Opettajan sijaisuus hoidettu ja hanskattu ja hauskaa oli! Näitähän voisi tehdä vaikka useamminkin mutta kiitos, lähinnä omassa luokassa! Se eniten jännittämäni tuntirupeama, kutosten tyttöjen liikunta, sekin sujui kuin vettä vain. Vaan ehkä aloitan ihan aamusta sepustukseni ja totean, että olin työmaalla jo himpan ennen kasia ja ihan siksi että ehtisin niitä monisteita tuunailla lisää lapsosille. Löysinkin vallan passelit pari mallia joista otin kaksipuoleisen kopion jokaiselle ja sen jälkeen hölköttelin pikana terkkaa tapaamassa.

Se oli totta tosiaan pikatapaaminen, terkalla kun oli juuri alkamassa koululääkärin kanssa palaveri. Sovimme että tapaamme ja tutkailemme aikaa päivällä jollain välkällä mutta niin, sen verran hektinen meno oli kumpaisellakin että se tapaaminen ikäänkuin jäi. Sen sijaan törmäsin junnun opettajaan käytävällä ja tämä kyseli lääkäriaikaa jonka kerroin siirtyvän. Luokanvalvoja kovin sitä harmitteli, hänellä kun olisi OHRn kokous seuraavana aamuna jossa hänen luokkansa asioita käsitellään.

OHR on siis oppilashuoltoryhmä jonka kautta kaikki siirrot ja mahdolliset lisätukitoimet kulkee koulussa. Siinä vaiheessa kun olimme jo hyvää vauhtia tallomassa eri suuntiin tälle tuli mieleen huudella perääni että voinhan minäkin muuten sinne tulla jos siltä tuntuu, junnunkin juttuja kun siellä käsitellään vaikkakin nyt hyvin pienesti kun ei se lääkäri olekaan vielä ollut. Lupasin tutkailla asiaa mutta epäilin että tuskin sinne ilmestyn sillä junnun asiaahan ei tosiaan voi vielä käsitellä mitenkään kunnolla.

Suuntasin siis omaan luokkaan ottamaan lapsosia vastaan ja voi kuulkaa, kyllä meidän pienet on reippaita ja taitavia pieniä. Äikän tunti sujui kuin tanssi, eikä matikan tunti ollut yhtään sen huonommissa kantimissa. Ruokajonon muodostaminenkin oli jälleen kerran jotain kertakaikkisen hienoa, niin hiljaista ja suoraa jonoa on ilo kuskailla perässään koulun käytävillä. Ruokalassa hyssyttelin muutamaan kertaan viereisen pöydän innokkaita tarinankertojia ja ruokailukin sujui vallan mainiosti.

Päivän viimeinen oman luokan tunti oli "kässyjä" ja niinpä kipaisin tarvikevaraston kautta luokkaan. Kreppipaperinyssäkät valmistui, kuten olin arvellutkin, hetkessä ja sitä mukaa kun lapset sai nyssäköitä valmiiksi ojensin minä tilalle monisteen jossa oli lukemisenymmärtämistehtävä. Nämä tehtävät on ilmeisen kivoja oppilaiden mielestä, niissä kun luetaan tarinaa ja piirretään ja väritetään tarinan mukaan kuvaa joka on paperin alareunassa. Mahtaisinkohan löytää vielä lisää niitä jostain tänään?

Kun viimeinenkin paketti oli valmiina minä kehotin kääntämään monisteesta puolen jossa piti värittää pisteellä merkityt palat kuvasta ja ryhdyin lukemaan lentävästä mummosta luokalle. Koulupäivä oli ohi ennen kuin ehdin kunnolla huomatakaan ja niinpä järjestelimme pulpetteja ja tuoleja paikoilleen, tutkimme että repuissa on kaikki mitä pitääkin ja toivotimme hyvät päivän jatkot ennen kuin pikkuihmiset suuntasi naulakoille pukemaan.

Vihdoin oli ohjelmassa se lievällä jännityksellä odottamani kutosten liikunta ja kuulkaapa nyt! Kivoja ja reippaita neitosia, jotka tekivät mielellään hommia kun annoin näiden itsensäkin vaikuttaa siihen mitä tekevät. Koska se eka liikuntatunti oli salissa niin ehdin siinä päivän mittaan tuumata kerran jos eräänkin että ehkä olisi parempi että se sähly unohdettaisiin ohjelmasta ja tehtäisiin jotain jossa ei tule ihan niin karsea hiki.

Kysyin neitosilta itseltään mitä he toivoivat liikuntatunnille tehtäväksi ja kas, juuri ne ajattelemani polttopallo ja kahden tulen välissä oli ehdotuksina. Eli niitä! Ja kyllä tytöt pelasivatkin. Tunnin päätyttyä komensin nämä käsi- ja jalkapesulle ja sen jälkeen kokoontumaan koulun kentälle jossa päätettiin käyttää loppuliikunta pisteen parissa. Reipasta menoa, sano! Koska ilma oli jokseenkin kylmänkostea ja kolea niin lopuksi laitoin neitoset vielä juoksemaan koulun kentän ympäri ja avot sie, siinä se liikunta sitten olikin!

Ukko tuli noutamaan minut töistä ja kas, liki samantien kun sain kahvikupposen nenäni alle soitti terkkakin. Koko päivä oli mennyt lääkärin kanssa hommia hoidellen joten se pikainen tapaaminen oli totta tosiaan jäänyt mutta ei hätää, ensi viikon perjantaina olisi junnulle aika. Jes! Siinä samalla juttelimme pitkään ja hartaasi mm junnun luokanvalvojan pikaisista käytävähuuteluista ja terkkaa kummastutti kovin miksi minulle ei oltu jo aiemmin kerrottu OHRn kokouksesta jos siellä kerran oli ollut tarkoitus käsitellä nimenomaan junnun asioita.

Aivan yhtä omituisena terkka piti sitä että luokanvalvoja ei ollut edelleenkään palauttanut kyselykaavaketta jonka sekä minä että terkka olimme luokanvalvojalle toimittaneet. Se minun toimittamani kun oli hukkunut tältä ja terkka oli antanut tälle uuden mutta ei, sitäkään ei ollut vielä näkynyt tämän pöydällä ja se lääkäri olisi ollut tosiaan jo aamupäivästä. Niin. Luokanvalvojan hommat ei tunnu oikein toimivan.

Siinä samalla kysyin niistä minun palauttamistani kaavakkeista, miltä ne oli näyttäneet. Terkka oli laskenut pisteet ja totesi että kun ei näissä ole mitään pulmaa, ainoa kohta josta junnu on saanut keskimääräistä korkeammat pisteet on aktiivisuus joka kertoo vain ja ainoastaan siitä että lapsi on eläväinen ja vilkas ja hänen mielestään lapsi saakin olla eläväinen ja vilkas. Mitä tästä maailmasta tulisi jos kaikki olisi rauhallisia ja hiljaisia, totesi terkka vielä perään.

Totesipa tuo senkin että jos hänestä olisi lapsena moinen kaavake täytetty niin hän olisi todnäk saanut kokolailla samanlaiset pisteet kuin junnu. Niin vilkas hänkin on aina ollut. Siinä tuli puheeksi sitten sekin kuinka samankaltaisia lapset onkaan vanhempiensa kanssa, rauhalliset vanhemmat tuntuu "tuottavan" rauhallisia perillisiä ja minun ja terkan kaltaiset pää kolmantena jalkana kulkijat tekevät juuri näitä eläväisiä ja nopeita penskoja. 

Ensi viikolla kuullaan sitten lopullisesti mitä mieltä lääkärikin on ja sen pohjalta ryhdytään miettimään mitä tehdään. AD/HDta lapselle nyt ei kyllä näillä papereilla saada millään aikaiseksi vaikka luokanvalvoja sen diagnoosin onkin jo tehnyt. Eli mitä? Selvästikään ne kemiat ei toimi luokanvalvojan ja junnun kesken ja siitä yksi oire lienee se että junnu VIHAA koulua. Enpä ihmettele, luokanvalvojalla kun on merkillinen tapa laittaa lähes kaikki luokassa tapahtuneet hölmöilyt junnun piikkiin ja jopa silloin kun junnu istuu omalla paikallaan tekemässä omia juttujaan.

Ajatuksena on nyt että otamme lääkärivastaanotolla puheeksi myös sen vaihtoehdon että junnu vaihtaa luokkaa. Se, että tämä on opettajan hampaissa kaiken aikaa, se kun ei kertakaikkiaan toimi. Ei kolmasluokkalaisen saisi antaa VIHATA koulua, eikä tämän saisi antaa ahdistua koulusta mutta jos siellä ei saa niskaansa kuin kuraa niin eipä kai tuo ole ihme jos alkaa vihata ja ahdistuu. Se vajaan viikon pätkä pienluokassa kun sai sen vihan ja ahdistuksen katoamaan johonkin mutta kummasti se palasi heti kun tämä siirtyi takaisin omaan luokkaan.

Pitkään kestäneen puhelun jälkeen säntäilinkin sitten vauhdilla spedeä hakemaan. Kotona ruokin tenavat, latailin pyykkikoneen, korjasin speden leikin jälkiä olkkarista ja koetin kutoa sukkia mutta jotenkin eilinen oli kumman levoton päivä kotonaolon osalta. Puhelin soi tasaisin väliajoin ja siinä puhelujen välissä laittelin pyykkejä kaappeihin ja uusia kuivumaan ja kas, viimein se kellokin lumpsahti lasten iltapala-aikaan.

Criminal Mindsin jälkeen hilppasin sänkyyn ja nukuin kuin tukki aina puoli viiteen asti. Sen jälkeen venyin väkisin sängyssä varttia vaille viiteen kunnes annoin periksi ja nousin. Nyt tässä onkin sitten taas sitä aikaa itselle mutta kuulkaapa nyt, mitä hiivattia minä tällä ajalla tähän aikaan aamusta teen. Ei oikein voi vielä ryhtyä imuriakaan heiluttamaan kun täällä muu porukka nukkuu. No, josko käytän tämän ajan jälleen kerran hiuspehkoa kesyttäen. Viettäkääpä kivakivaperjantai ja se on moro!