Olen aiemminkin sanonut, että tarvitsisin ehdottomasti lisämuistin! Ihan oikeasti, jos ihmisen pää voi olla hapero, niin kyllä, irkulla se on hapero ja kunnolla onkin. Sisko soitteli aamupäivällä, ihan muuten vaan ja samalla kertaa tuli sovittua että menen tänään illansuussa katsomaan niitä farkkuja siskon kaapista. No just joo niin!

Äsken muistui mieleen että juurihan ukko eilen sanoi lähtevänsä tänään illansuussa käymään katsastuskonttorilla ja menevänsä siitä suoraan serkkunsa kanssa jollekin hiivatin tallille pesemään ja siivoamaan autoa. Miten voi olla näin hapero muisti? Onneksi tajusin sanoa siskolle aamupäivällä että laitan viestiä jos tulee jotain enkä pääsekään. Ketuttaa silti, ei niinkään se että ei pääse vaan se että pää on laho kuin ladonovi. Siskolle nyt ehtii huomennakin, ei maailma siihen kaadu.

Ja varmemmaksi vakuudeksi pään haperuudesta todettakoon että muistin kyllä hakea junnun kahdelta mutta arvatkaapa muistinko sitä VALMIIKSI TYÖPÖYDÄLLE odottamaan nostaamaani leipäpussukkaa ottaa mukaan. No en todellakaan. Muistin mokoman pussukan siinä sillan kohdalla, eskarin vieressä. Voi tyhmän tyhmä. Onneksi sorsaa ei näkynyt niin ei sentään omantunnontuskia iskenyt.

Mielenkiinnolla odotan mitä seuraavaksi huomaan unohtaneeni. Vaatteet ainakin näkyisi olevan päällä, lapset ruokittu, hella sammutettu ja pyykkikonekin laitettu päälle. Joista mikään ei tosin takaa mitään, lyön vaikka pääni pantiksi että joku unohdus jostain vielä tänään putkahtaa esiin. Hittolainen. Lisämuisti olisi todellakin paikallaan.