Tänä aamuna. Ihan loputtomiin ajatuksia jotka putkahtelee päähän. Paitsi neuvolakortteja, aloin myös vertailla odotusaikoja. Esikoisen odotus oli jännittävää, ihanaa ja harmonista oloa. Toka ja kolmas meni siinä omia aikojaan, nelosen kohdalla edellisestä olikin jo kulunut neljä vuotta ja odotus meni todellakin odottaessa. Junnun odotus oli helppoa kuin heinänteko.

Tämä odotus onkin sitten ollut silkkaa paskaa. Odotusta ilman odotusta, odotusta ilman sitä sellaista tietynlaista iloa ja autuutta. Odotusta epävarmuudessa. Typerää, eikö? Viikkoja on siis plakkarissa 25+2. Eli keskiraskaus menossa. Loppuraskauteen on vielä viikkoja, jotenkin olen itse aina laskenut loppuraskauden alkavan tuolla jossain 32 viikon tietämillä, ehkä vähän myöhemminkin.

Miten siis minusta tuntuu nyt koko ajan siltä, kuin eläisin loppuraskauden viikkoja? Tietääkö kroppa jotain mitä minä en? Jos joku kysyisi, miten olen jaksellut ja miten jaksan, sanoisin että en jaksa. Kroppa ja pää ei toimi yhteen. Kroppa sotii vastaan kaikkea ja pää elää omaa elämäänsä. Olen väsynyt ja virkeä yhtä aikaa. En jaksaisi enää viikkoakaan kauempaa, ja niitä viikkoja on edessä vielä vaikka kuinka.

Lasken niitä miten päin hyvänsä, niitä on 14 ja rapiat päälle. Kamalan pitkä aika. Ja silti, olo on aivan sellainen, että se synnytys on jo kohta tuossa. Ihan lähellä. Aivan kuin olisi loppuraskaus menossa. Merkillistä. Omituista ja kummallista. Ehkä siihen vaikuttaa nämä helteetkin. Ei akka toimi ei. Kiloja tulee, läskiä kertyy ja kummallisesti olen alkanut epäilemään jo sitäkin, että verenpaine on nousussa. Ja se jos mikä olisi epänormaalia minulle.

Jokaisessa aiemmassa odotuksessa verenpaineet eivät ole kohonneet kuin ihan lopussa päälle 120/70 lukemien. Toisaalta, eipä yhdessäkään aiemmassa myöskään ole hemoglobiini pysynyt näin pitkälle hyvänä. Mitä näitä jossittelemaan, tosiasia on sekin, että eipä yksikään aiempi odotuskaan ole ollut näin tyhmä. Ankea. Iloton. Listaa voisi jatkaa loputtomiin.

Ehkäpä vika onkin vain siinä, että a. akka on iäkkäämpi, b. akka on tiennyt odotuksesta julmetun kauan, ensimmäinen neuvolakäyntihän on ollut suunnilleen viikolla 6, ja c. akka on kulunut usean raskauden seurauksena. Ehkäpä olisi viisainta että akka vetäisi peiton korvilleen ja nukkuisi suunnilleen sinne viikolle 32, voisi sitten ihan oikeasti elää loppuraskautta.