Ja taas ollaan arjessa. Viikonloput menee julmetun nopeasti. Eilinen tuli vietettyä jälleen kerran juuri niin kuin olen monta aiempaakin pyhää viettänyt, lötkötellen. Sunnuntaisin television ohjelma-anti osuu nappiin päiväsaikaan, irkulle on kehittynyt vallan tavaksi tuijotella KinoTVltä ensin WestWingejä useampi jakso ja päälle Frasierit neloselta. Ohjelma-antiin kuuluu myös Cashmere Mafia ja ykkösen Gilmoren Tytöt viiden kanttiin. Illalla tulee vielä katsottua ReikäSeinässä pienempien kanssa ja päälle Hullut Japanilaiset, jotka tosin ovat molemmat aika turhaa hömppää mutta muksut pitää. Illan kruunaa Madventures ja hiljattain alkanut Ilmestyksiä-sarja, joka tosin kuuluu irkun uniohjelmiin. Eilenkin ohjelma jäi kesken nukkumatin saavuttua.

Spede nukkui kuin tukki yön ja samoin teki irkku, kummallista mutta heräsin vasta kuudelta. Ihanaa. Tänään junnu meneekin jo kahdeksaan eskariin joten ei tässä ehdi laakereillaan levätä aamusta. Onneksi koko tenavalauma ei ole kahdeksaan menijöitä, jätän speden sisarusten huomaan siksi ajaksi kun juoksutan junnun eskarille.

Lauantaina käytiin ukon ja prinsessan kanssa kaupoilla, prinsessalle oli pakko mennä ostamaan takki kevätkeleille. Autossa ukko tuumi neidillä olevan kovin kallis maku. Totta, mutta toisaalta. Valikoima oli niin onneton lasten takeissa, että vaikka neiti olisi valinnut halvimman takin ei hintaeroa olisi tullut kuin kympin verran. Vaatteet maksaa aika törkeän paljon tänä päivänä, harmi että samaan aikaan niiden kestävyys on huonontunut.

Hyvänä esimerkkinä tästä speden yöhaalarit. Yhdet hän sai joululahjaksi, kaksi pesukertaa ja saumat lähti ratkeamaan. Samoin kävi kuukausi takaperin ostamilleni yöhaalareille, toisesta nauraa saumat jo. Kankaissa säästetään liikaa, näin minä sen olen ajatellut. Tehdään mahdollisimman pienellä kangasmäärällä jolloin saumat alkaa olla niin kittanoita että ne ei vain kestä pesuja moneen kertaan. Pitäisi kaivaa ompelukone esiin ja korjata nuo, miksipä sitä ei tätä nykyä enää tule muuten ommeltua lapsille itse vaatteita?

Taitaa viimeinen kunnon ompelus olla prinsessan kastemekko. Ja siitä on kohta yhdeksän vuotta aikaa. Onpa minusta tullut laiska. Ehkä tuota voisi tosissaan ottaa jossain vaiheessa ja ommella vaikka kesämekkoja prinsessalle, nyt kun tämä vielä käyttää mekkoja. Sekin loppuu jossain vaiheessa tytöltä luulisin.

Ja nyt, siirryn kahvikupposen kanssa herättelemään poikia, näistä toinen kun tilasi herätyksen puoli seiskaksi. Ihanaa kun edes yksi lapsista on perinyt äidiltään aamuvirkkuvaihteen. Muita kun saa tosissaan tuuppia ja töniä ja sittenkin sängystä ylöspääseminen on kyseenalaista. Se on moro ja viettäkää lupsakka maanantai!