Olen tämän loman aikana opetellut nukkumaan KUUTEEN aamuisin. Ja sanoisinpa jopa että opettelu on toiminut vallan mallikkaasti mutta jaa, rajansa kai sitten kaikella. Vaan pakko se on todeta etten tiedä montaakaan vttumaisempaa tapaa herätä kuin se että saan jalat naamalleni. PRKL! Se oli näet se heräämisen malli ja syy tänä aamuna eli kiitos spede! Kiitos ukko! Kiitos molemmille! Odottakaapa kun pääsen kostamaan!

Sikäli tämä on siis ukonkin syytä että ukkohan sen speden yöllä meidän väliin otti. En minä. Minä käänsin siinä kohtaa kylkeä ja mutisin ukolle että olisi sitten ottanut ennemmin sinne omalle puolelleen sänkyä, piruako sitä tenavaa siihen keskelle tunkee. Minä kun olen käytännössä aina se joka kärsii välissä pyörivästä spedestä, kuten nyt tänäkin aamuna kun kesken ihanan unen kummipojasta ja enosta sainkin jalat kasvoilleni niin että kolahti. Nuku siinä sitten!

Vaan niin, tähän väliin totean senkin että vanha väittämä jonka mukaan yskä lähtee yskimillä ja nuha nu... no siis tiedätte kyllä millä, on silkkaa sontaa! Eilen illalla, siinä himppasen kuuden jälkeen, minua alkoi näet aivastuttaa. Ja aivastuttaa. Ja aivastuttaa vähän lisää. Yhdeksän jälkeen, siinä sukkapuikkojen kilkatuksen ja Greyn Anatomian, lomassa pärskinkin sitten jo vähän kaiken aikaa. Niistin. Pärskin. Niistin. Niistin. Niistin. Pärskin. Silmätkin alkoi vetistää joka on selvä merkki siitä että htin hanat on aukeamassa.

Minä kun kuulun niihin ihmisiin jotka menettää takuuvarmasti jopa autoilukykynsä yhden vuorokauden ajaksi saadessaan ihan kunnollisen ja aidon nuhan; minulla silmät erittää nestettä aivan yhtä kiivaasti kuin nenä ja se ei ole kiva se! Vetistyminen on aina se ensimmäinen merkki siitä että kohta silmät alkaa vuotaa kuin seula, onneksi siitä merkistä menee aina hyvinkin päivä-puolitoista ennen siihen varsin kammottavaan vuototilaan.

Koska hoksasin siinä ohjelman päätyttyä että hittolainen, nythän ollaan ihan nuhan alkumetreillä vielä, ensipärskeistä kun on kuitenkin vasta nelisen tuntia niin nyt, nyt jos koskaan on se hetki kun voi testata pitääkö sanonta paikkansa. Kerron, ei kannata vaivautua. Siis ei ainakaan siksi että odottaa pääsevänsä hoidolla eroon nuhasta. Se orastava nuha pysyy kurissa tasan tarkkaan sen "flunssapiikin" ajan, ja ehkä vielä vartin sen jälkeen mutta hups, kyllä se sen jälkeen jo muistaa mitä sen piti tehdä.

Hittolainen, tässähän tuntee muuten itsensä suunnilleen myytinmurtajaksi kun tämä tuli testattua! Sitä yskimistä olen toki testannut kerran jos eräänkin ja sen paikkansapitävyys on aikaa sitten tässä torpassa murrettu mutta tämä. Saisikohan jonkun vinkkipalkkion jos lähettäisi tämän niille ihan oikeille myytinmurjatille *miettii*. Hmmmm...

Tähän samaiseen harvinaisen älyvapaaseen jaaritteluun sopinee muuten toteamus siitä että minun mahani on tainnut tulla vaiheeseen jolloin se ei enää halua saati hyväksy läheskään kaikkea mitä sinne laittelisin. Minähän olen aina ollut kova juomaan maitoa, tosin myönnän että maidonjuonti on vähentynyt runsaasti mm niistä vuosista jolloin maito oli mielestäni paras krapulalääke ikinä. Ne vuodet tosin sijoittui aikaan ennen lapsia eli hmmmm... hieman on ehkä virrannut vettä Tammerkosken sillan altakin sen jälkeen. 

Lähelle samaa maidonjuontikiintiötä on toki päästy vielä viime vuosina, lähinnä johtuen siitä että join usein maitoa ihan vain janooni. Tätä nykyä maidon tilalla menee vesi, oikeastaan vain ruoan kanssa juon maitoa ja se sopii mahalle ihan hyvin. Suklaata, jota keväällä meni vielä helposti levy illassa jos sille päälle satuin, en ole tainnut syödä oikeastaan yhtään useampaan kuukauteen. No, eilen söin muutaman suklaakonvehdin joka taas johtui siitä että näin edellisenä yönä unta Geisha-levystä.

Tänä aamuna juoksinkin sitten vessaan suunnilleen tuulispään nopeudella. Oliko syy suklaassa, eilisessä kermaisessa kanakeitossa ja maidossa vai näiden kaikkien kolmen yhdistelmässä, en tiedä, mutta ihan hetkeen ei tee mieli kokeilla uudelleen. Vaalean leivänkin olen jättänyt lähes sataprosenttisesti pois vaan pari iltaa sitten. Voi apua, junnun iltapalaleivät tuoksui niin taivaalliselta että pakkohan yhdestä oli haukata pala.

Kaurapuikulaa, juustoa, kinkkua ja tomaattia, nam. Haukkauksen jälkeen oli ihan pakko paahtaa itsellekin yksi leipä. Ja miten sitten kävikään. Eilen aamulla heräsin julmettuun mahakipuun. Väänsi. Käänsi. Tuntui että maha on kuin täyteen puhallettu ilmapallo. Edes ravi vessaan ei auttanut kipuun, kipu katosi vasta pari tuntia heräämisen ja useamman vessajuoksun jälkeen. Näinköhän maha on ottanut eron ruoka-aineista joita ei ole tullut syötyä? Ehkäpä testaan näitä molempia tässä päivinä eräinä. Tai sitten en. 

Loppuun vielä katsaus eilisen päivän muista toiminnoista. Kuten jo aamulla totesin, rahaa ei tilillä edelleenkään näkynyt. Vedin herneet nenään. Viestitin YYA-taholle suunnilleen tulenpalavaa tekstiä siitä kuinka olisi avut jääneet saamatta jos olisin tiennyt joutuvani itse kuseen ja kuinka minua risoikaan se että meillä loppuu aika tehdä mitään mitä piti ennen ukon lonkkaoperaatioa. Että nyt oli huumori täysin loppu ja ketutti aivan sikana!

Ei aikaakaan kun YYA-taholta tuli viesti, ensin tyyliin "ootas nyt" ja hetken perästä vähintäänkin loukkaantunut viesti siitä kuinka hän ei siedä sitä että häntä epäillään valehtelijaksi ja varmasti tulen rahani saamaan, hän ei voi ymmärtää yhtään sen enempää missä ne rahat on koska ne on lähteneet hänen tililtään maanantaina kuten on puhuttu ja se tilinumero on edelleen ihan yhtä oikea kuin aiemminkin.

Minäkin purin kieleeni siinä kohtaa. Kieltämättä asiassa oli monta sattumaa mutta kieltämättä siinä oli yhtä monta YYA-tahon luotettavuutta vahvistavaa tekijää. Siis missä rahat? Viestittelin takaisin ja kirosin pankkilaitoksen siinä joutessani, pyysin anteeksi sitä että tämä oli saanut kuvan että epäilin tämän valehtelevan mutta kun hermoissa piukoi jo ja pahasti. Niin piukoi tälläkin. Heillä kun oli aikeissa lähteä pienelle syyslomareissulle lasten kanssa ja pah, rahaa oli taskunpohjalla 25 euroa, lähde siinä mihinkään.

Yhteistuumin päädyimme siihen että eiköhän homma selviä kun hän pääsee pankkiin asti ennen puolta päivää ja sen jälkeen treffaamme samantien. Puolilta päivin hyppäsin autoon ja köröttelin heille. Ja siinä se sitten kävikin ilmi. Pankista oli soitettu ja peruttu tämän tapaaminen. YYA-taho oli saanut totaalinaksut ja soittanut lakimiehelle joka on hoidellut tämän vero- ja asuntokauppa-asioita tämän äkkirikastumisen jälkeen.

Lakimies oli puolestaan todennut että no just näin, eikö ne tosiaankaan ole pankista sanoneet että tällaisessa tapauksessa kun vaihtaa pankkia samalla kun äkkirikastuu tahtoo uusi, asiakasta ennestään tuntematon pankki, pitää niitä rahoja kaksi kuukautta itsellään. Tulos näet, siihen se summa jo vaikuttaa. Matti Meikäläisten muutaman tonnin rahavaroilla ei ole mitään väliä, niiden pankki alkaa kyllä kulkea kuten tahtoo, mutta tällaiset isot summat.

Niinpä minä istuin kahvilla tunnin ajan ja osa siitä tunnista meni siihen että YYA-taho soitti vuoroin pankinjohtajalle, vuoroin lakimiehelle ja taas pankinjohtajalle. Koska se kaksi kuukautta täyttyy vasta marraskuun puolivälin tietämillä oli lopputulema se että YYA-taho saa pankilta ilmaisen lainan siihen asti ja laina kuittaantuu pois niistä tämän omista rahoista jotka on nyt pankin jäädyttäminä. Siinä siis todennäköinen syy sillekin että se maanantaina tehty siirto on kyllä lähtenyt YYA-tahon tililtä mutta ei ole liikkunut pankista mihinkään suuntaan.

Voi hevon sanonko mikä! YYA-tahon oli tarkoitus lähteä pankkiin vielä iltapäivällä nostamaan niitä käyttörahoja ja suunnitelma oli että tämä tuo niistä minulle käteisenä sen velan mutta kuinkas sitten kävikään. Ei onnistu. Rahat saa ulos vasta tänä aamuna. Näin ollen YYA-taho on menossa tänään niitä nostamaan ja kiikuttaa minun osuuteni käteisenä. Tilisiirtoja ei enää tehdään suuntaan eikä toiseen ja se on vissi se, tai jaa.

Se raha jonka YYA-taho on maanantaina laittanut ja joka ei ole päätynyt mihinkään, se lienee pätkähtää minun tililleni silloin marraskuulla. Ja jos näin käy niin siinä kohtaa minä siirtelen sen sitten takaisin YYA-taholle. Nähtäväksi jää. Edelleen toki epäilen että tuskinpa minä sitä rahaa tänäänkään saan, mutta se epäilys johtuu nyt lähinnä siitä että koko homma on ollut niin jotenkin ylivaikea. Se, että YYA-tahokaan saa sitä rahaa, sekin tuntuu hieman siltä että näinköhän.

Jos tämä nyt on tosiaan ollut kaikki pankin syytä niin toteanpa että hittolainen, jo on kusetuksen maku pankkitouhussa. Ja toimiiko kaikki pankit samoin vai onko se vain tämä yksi? Sitä, että YYA-taho on tosiaan äkkirikastunut, sitä en epäile enää hetkeäkään sillä toki sekin vaihtoehto ehti käydä mielessä tässä viimeisen liki parin viikon aikana kun mikään ei ottanut toimiakseen. Ja silti epäilen suunnattoman paljon sitä että antaako pankki edes sitä lainaa tänään ulos, tuntuu näet siltä että pankki tekee kaikkensa kiusatakseen.

No, tänään tämä selviää, YYA-taho on lähdössä iltapäivällä perheensä kanssa reissuun ja se reissuun lähtökin on nyt kiinni vain ja ainoastaan siitä että saako tämä sen rahan ulos nyt aamupäivällä kuten pankki on luvannut. Jos ei niin pahoin pelkään että pankille tulee hikiset oltavat, YYA-taho kun oli jo eilen iltapäivällä ihan himppasen täynnä koko pankkia. Saattaa jopa käydä niin että tämä vaihtaa pankkia heti kun ne rahat sieltä vapautuu ihan aikuisten oikeasti. 

Vaan hups, jopa tämä aamu on kiitolaukannut. Toteankin nyt loppuun että junnulla oli mennyt hienosti papalla! Poika 15v kotiutui kaveriltaan yökylästä eilen! Spedellä oli ollut tarhassa kivakivapäivä! Ja minulla polttelee jälleen mahaa. Se on siis moro ja viettäkää kivakivatorstai!