Puolustuksekseni totean, että harvemmin aloitan kiroilemalla yhtäkään bloggausta. Tämä päivä vaan kuuluu juuri niin täysin sarjaan masennus, ketutus ja risominen. Aamu alkoi hyvin, aina tuonne puolille päiville asti sujui sulavan notkeaan ja hyvillä mielin. Ja nyt. Tekisi mieli potkia, huutaa ja raivota. Potkia hieman lisää ja kiroilla. Perkema!

Positiivista, säveltelin italianpataa ihan alusta alkaen ilman mitään valmispussukoita. Hyvää tuli, kiitos siitä kuuluu Julielle jonka sivuilla oli varsin oiva ohje hommaan. Suosittelen kokeilemaan. Pyykitkin lensi vauhdilla niille kuuluviin paikkoihin ja jopa lapset osasi siivota huoneensa vihdoin ja viimein. Ja sitten se tuli, se masennusosio. Juttelin pitkään ystäväni kanssa heidän kohtaamistaan vaikeuksista. Kaikki on niin kovin epävarmaa ja pelottavaa. Kunpa voisin auttaa jotenkin heitä. Toivottavasti ystävän oloa edes hieman helpotti kun sai purkaa sydäntään.

Masennusosio ja se alakulo joka itsellekin jäi juttelusta sai taas aikaan sen risomisosion. Kun olo oli juuri sellainen, että nyt hetki hiljaisuutta, pakko saada koota ajatuksia, miettiä, surrakin. Sisällähän sitä ei pysty tekemään kun spede nukkuu ja junnu riekkuu, joten suuntasin ulkorappusille. Ja mikä hiton hiljaisuus. Pah! Viikonlopun pakollisen nyyhkyiskelmien piharaikauksen tilalla kaikui yksin pihaan narunjatkeeksi jätetty koira. Sitä ulvontaa. Räksytystä. Lisää ulvontaa. Ärsytys! Ja juuri kun olin heittänyt ovenkin auki jotta saisi hieman kämppää jäähtymään niin pah, pakko se oli laittaa kiinni koska suoraan sanottuna, mekkala kuulosti suunnilleen samalta kuin jos meidän pihassamme olisi ulvonut koira.

Tänään ei siis todellakaan oikein suju. Monestihan kyseinen hurtta päivällä pitää huutokuoroa jossain vaiheessa, normaalisti se ei vain häiritse minua. Tänään se häiritsee. No, kaipa tämä tästä taas. Pitäisi miettiä huomiseksi joku simppeli ja erittäin hyvä leivottava, ajattelin kutsua anopin ja miehen siskot kakkukahville. Juhlaan kun on silti aihetta, meillä on hääpäivä. Minä muistan sen, mutta veikkaanpa että ukko ei. Eli jos tässä sitten kelaisi vaikka leivontasivuja läpi. Ja alkaisi sitten toteuttaa visiota.

Viettäkää hyvätuulisempi päivä kuin irkku. Se on moro!