina kun jahtasin epätoivoissani jotain todistusta kirjoittavaa instanssia kiinni.

Mietimme myös sitä kestänkö yhden päivän kotona sairaan lapsen hoitotoimissa, ukonhan kun se olisi parempi hoitaa alusta loppuun vai olisiko sittenkin aiheellista tilata minulle valmiiksi aika mielenterveystoimiston puolelta perjantaiksi. Totesimme yhteen ääneen että ehkä jään henkiin vaikkakin heikosti kun torstain olen kotosalla mutta ainahan voin soitella luottohoitajalle jos tarvitsen esim paniikkilääkitystä.

Puhelun jälkeen työkaverit kysyikin ensi sanoikseen olemmeko kenties perhetuttuja kun eihän kukaan puhu kenenkään kanssa muuten samaan tapaan. Juuei, mutta luottohoitaja tuntee lapseni melkein paremmin kuin minä itse, totesin. Tänään kurvaankin suoraan töistä noutamaan todistukset ja lääkereseptit, niitä kun on tarjolla sekä junnulle että ukolle.

Eilisen illan käytinkin sitten opetellen isoäidin neliöiden virkkausta. Tsiisus! Niitähän on kiva tehdä samalla kun töllää töllöä. Kuusi ketkulaa ehdin virkata valmiiksi siinä iltasella ja kaivoin vinon pinon langanjämäkeriä lankavarastostani esiin. Pienimuotoista ongelmaa tosin pukkaa, niitä langanjämiä on silti aika nuukasti. Pitäisiköhän purkaa kantapäistä rikkoutuneita villasukkia lisukkeiksi? Niiden varret kun on varsin käyttökelpoista kamaa.

Illalla pyörähti pojan 16v kaverikin noutamassa vihdoin sen vanhan skoban raadon pois, kaveri on kyllä varsinainen kauppamies. Siinä höpistessä tämä ehti esitellä minulle jo vaikka mitä muuta myynnissä olevaa ja lupasin palata asiaan elokuulla kun poika 14v saa mopokortin. Käytettyä mopoa tulee pukkaamaan siis. Olipa kaveri pakannut pojalle 16v vaatteitakin, siis omia pieneksi jääneitään ja samalla kertaa sujauttanut pusseihin vanhoja leikkiautojaan, mm radio-ohjattavia kaksin kappalein. Että josko meidän pienemmille ne sitten. Pussukat oli tosin vielä tällä kotona mutta hän toimittaa ne lähiaikoina tänne. Just.

Ja nyt kuulkaa, minä taidan siirtyä kutrien kesytyksen pariin. Toisaalta on varsin kiva olla huominen kotona, minulla kun on kotihommavire edelleen päällä mutta jotenkin en osaa ryhtyä toimeen työpäivän päälle. Se on siis moro ja viettäkää kivakivakeskiviikko!