keskiviikko, 2. huhtikuu 2008
Mikäs minä olen sanomaan
Katainen itki. Just. Krokotiilinkyyneleitä kenties? Vanhanen oli järkyttynyt ja pahoillaan. No sitä en kyllä epäile, sen verran empatiaa varmasti löytyy kun itsekin on lähes samoissa liemissä keitetty. Ainoa jolle irkku antaa propsit, täydet sellaiset tässä koko sopassa joka Kanervan ympärille on keitetty, on hullua kyllä, Heinäluoma. Joka oli jossain todennut, että politiikka on politiikkaa ja se on nyt vähin erin liikaa viihteellistetty. Poliitikko julkkuna? Poliitikolla ei ole yksityiselämää? Minusta asetelmassa jokin ei toimi.
Okei, onhan poliitikko tietyllä tavalla julkisuuden henkilö, en väitä. Mutta eikö viihtellistämisellä tuhota se vakavuus, joka työhön liittyy? Eikö sen julkisuuden pitäisi liittyä työhön? Tehtyihin päätöksiin ja ratkaisuihin? Kansan asioiden hoitoon? Vastuunalaista hommaa, johon ei sirkushuvit pitäisi liittyä. Okei, en kiellä, onhan politiikassakin niitä henkilöitä jotka samanaikaisesti hakevat sitä julkisuutta myös yksityiselämälleen, mutta eipä niitä montaa ole. Aika harva poliitikko varmaan lähtee kyseiseen työhön ajatuksenaan pääsy seiskan tai hymyn kanteen.
Olisiko aiheellista jokaisen poliitikon nyt vetää tiukka raja siihen, että aina kun media kysyy poliitikon yksityiselämästä, oli se sitten verhojen väristä tai lomasuunnitelmista, poliitikko vastaisi "en kommentoi". Minusta media ja poliitikon yksityiselämä ei kuulu yhteen. Poliitikollakin on oikeus yksityiselämään. Omiin tekoihin ja päätöksiin yksityiselämässään, joita ei tarvitse lehtien sivuilla selitellä. Poliittiset päätökset on eri asia, niiden selittely on ihan ok, mutta erot, lomat, lapset ja verhojen väri, jätetään nyt hitossa se lehtien sivuilta pois. Olen puhunut. Menen kahville sulattelemaan kiukkuani.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.