Ensimmäisen lomapäivän saldo jäi touhujen osalta kovin pieneksi. Jotain sentään sain aikaan, pyykkiä tuli pestyä, ruokaa laitettua, käytyä kaupassa ja piipahdettua kirjastossa prinsessan kanssa. Junnu ei meidän matkaamme ehtinyt, tällä kun oli tähdellisempääkin tekemistä eli vietti aikaansa tiukasti teinillä kyläillen. Ja onko ihme? Teinillä on nyt UUSI poikaystävä. Siis A-P-U-A! Apua jo siksikin että teini piipahti poikaystävän ja junnun kanssa hakemassa junnun reseptin kotoa ennen kuin lähtivät kaupoille ja herramunjee sentäs!

Tämä nuorimies on kovin puheliasta luonnetta. Mukavan oloinen. Fiksu. Siis yksinkertaisesti hyvinkin unelmavävyn oloinen noin ensitapaamisen perusteella. Teini itse ehti kertoa jo aiemmin että poika on kohtelias ja varsinainen herrasmies; olihan tämä ensitöikseen kiikuttanut teinin illalliselle kun ei muulla tätä kanssaan ulos tahtonut saada. Kaiken lisäksi tämä nuorimies nostelee painoja ja kannattaa Ilvestä. Ipan kannattamisesta totesin teinille että kaikissa meissä on vikamme, ehkä me nyt jotenkin siedämme tämän vian muuten mahdottoman mukavassa nuorukaisessa.

Kaiken lisäksi tämä nuorimies jaksoi ihan loputtomiin junnun pörräämistä ympärillään. Kun poika vain ON NIIN IHANA ja KIVA! Sitä sanoisin jo saavutukseksi. Teinin poikaystävät kun on aina himpan karsastaneet junnua, niin paitsi se ihan ensimmäinen joka jaksoi mitä ja ketä vaan kunhan teinillä oli hyvä olla. Arvatenkin tämä uusi poikaystävä aiheuttaa sitten himppasen ongelmiakin teinin elämään. Teinin entinen poikaystävä, se tämän naiseläjän vähemmän pitämä poikanen, kun oli seurustelusta kuultuaan soittanut teinille.

Hänpä sitten tulee ja ihan varmuudella kiskaisee tätä nuorukaista päin näköä. Ja eikö nyt olekin niin että teinillä on ne hänen tälle lahjaksi antamat korut kotonaan? No hänpä tulee sitten keskiviikkona hakemaan ne pois ja paras olisi katsoa ettei tämä nuorukainen ole paikalla silloin sillä muuten hän vetää tätä turpaan. Siis anteeksi mitä? Entisellä pitäisi käsittääkseni olla oma elämä elettävänä, onhan tällä tyttöystävä ja kaikki tätä nykyä eikä he ole olleet missään tekemisissä teinin kanssa enää hetkeen.

En tietenkään tehnyt asialle mitään mutta arvatkaapa vaan olisiko tehnyt mieli tehdä? Ottaa ja soittaa idiootille ja käskeä tämän syödä päänsä. Teinin ja nuorukaisen käytyä totesin että mitäpä sitä suotta. Jos tämä entinen, joka on todellisuudessa yksi raukkamaisimmista selkärangattomista jonka tiedän, tosiaan päättää alkaa nyrkkiään heiluttamaan niin se ottelu on aika pian ohi. Teinin nuorukainen kun on aika lihaskimppu ja veikkaanpa että ketteräkin tuo on, niin saman malliseksi tämän totesin kuin ukko. Urheilumiehiä selvästikin.

Vaan niin, jos kohta tämä nyt nouseekin ehdottomasti ensteks tärkeimmäks tapahtumaksi eiliseltä niin tosiaan, kävimmehän me siellä kirjastossakin. Palautimme vinon pinon prinsessan ja junnun kirjoja ja lainasimme tilalle kokolailla yhtä ison läjän. Prinsessasta on kehkeytynyt lukukone, tämä lukee kirjan jos toisenkin joutessaan. Selvästikin äidin peruja tämä piirre, itse vietin ison osa lapsuudestani kirjoihin uppoutuneena.

Harmikseni jouduin toteamaan että Pikin verkkokirjastojärjestelmän mentyä nurin oli käynyt juuri se jota en olisi toivonut käyvän; kirjavaraukseni oli kadonnut bittitaivaan tuuliin eikä ne tarvitut kirjat olleetkaan kirjastossa. Tietenkään en muistanut kirjojen tarkkoja nimiäkään siinä tiskillä seistessäni joten uusiakaan en varauksia voinut. Eipä hätää, rouva on hyvä ja soittaa kun on tarkistanut mitä niiden piti olla.

Liekö sitten syy edelleen siinä verkkokirjaston nurinmenossa niin tuo neuvo nyt oli turhaakin turhempi. Asiakaspalvelu ei vastannut lukemattomista soittoyrityksistäni huolimatta. Voi hanuri! En millään viitsisi ajella kirjastolle uusimaan varausta joten kokeilen tänään uudemman kerran soittelua. Kirjat kun tarvitsisi saada vielä tällä viikolla, ne kun on osa materiaalia jota tarvitaan kirjoitettavaan esseeseen. Voi rähmän rähmä.

Kirjastolta kurvasimme kaupan kautta kotiin ja kas, meillä olikin eilen tortilla-päivä. Himppasen siinä juoksutin pyykkiä sinne ja tänne, tutkailin speden vointia, luin tälle toisen kirjoista jotka tätä varten lainasin ja siivoilin paikkoja sieltä täältä. Pääasiallisesti päivä meni speden seurassa, lapsi kun kaipasi vuoroin kainaloa ja vuoroin huomioa touhujensa tiimoilta. Ukko hiippaili iltavuoroon töihin ja me otimme rennonletkeästi iltapäivän touhuten milloin Bakuganejen, milloin höpinöinnin parissa.

Viime yön spede nukkui edelleen meidän välissä mutta selvästikin se pahin kuumekärki on ainakin toistaiseksi pois. Kunnossa tuo ei ole, veto on aika kateissa ja yskä piinaa oikein huolella mutta se vetämättömyys on oikeastaan ihan mukavaakin. Harvoin spede on niin rauhallinen kuin tämä on nyt ollut pari päivää. Yö nukuttiin speden osalta hyvin, omalta osaltani en voi valitettavasti samaa sanoa, minä näet vietin suht pitkän ajan hereillä kesken unien.

Jalat on alkaneet taas aika-ajoin kiusata ja viime yö oli kyllä pahin hetkeen. Havahduin hereille kun vasempaan jalkaan sattui niin hiivatisti ja jalkapöytä ja -pohja oli kuin tulessa. Hieroin ja hieroin, käpristelin varpaita, hieroin lisää. Se kipu mikä jalkoihin välillä iskee on niin megalomaanista luokkaa että sitä ei aina jaksa edes tajuta. Ensin särkee ihan törkeästi ja kun aikansa herättelee verenkiertoa takaisin kuosiinsa alkaa julmettu pistelyn ja kivun yhdistelmä. Ajallisesti viime yön tokeneminen oli onneksi sentään normaalia nopeampi, puolessa tunnissa jalka alkoi olla kunnossa ja pystyin jatkamaan unia.

Minullehan on määrätty aspiriinia hoidoksi tähän pirulliseen oireyhtymään mutta enpä sitä ole uskaltanut pahemmin napsia, se kun onkin todettu vaaralliseksi jos ihmisellä on alhainen verenpaine. Minun verenpaineenihan on ajoittain ollut samaa luokkaa kun "koomapotilaalla" terveydenhoitajan mukaan joten antaapa olla. Ainoa toimiva hoitomuoto minkä olen itse todennut tuntuu olevan lämpö. Varpaat ei saisi palella hetkeäkään eikä ne saisi alkaa edes tuntua kylmiltä. Talvella yhtälö on kokolailla mahdoton.

Vaan jaa kuulkaa. Jopa taas on mennyt plääsäämisen puolelle ja minun kun pitäisi varmaan ryhtyä touhuamaankin jotain. Hörppäänpä siis kahvini loppuun ja lukaisen pikaisesti uutisotsikot joten se on moro ja viettäkää kivakivatiistai!