Loma. Seuraavat viisi viikkoa juoksen kiitolaukkatyylillä pitkin koulun käytäviä ja jep, se on kiva se! Ja toisaalta. Esseet ei ole edenneet oikeastaan mihinkään, muut asiat on vieneet huomion täysin tällä viikolla. Tai no, on niitä kumpaakin tullut kirjoitettua pätkä lisää ja lakiin tutustuttua joiltain osioiltaan mutta silti. Ei tässä esseiden kanssa hurraamista ole. Tämä on totta tosiaan ollut hektinen ja kaoottinen viikko. 

Toteanpa heti näin alkuun että olen yllättävän luottavainen tällä hetkellä mitä rahasählinkiin tulee. Nyt peukut ja isovarpaat pystyyn että homma saadaan tänään kuosiin kuten puhe on ollut, tässä jutussa kun on ollut aivan uskomaton määrä muuttuvia tekijöitä ja huonoa onnea. Sanoisin jopa että liian monta hämmentäjääkin ajoittain. En lähde sen paremmin kuvailemaan mitä kaikkea mutta totean että jos tämä tänään selviää, kuten suht vahvasti uskon, niin kyllä pankki ja kateelliset ihmiset on syvältä.

Jos nämä kaikki koukerot joita tässä jutussa on ollut, nyt kun YYA-tahon kanssa on soiteltu villeinä puolin ja toisin ja tekstailtu ja viestitty ja vaikkas mitä, pitää paikkansa niin en voi kuin todeta ettei rikastuminen taidakaan kannattaa. Tai ainakaan se ei kannata niin että siitä tietää oikeastaan kukaan. Edes lähimpien ei välttämättä kannata tietää, mahtaako edes oman perheen. Oman puolison kohdalle voisi melkein vetää rajan.

Kaikista parasta tässä kaikessa, siis mikäli tämä tosiaan selviää tänään, on se että tämän jälkeen me emme ole YYA-tahon kanssa enää YYA-kavereita vaan ennemminkin luottoystäviä. Siis jos tämä ratkeaa parhain päin. Niin paljon tämän asian tiimoilta on nyt puhuttu, pälätetty ja jopa kiroiltu yhdessä. Kieltämättä yksi luottoystävä oman suvun ulkopuolelta olisi vallan positiivinen juttu minulle. Ei tarvitsisi kaikkia kettuunnuksia kaataa aina ukon, tämän vanhimman siskon tai oman siskon niskaan. Oman siskon niskaan en viitsi edes aina kaataa kaikkea, tämä kun on, tietysti, oman siskonsa puolella ja todettakoon nyt niin että jos minä pyrin olemaan sovitteleva, näkymätön ja huomaamaton niin siskoni on aivan toista maata. 

Minusta se toista maata oleminen on ihan ok, ei siinä mitään, mutta en minä välttämättä toivo tämän vinoilevan saati sanovan rumasti niille ihmisille joiden kohdalla minä olen pyrkinyt olemaan vaiti. Aivan sama mitä tämä paukuttelee niille joiden kanssa tällä itsellään on kärhämää mutta ei tämän tarvitse minun kärhämöinteihini lähteä mukaan rähisijän paikkaa täyttämään. Laiha sovinto on monesti parempi kuin lihava riita, ainakin silloin jos kyse on ihmisistä joiden kanssa on lasten takia ihan paikallaan olla edes jonkinlaisissa väleissä vaikka itseä ei kiinnostaisi.

Tein minä eilen tosin muutakin kuin vain plääsäsin puhelimessa. Puolilta päivin minulle iski julmettu pizzanhimo ja hops vaan, sinne ne katosi viimeiset rahat tästä pirtistä, lähimarkettiin. Tein pari pellillistä pizzaa ja sen pizzanhimon kuulkaa huomaa. Maha on ollut lievästi epävireinen tämän aamun eikä se illallakaan ihan oma itsensä ollut. Ei se sentään yhtä kipeäksi heittäytynyt kuin siitä kaurapuikulasta eli näinköhän se valkkailee haluamiaan täytteitä?

Iltapäivä menikin pitkälti junnun ja speden kanssa pälistessä ja kutoessa. Tänään junnun pitäisi lähteä serkulleen yökylään mutta jaa-a, saapa nähdä miten käy. Eilen iltapäivästä tälle iski pahemmanpuoleinen pääkipu. Ja se totta tosiaan oli pahemmanpuoleinen, lapsi kun kävi kuuden aikaan sanomassa että jos hän nukahtaa, älä herätä. Päähän sattuu niin ettei hän pysty kuin makaamaan. Kuumetta ei silti ole ilmestynyt joten näinköhän lapselle on puhjennut migreeni?

Tämä kun oli jo toinen kerta tämän syksyn aikana kun tälle iskee yhtäkkiä pääkipu ja siihen pääkipuun liittyy joka kerta pahoinvointi. Oksenna tuo ei, mutta huonoa tekee ja lapsi on kalpea kuin kalkkilaivan kapteeni. Ei kiva. Ja toisaalta, se olisi niin junnua. Tämä kun on meidän kokoomakappale jolle ne kaikki osuu jotka on osuakseen. Katsotaan mitä tuleman pitää! Tähän serkkuyöpymiseen liittyy toinenkin, minulle vähemmän mieluinen, osuus.

Serkkupoika on tulossa meille ensin päiväksi. Ei siinä mitään, ihan kivahan se on, mutta kun tämä kaksikko on päästä pideltävä. Toivottavasti ilma pysyy hyvänä kuten on luvattu ja saan pidettyä poikakaksikon lähinnä pihan puolella hääräämässä, he kun touhuavat meillä aina neljään asti. Neljältä lähetän kaksikon pojan 15v kanssa serkkupojan kotiin sillä siskolikka joutuu olemaan illan töissä ja kotiutuu ysin aikaan jonka jälkeen poika 15v pääsee omille teilleen pariksi tunniksi.

Rahasählingistä ja sen toivottavasta ratkeamisesta huolimatta ukko on tänään hakemassa ne styroksit kellariin. Enhän minä muistanut että tämä saa palvelusvuosikorvauksen tähän tiliin ja se on kyllä huono juttu se. Siis etten muistanut. Muuten olisin saattanut olla himpan rauhallisempi tässä päivänä eräänä jolloin olen kärvistellyt tuskissani. Se, koska niitä styrokseja kiinnitetään on vielä hieman kysymysmerkin takana; joko jo tänään tai sitten vasta huomenna, riippuen siitä saako tämä pekkasen tälle päivälle.

Vaan kappas jaa, kellohan on ehtinyt vaikka mihin, enkä ole edes kirjoittanut kummoisen paljon. Osasyynsä lienee varapojalla joka iskeytyi samantien naamiksen keskusteluun kun koneen avasin. Olemme ehtineet tässä tunnin aikana keskustelemaan travianista, koulunkäynnistä, pojasta 17v ja työelämästä. Varapojat on vallan ihania, ei sille mitään voi, kuuntelevatkin aina ihan eri tyylillä kuin omat. 

Ja nyt siirryn kahvikupposeni kanssa kotvaseksi aamulehden pariin, johan tässä on kohta heräteltävä tarhaan lähtijäkin. Viettäkää kivakivaperjantai, pitäkää peukut ja isovarpaat pystyssä ja se on moro!