Vaan onpa haikea olo. Ja samalla helpottunut. Minä tein sen! Pääsin kokeilemaan alaa joka on kovin kiinnostanut ja hei! Pidin ihan sikana! Ou jes! Onneksi homma jatkuu syksyllä, onneksi! Ja onneksi saman luokan kanssa kuin tämä aloituskin meni, ainoa lievä harmituksen aihe on se että luokanvalvoja vaihtuu ja tietysti juuri nyt kun yhteistyöskentely on hiotunut priimaluokkaiseksi. No, aina ei voi voittaa ja johan se että työt yleensä jatkuu on aikamoinen voitto!

Haikeutta tuottaa toki myös tämän päivän toinen merkkipaalu. Prinsessa syntyi yksitoista vuotta sitten, lämpimänä ja piiiiiiiitkänä sunnuntaina. Pitkäksi sunnuntain teki prinsessan tapa tulla maailmaan, tulen, en sittenkään, eipäs kun tulenkin, enpäs taidakaan. Siinä ehdittiin käydä sairaalassa, maata käyrissä, lähteä kotiin, mennä makuulle pieniä päiväunia varten ja todeta että ei tässä nyt mitään nukuta vaan on suorastaan PAKKO heittäytyä keittiön pöydälle mahalleen.

Onneksi iltavuorossa oli menossa kätilöiden vaihdos ja kas, kohdunsuupuudutuksen laiton jälkeen remmiin astui määrätietoinen ja tomera kätilö joka totesi että hänen äidillään on synttärit ja kaiken lisäksi vietämme puolustusvoimain lippujuhlapäivää joten jos vain rouvalle sopii niin eiköhän oteta tämä lapsi juuri tälle juhlapäivälle ulos. Oksitosiinitippa oli hetkessä kämmenselässä kiinni, kätilö kävi taajaan kurkkimassa äidin kasvojen asentoa ja veivasi aina lisää ja lisää tehoja tiputukseen.

Eipä siinä sitten enää kauoja mennyt kun kohdunsuupuudutuksen helpottaman olotilan johdosta aloitettu ristinolla oli pakko lopettaa ja siirryttävä manailemaan hetki hetkeltä tukalammaksi käyvää olotilaa. Kätilö lähes taputti itselleen. Ukko oli jokseenkin paniikinomaisessa tilassa, mitä helkettiä mahtoikaan olla tapahtumassa. Tämä emäntä puolestaan karjui siinä pedillä kylkiasennossa että nyt kyllä työnnättää ihan sikana.

Niinpä niin. Kohdunsuupuudutuksesta prinsessan syntymään meni tarkalleen tunti ja kolmekymmentä minuuttia. Tarkalleen. Väliin mahtui useampi arkillinen ristinollaa, naurua ja helliä katseita ukon kanssa ja vitsien veistelyä topakan kätilön kanssa. Väliin mahtui tosiaan myös erinäisiä karjahduksia ja taisi siinä lipsahtaa muutama kirosanakin. Mutta niin vain prinsessa syntyi puolustusvoimain lippujuhlapäivänä, kätilön äidin syntymäpäivänä ja kätilö oli lähes yhtä onnellinen kuin urakasta suoriutunut äiti puhumattakaan esikoisensa tavanneesta ukosta.

Siinä se köllötteli äidin rinnalla, mustissa hiuksissa ja raotteli mustia silmiään, pieni ihminen joka tulisi osoittautumaan ihan toisenlaiseksi kuin kolme isompaa sisarustaan. Hyvästi kunnon yöunet. Hyvästi edes jonkinlaiset yöunet. Hyvästi rauhalliset päivät. Hyvästi leppoisa oleilu. Prinsessa ei nukkunut, ei yöllä eikä päivällä, prinsessa ehti joka paikkaan, prinsessa hymyili maailman aurinkoisinta hymyä kun tätä kielsit mistä tahasta pahanteosta ja teki silti.

Ilmeisesti prinsessa käytti kaikki hymynsä silloin pienenä, tätä nykyä prinsessa ei hymyile kuin joskus. Ilmeisesti prinsessa kuuluu ihmisiin jotka ei kaipaa isoja unimääriä, prinsessa kun ei nukahda oikeastaan koskaan ennen kymmentä vaikka tämä olisi kuinka väsynyt. Aamuisin prinsessa herää silti vallan näppärästi vaikka uni olisi antanut odottaa puolille öin. Prinsessan hallitsevimpia luonteenpiirteitä on jääräpäisyys, tietynlainen itsekkyys ja kiukkuisuus.

Hallitsevimpien luonteenpiirteiden alta löytyy silti herkkä pikkuprinsessa joka kaipaa hellyyttä ja ritaria joka antaa köniin pahalle maailmalle. Prinsessa joka rakastaa koko pienen sydämensä kyllyydestä isoveikkaa 14v (tämän hetken tilanne) ja eläimiä. Prinsessa jolle ei on käsittämättömän vaikea sana sillä kaikki, ihan kaikki, on mahdollista kun on maailma kyseessä. Prinsessa joka jaksaa rähistä äidille vaikka kellon ympäri mutta on toisinaan niin kovin äidintyttöä että oksat pois omenapuusta.

Nyt kun teini on valmistunut ja hakee omaa asuntoa ei voi olla ajattelematta sitä kuinka nopeasti aika menikään siitä kun teini astui ekan kerran koulun ovista sisään. Siitä on vain hetki! Siitä kun teini siirtyi yläkouluun on vielä pienempi hetki. Ja nyt tämä on nousemassa omille siivilleen. Prinsessa täyttää 11. Kohta tuokin siirtyy yläkouluun ja se on vain hetki kun tämäkin levittää siipensä ja lähtee maailman merille taistelemaan muiden jämähtäneitä EI-sanoja vastaan.

Näin ne vuodet kuluvat, vääjäämättä eteenpäin ja se mikä tuntui vielä muutama vuosi sitten IKUISELTA ei onneksi olekaan sitä. Toisaalta se on pelottavaa, toisaalta taas ei. Odotan mielenkiinnolla mitä kaikkea tulevaisuus tuo tullessaan ja millaisen elämän lapseni rakentavat itselleen. Odotan päivää jolloin huomaankin että aikaa on ja talossa on rauhallista. Aikaa jolloin ovet ei pauku, huutomäärät on likellä nollaa ja me lötkötämme ukon kanssa pedissä miettien mitäs sitten tehtäis. *höhöö*

Ja nyt siirryn näistä mietteistä tähän päivään ja totean että kiirutta on luvassa. Juhliin juostaan hyvissä ajoin ja pientä harmitusta aiheuttaa se etten ehtinyt eilen nähdä kaikkia työkavereita enää päivän päätteeksi. Tänään he eivät ole paikalla, vain minä olen avustajan ominaisuudessa talossa. Siivoan kapineeni pois taukokopistamme, tai ainakin osan niistä ja toivotan hyvät äitiyslomat oma opelle. Pakkaan lapsoset takaisin autoon ja ryhdyn pyykkiralliin, siinä lomassa nakkaan teinin poikaystävälleen ja katsastan kenties hieman markettien valikoimaa.

Eilen minuun oli iskeä vauhtisokeus vaatekaupassa. Onneksi minuun iski myös väsymys, muuten olisin saattanut shopata vaikka mitä. Nyt mukaan tarttui tasan tarkkaan kahdet kengät, puolihame, kesälegginsit, pusakka ja mekko prinsessalle ja hellemekko itselleni. Läheltä liippasi ettei sekaan eksynyt myös todella juhlava valkoinen prinsessamekko prinsessalle, onneksi ainoasta oikeasta koosta oli vetoketju rikki.

Se vetoketju sen vauhtisokeuden sitten taittoikin lopullisesti, hetken hypistelemäni toppi ja bikinit jäi kauppaan. Takaraivossa kun soi jatkuvasti yksi simppeli totuus; Unkarissa on paljon halvempaa, Unkarissa on paljon halvempaa. Luulenpa että eksymme kerran jos toisenkin prinsessan kanssa vaatekaupoille siellä...

Shoppailureissun jälkeen piipahdin vielä makuunissa vuokraamassa pari leffaa itselleni ja sen perään touhusinkin juhlavaatteita esiin pojalle 14v ja junnulle. Spede keekoili seassa minkä ehti, tämä on edelleen pitkätukkahippiäinen mutta hiuksisto on paljon siistimpi kun se ei enää sojota miten sattuu. Olin aikeissa katsoa lapsellekin vaatteet juhlia varten mutta ukko totesi etteivät he ole tulossa moisiin kekkereihin. Arvatkaapa kellä kiehahti?

Toki toki, olenhan minä siellä. Mutta daa, työntekijän ominaisuudessa! Ja toiseksi, meillä on ollut tapana osallistua näihin karkeloihin perheenä. Mutta olkoon, niinpä jätin pesemättä spedelle juhlakuoseja eilen ehtoolla ja keskityin sen sijaan elokuvien tuijotteluun. Vares oli muuten hyvä, kannattaa katsoa! Ja kuka arvaa mitä sitten tapahtuikaan? Kyllä, sänkyyn kömmittyäni ukko tuli toteamaan että josko hekin sitten kuitenkin tulisivat. No voi sanonko mikä!

Kyllä hän etsii lapselle passelit vaatteet tilaisuuteen. Aha. No, ne vaatteet sattuu olemaan likaisina pyykkikopassa että siinähän etsii sitten. Sitä paitsi, minä ehdin jo luvata kyytipaikankin autossamme prinsessan kaverille joten plääh. Ehkä on parempi etten nyt tuumi tätä asiaa sen enempää vaan siirryn tosiaan täyttämään pyykkäriä. Kotiin kun juhlista ehditään jo hyvinkin puoli kympin kanttiin.

Ja nyt toivotan kaikille oikein kivaa viikonloppua. Ehkä ensi viikon alussa ehdin vielä bloginkin pariin joten se on moro!