Tänään on sitten SE päivä. Tentti. Luettu on. Pääkohtia kirjattu ylös. Luettu lisää. Mietitty eri teorioita. Naureskeltu Freudin teorialle, tai oikeastaan sille, että yksi opiskelukaveri totesi että kiitos vaan, nyt ainoa jota hän todennäköisesti tulee Freudin teoriasta muistamaan on se että kaveri piti, puheiden mukaan, kokaiinista. Tämä siis seurauksena heitostani että eikös Freud ollut kokkeliheppuja. Mutta sanon mä että mielenkiinnolla odotan tenttiä, mitä siinä kysytään ja miten?

Osaa alueesta en lukenut kovin tarkasti, se kun käsitteli vastasyntyneen refleksejä ja vauvaiän kehitystä. Jostain kumman syystä ajattelin että no vauvaiän kehitys nyt on aika hyvin hanskassa mutta tämän todettuani minulle iski likipitäen paniikki siitä että apua, miksi en kirjannut pääkohtia ylös. Millä minä NYT muistan millaisia vauvat on, miten he kehittyy, mitä refleksejä heillä on. Hetken kuluttua nauroinkin sitten jo itselleni. Joopa joo, ne refleksit taidan lukea näin aamutuimaan vielä uudemman kerran mutta eiköhän se ole siinä sitten, kehitys lienee aika hyvin muistissa.

Tästäkään syystä en ehdi nyt kummemmin pälpättää, tarkoitus kun on kahlata kaikki omat muistiinpanot läpi ennen kuin spede herää, ennen kuin on aika lähteä tarhalle, ennen kuin pitää säntäillä kohti TAKKia. Tentti on heti ekalla tunnilla joten koulun päässä ei enää kertailla mitään ei. Oletan valmistautuneeni riittävän hyvin, eiköhän tentistä läpi pääse. En tosin niin hyvin kun olisin tahtonut mutta siihenkin on omat syynsä kuten nyt eilisen päivän kulku.

Minun alkuperäinen ajatuksenihan oli alkaa lukea ja kirjailla asioita muistiin HETI kun saan viimeisenkin kouluunlähtijän ovesta ulos. Maanantai-iltainen löytö prinsessan päästä muutti ajatuksen ja päivän kulun ihan himppasen toiseksi. Seitsemältä aamulla minulla pyöri jo pyykkikone ekaa satsiaan, jauhelihat päivän ruokaan oli sulamassa kasilta, puoli yhdeksältä olin saanut speden vietyä ja asettelemassa pastakastiketta hautumaan, himpan ennen yhdeksää kiikutin pyykkejä ylös ladattuani toisen koneellisen.

Yhdeksän kanttiin petailin meidän petiimme uusia lakanoita, kiikutin prinsessan sängystä petivaatteita pesuun ja hetken päästä istuin jo autossa huristellen apteekkiin. Ja totta tosiaan, siellähän minä tein sitten löytöjen löydön! Aiemmin tämä ei ole silmiini osunut joten olisiko tosiaan niin että Nyda on uusi tuote? Oli tai ei nappasin sitä hyllystä parin Linicin-shampoon lisukkeeksi, ne ostin näet tyyliin itselleni varmuuden vuoksi käsittelyyn ja toisen hätävaraksi kaappiin.

Siinä aamutuimaan jo ennen ensimmäistäkään kunnon liikettä mihinkään suuntaan olin jälleen kerran pelmannut speden nupin kamman kanssa läpi, hinkuttanut junnun nuppia ja kampaillut omaa päätäni täikamman kanssa pitkään ja hartaasti vessan valkoisen lavuaarin yläpuolella. Ei, ei mitään kenenkään meidän päässä, ei edes saivareita. Ehkä tosiaan on niin että prinsessan hiukset on vaan niin julmetun paksut ettei niitä kaikkia saivareita ole sieltä edes huomannut sen paremmin prinsessa itse kuin kukaan muukaan.

Tai ehkä vika onkin ollut siinä että prinsessa on saanut ihan itse laitella täishampoot päähänsä molemmilla aiemmilla käsittelykerroilla, olkoonkin että minä olen hinkutellut tämän päätä vaikka miten ja paljon tämän köpöteltyä pää shampoossa näkysälleni? No, nyt ei ainakaan ole sitä pelkoa ettei ainetta ole ollut päässä riittämiin tai joka ainoassa kohdassa, neiti näet istui pesuvadin päällä olkkarissa minun tuuppiessani suihketta hiuksiin ja kammatessa täikamman kanssa suortuvaa kerrallaan aineen peittoon.

Himppasen prinsessa ehkä kapinoi sitä että ainetta ei saanut pestä pois puolen tunnin vaikutusajan jälkeen. Himppasen prinsessaa otti ehkä kupoliin sekin että aineen piti antaa kuivua vähintään kahdeksan tuntia puolen tunnin vaikutusajan jälkeen tehdyn kampailun päälle. No, oletanpa että nyt ainakaan neidin päässä ei ole yhtä ainoaa elävää saivaretta, neiti kun muisti pesuajan koittaneen vasta yhdeksän tuntia aineen laittelun jälkeen.

Yhteentoista asti minä pyörin kuin väkkärä täytellen ja tyhjennellen pyykkikonetta, kiikuttaen pyykkejä kuivumaan, kokkaillen sapuskaa ja vaihdellen petivaatteita. Siinä samalla nakkailin shampoon omaankin päähäni, totesin ettei siellä edelleenkään ole mitään mikä tarttuisi täikampaan edes käsittelyn jälkeen ja tyhjensin vielä kaupan päälle tiskikoneen, huutelin prinsessan syömään ja mätin omaankin napaani annoksen sapuskaa.

Loppupäivän kulun voineekin jokainen arvata. Minä luin. Kirjoitin. Luin. Kirjoitin. Keitin kahvia. Luin. Kirjoitin. Piipahdin automaatilla nostamassa rahaa pojalle 17v joka sai joululomatöistään palkan ja oli lähdössä ostamaan itselleen ihkauutta läppäriä. Samalla pyörähdin noutamassa speden tarhalta. Luin taas. Ruokin tenavat. Siivosin keittiön. Keitin kahvia. Luin. Kirjoitin. Luin. Kuuden jälkeen juoksutin viimeisen pyykkikopallisen vaatteita kuivumaan ja vielä hetken luin. Kasilta totesin että nyt en enää kyllä lue.

Dyadit ja Eriksonit ja mesosysteemit hyppi vinhaa vauhtia silmissä ja siitähän sen jo tietää että kohta on edessä ylikunto ja aivot tyhjenee kaikesta sinne ajetusta. Joten jaa. Nyt ajattelinkin sitten kerrata muistiinpanoni, laitella sen päälle itseni kuosiin, alkaa kuositella spedeä, herätellä koululaisia ja suunnata vähitellen sinne tarhan suuntaan. Oooh! Eiköhän tämä tästä suttaannu, eikö? Ja jos ei niin hei, aina voi tentin uusia!

Ei muuta kuin oikein kivaa keskiviikkoa kaikillen ja se on moro!