1328879731_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Pannuveeksi me nyt päätimme tämän ristiä mutta saattaahan olla että niitä nimityksiä tulee vielä ajan mittaan lisääkin. Ja kyllä, hyvää oli! Taivaallista! Eikä yhtään äitelän ylimakeaa vaikka jokseenkin varma olinkin kun sitä keiteltyä kondensoitua maitoa tölkistä eilen kaivelin. Tämä kakkara on tehty gluteenittomana, kas kun yksi työkaippareista on keliaakikko.

Kakkaran tekohan aloitetaan sillä että poistetaan etiketit kondensoidun maidon tölkistä ja nakataan tölkki kattilaan, siis AVAAMATON tölkki! Vettä niin että tölkki peittyy ja noin kolmeksi tunniksi kiehumaan. Riittää kunhan vesi kiehuu, ei sen hulluna tarvitse porista mutta pieni lisähuomautus; kannattaa lisäillä sitä vettä aika-ajoin toimintojen edetessä. Henkkoht huomasin että palttiarallaa puolisen tuntia tuntui olevan hyvä lisäilyväli. Siinä kiehumisen aikanahan voi touhuta vaikkas mitä mutta ihan ensin kannattaa touhata se pohja kakkaraan.

Pohja

300 gr Semper-kauradigestivekeksejä murskattuna

100 gr margariinia sulatettuna

Pohja painellaan irtopohjavuokaan ja himppasen reunoillekin, itse nostelin aika korkealle reunoille asti eli kermakerros ei jäänyt koholle kun kakku oli valmisvalmis. Alle voi halutessaan laittaa leivinpaperirinkulan, tätä metodia suosin itse aina kun teen hyydykekakkuja tms. Valmis pohja laitetaan jääkaappiin jähmettymään siksi aikaa kun kondensoitu maito kiehuu valmiiksi.

Tölkin kiehuttua sen kolmisen tuntia suosittelen a. patalappuja ja b. varovaista asennetta tölkkiä avatessa. Tölkki kannattaa jättää hetkeksi vaikka tiskipöydälle ja sillä aikaa voikin pilkkoa banaanin tai pari jääkaapista napatun jähmettyneen pohjan päälle. Tämän jälkeen kannattaa edelleen noudattaa sitä varovaisuutta, tölkistä näet saattaa turahtaa pikkuisen ylös kun painaa tölkinavaajan kannen läpi. Mitenkään massiivista se turahtaminen ei ollut eikä sitä roiskunut mihinkään ilmansuuntaan, kunhan nyt turahti himppanen kannen pinnalle heti kun avaajan läpi rusautti.

Valmis tuotos kipataan banaanien päälle ja levitetään. Tässä kohtaa suosittelen kätkemään kakkaran johonkin kylmään ja pimeään paikkaan, esim sellaiseen johon ei itse uskalla mennä tai jossa ei jaksa piipahdella. Riskinä kun on että se hiivatin mössö tulee kaavittua lusikalla "tilkka" kerrallaan kun kakkaran lähistöllä pyörähtää...

Kun mössö on jäähtynyt niin vispasin päälle Flora Vispiä jonka jämäköitin vaniljakreemijauheella. Toki maustoinkin vaahtoa himppasen sokerilla ja vaniljasokerilla mutta en ihan älyttömästi. Vispit päälle ja halutessa kakkaran voi koristella kaakaojauholla, banaanilla tms. Itse nakkasin aamulla paloiteltua banaania päälle ja siivilöin tummaa kaakaojauhetta banaanisiivuille jolloin ne ei muuttaneet väriään työpäivän aikanakaan. Tai siis sen viiden tunnin jonka kakku työmaalla ehti olla, sen olemassa oloa kun ei paljastettu kuin omalle työkaipparisakille. 

Suosittelen! Todella! Banaanit, kerma ja pohja on kaiketi ne jotka tasapainottaa maun niin että se on kaukana äitelästä. Nam. Nam. Nam. Harmi että loppui. Sniif. Loppuun vielä lista aineksista joita kakkuun tarvitsee:

300 gr Digestivekeksejä (tai vastaavia)

100 gr margariinia

1 tlk kondensoitua maitoa (397gr)

3 banaania (tai enemmän, oman maun mukaan)

2,5 Flora vispiä

sokeria 

vaniljasokeria

(halutessa vaniljakreemijauhetta)

kaakaojauhetta (mieluiten esim Van Houten)