Eilinen päivä kuuluu päiviin "kiitäen ohi". Kiikutin speden tarhaan, tuuppailin muun tiimin koulutielle ja hieman ennen ysiä lähdin ukon siskon kanssa kaupoille. Sittari, tokmanni ja löytis, siinä ne ja sen päälle alko ja posti. Ukon sisko sai kaikki viimeisetkin hankittua, minulla jäi edelleen vähän jotain hankkimatta mutta suht hyvällä mallilla tässä silti ollaan. Jouluruokaosasto tosin ammottaa vielä tyhjyyttään, jos sitten jouluruokaosastoksi ei lasketa jouluherkkuosastoa joka on suht hyvälle mallille huollettu.

Niin. Kauppareissulta palattuani ryhdyin vääntämään marenkeja, taas. Nyt tein taikinan oman muistini mukaan ja kyllähän se paljon lähempänä oikeaa on kuin se eks-anopin muistelema mutta täysin oikeassa ei olla edelleenkään. Yhtäkaikki, nyt on joulumarenkeja tehtynä useampi sata joten luulisi riittävän. Saatuani marengit uuniin nappasin junnun kyytiin ja huristin käymään iskän postilaatikolla speden noutoreissun lomassa. 

Tipautin joululahjapaketit postilaatikkoon, ei nyt mitään ihmeellistä mutta villasukat kudoin iskälle ja toiseen pakettiin kääräisin suklaarasian josko tämän avokki sattuisi vaikka pitämään niistä. Junnu kyseli ummet ja lammet äidistäni, isästäni ja iskästä aina hyvin tähdellistä kysymystä myöten; onko äiti sun iskä sun isäpuoli aina? Vaikka sun äitikin kuoli niin onko se silti? Niin. Iskähän on lapsilleni "musta aukko", tämä on tavannut heistä tasan kolme vanhinta ja nämäkin vuosikausia sitten. Tai jaa, olihan poika 17v tällä töissä kesällä.

Napattuamme speden palasimme kotosalle ja prinsessan kotiuduttua koulusta nakitin tämän spedevartioon siksi hetkeksi kun pyörähdin pikaisesti kaupalla hakemassa mm paahtoleipää, munia ja kanelia. Ruoaksi touhasin vähemmän normaalia sapuskaa, tonnikalatäytteisiä lämppäreitä voileipägrillissä ja hyvin ne tenaviin upposi. Siinä samalla kehittelin päässäni ajatusta siitä josko kokeilisin seuraavana päivänä kaneliässien valmistusta vaan miten sitten kävikään.

Kuudelta illalla huomasin tekeväni kaneliässiin taikinaa. Just. Kerrottakoon tässä ja nyt että kaneliässiä olen tainnut kokeilla tasan kerran elämässäni ja se oli silloin kun teini oli hyvin hyvin pieni ihminen. Mimmi Mutikaisella oli niin hyvät ohjeet blogissaan että pakkohan niitä oli testailla ja voi kuulkaa, niistä tuli vallan hyviä ja kauniita kun ensin olin ensimmäisen pellillisen paistanut liian väljämuotoisina. Siinä ässien väännön lomassa tuli sitten iltapalatettua tenavat ja lykättyä spede nukkumaan ja iltakahdeksalta aloin viimein siivota keittiöä viimeisten keksien tultua uunista.

Vaan nyt on tehtynä, leivontaosastoa. Tein niistä ässistä pieniä ja sipposia, siis sellaisia että keksin voi aikuinen laittaa kerralla suuhunsa näyttämättä pullukkaposkelta, lapset tosin joutuvat purasemaan ensin keksistä puolet sillä ihan niin pieniä niistä ei sentään tullut. Ilmanko niitä tuli sitten PALJON, eli ässiä on nyt tehtynä 200. Lihapasteijoita laskin tehneeni 90, marenkeja en jaksanut edes alkaa laskea mutta oletanpa että niitä on hyvin 300-400 ketaletta. Niin ja sitten on se maustekakku. 

Tänään alkaakin sitten limppusavotta iltapäivällä ja siinä sitä savottaa sitten taas onkin. Varapoikien äidille lupasin tehdä samantien pari limppua, varapojat mokomat kun tuppaavat kiskomaan limput ihan omin nokkineen heti jos silmä välttää. Ehkä teen varapojille kummallekin oman ja yhden muulle perheelle? Lisäksi pitänee tehdä sinne tänne muuallekin eli kyllä tässä varmaankin saa kolme-neljä taikinaa kääräistä joutessaan. Ihan jees, oikeastaan, limput on kauniita joulukukkia.

Ennen limppusavottaa on edessä speden tarhaan kiikutus, ukon kanssa katsastuskonttorilla piipahtaminen ja kaupoilla pyörähdys. Visa lähtee vinkumaan, niin se on. Edelleen pidän yllä hyvin pienen pientä toivoa siitä että ehkä sittenkin ehdin saada vielä ennen joulua jos nyt en muuta niin ainakin ne omani pois, mutta enpä tämän toivon varaan uskalla rakentaa. Asian pitäisi olla kaiken kaikkineen selvä ja YYA-taho odottaa vain pankin soittoa koska lainasumma on nostettavissa. Jaa jaa.

Ei hajuakaan mikä pankkien rahakapasiteetti tätä nykyä on mutta kyllä minun on pakko todeta että merkillistä on tämä. Me kun saisimme pankin tiskiltä sitä rahaa nostettua useamman tonnin tuosta vaan, ihan ilman odotteluja ja soitteluja. Siis saisimme jos kulutusluottoa hakisimme. En oikein usko siihenkään että pankki pitäisi niin pientä summaa konttorissa että yli 10 000 euron menevää nostoa ei voitaisi tiskiltä antaa ilman soitteluja ja odotteluja. Mene ja tiedä, tässä kohtaa olen edennyt EVVK-tilaan.

Vaan jaa. Kellohan on jatkanut itsepäisesti kulkuaan eteenpäin koko tämän bloggausajan joten ehkä lähden vähitellen kuosittamaan itseäni. Herättelemään spedeä. Tuuppimaan poikaa 15v. Ja kaipa se pitää sinne maailmallekin taas sännätä että ehtii tosiaan niitä limppuja touhuamaan. Se on siis moro ja viettäkää kivakivakeskiviikko!