Jo neljäs blogi jota olen lueskellut on siirtymässä salasanan taakse. Siis neljäs! Ja nämä siirrot on tapahtuneet parin-kolmen viikon sisällä. Olen huolestunut. Erittäin etten sanoisi. Myös lintuperhe on siirtynyt salasanan taakse, eli oikeastaan viisi blogia on lukulistalta pois, tai niin, neljä edelleen, koska yhden salasana minulla on koneella muistissa, lintuperheen en edes huomannut pyytää ja kaksi muuta luullakseni jollain lapulla jossain eikä toivoakaan että muistaisin missä... Kääk!

Toisen salasana on vieläpä niin vaikea, ettei ole toivoakaan muistaa sitä, ei vaikka kuinka yrittäisin, toisen salasanan muistaisin, mutta en uskalla sitä naputella salasanakenttään, koska pelkään, että se joka siinä on, katoaa bittiavaruuteen ja muistissani sitä ei todellakaan ole. Eli yksi viidestä jää luettavaksi. Todella harmillista. Toivon hartaasti, että ehdottomat suosikkiblogini säilyvät salasanattomina. Muuten ei kohta ole mitään toivoa, että aamun saa aloitettua paitsi itse päivittämällä omaa, myös lukemalla muita.

Onko nettikiusaaminen sitten mennyt todella niin pitkälle? Vai onko osa blogeista muuttunut pienen lukijakunnan omaksi piiriksi? En tiedä. Mutta harmittaa se. Niin se vaan on. Heilutan tässä yhteydessä siis kaihoisasti seuraaville blogeille joita en jatkossa lue: Lintuperhe, paljon terkkuja ja oli ihana visiteerailla! Punaisessa mökissä, teillekin hyvää kesänjatkoa! Suurperheen vilinää, jatkakaa iloista maaseutuelämää ja hyviä vointeja kaikille! Ja lopuksi, Kipalle sinne vuodatteluun, hyviä jatkoja ja tsemppiä työ- ja lapsitouhuihin!

Lähden nyt purkamaan agressioitani tuonne... Niin, keskiaikaan.