Tänään se tapahtuu myös prinsessan osalta. Eilen neiti oli ensimmäistä päivää ilman minkäänlaista särkylääkitystä, kurkku on kipeä niellessä mutta muuten olo alkaa olla normaali. Syömäänkin tämä pystyy jo vallan hyvin vaikka itse totesikin että makaroni on lähes ainoa jota voi syödä. Kumma juttu, päivän mittaan näin neidin syövän mitä milloinkin eli liekö tässä kyseessä se hämyefekti joka kohdistetaan äitiin.

Eilen aamupäivällä hilpasin pojan 13v kanssa Seppälään tuhlaamaan tämän joululahjaksi saamia lahjakortteja. Olimme paikalla jo puoli kymmeneltä ja kirosin hartaasti mielessäni kun liikkeen ovella nököttäneessä lapussa ilmoitettiin aukeamisajaksi klo 10. Minä kun koetin etsiä aukioloaikoja netistä pitkin aamua ja en niitä mitään kautta sieltä löytänyt, en sen enempää Seppälän omilta sivuilta kuin muualtakaan. Luulisi että tuon kokoinen pulju pystyisi liittämään aukioloaikansa nettisivuilleen, tai ainakin laittamaan ne Fonectan, yritystelen tai muun vastaavan sivuille. Hittolainen!

Onneksi samassa rakennuksessa on VapaaValinta joten päädyimme pojan kanssa sompailemaan sinne. Harmi että taloustilanteemme on totaalisen kuralla, enpä muistanutkaan että maaliskuu on meidän kalenterivuodestamme se kuukausi jollen postiluukusta kolisee kaikki harvemmin tulevat maksut ja niin, se liki 500 euron sähkön kulutuslasku joka sinne kolahti samalla muiden laskujen kanssa, se veti rahahanat lopullisesti kiinni. Tässä samaisessa tilapäisessä totaalirahattomuudessa maksoimme oman osuutemme teinin ajokortista loppuun ja odottelemme lapsen leikkauksesta tulevaa laskua joka nyt ei ole julmetun iso mutta joka tuntuu isolta summalta silloin kun sitä ei yksinkertaisesti ole.

Totaalirahattomuuden yksi lisätekijä on muuten ukon reissu joka on parin viikon päästä. Onneksi siihen on säästetty rahaa kaiken aikaa ja koska ukko ei reissaa oikeastaan koskaan ilman minua ja vielä vähemmän työporukkansa kanssa, en ole antanut edes ajatella niiden säästöjen koskemista tässä rahattomuustilanteessa. Ehei, sen sijaan olen säästänyt leipomalla leivät lähes täysin itse, tekemällä ruokia jotka ovat halvimmasta päästä ja jättänyt ostamatta jopa sunnuntaisuklaat joihin olen itseni tänä talvena totuttanut.

Mutta niin. Siellä VapaaValinnassa olisi ollut vaikka mitä ihanaa mistä olen pitkään haaveillut. Mm pinnoitettu iso kattila jollaisen ostoa olen pitkään suunnitellut, kas kun meidän vanhasta pinnoitetusta kattilastamme on pinnoitus päättänyt poistua. Lasagnen juustokastike on keitelty jo pidempään isolla pinnoitetulla paistokasarilla mutta jotenkin en sillä samaisella kasarilla osaa alkaa keittelemään riisipuuroa. Lisäksi hyllyistä osui silmiin juuri minun näköisiäni ruokalautasia, joiden hankkiminen on kohta pakko pakko vaikka mikä olisi. Meidän ruokalautasmäärämme kun on pudonnut aika vauhdilla, viimeisen kolmen kuukauden aikana on tiensä pään kokenut ainakin kolme tai ehkä jopa neljä syvää lautasta ja mataliakaan lautasia ei ole enää jäljellä kuin seitsemän.

Myös kauhoja katselin sillä silmällä, toinen pikkukauha kun teki temput ja katkesi. En raaskinut sijoittaa sitä paria euroa tällä kertaa, sen sijaan sijoitin kahdeksan euroa. Kävi näet niin, että vahakangastelineen kohdalla tuumin että hohhoijaa, olen puoli vuotta ollut aikeissa ostaa uuden vahaliinan keittiöön mutta en ole joko muistanut, jaksanut tai raaskinut kun olen ollut kaupoilla. Nyt ajattelin että menköön prkl, ostan liinan ja sillä siisti, olen sitten vaikka vähemmällä kahvilla muutaman päivän. Pienestä sitä ilonsa ihminen saa, liinaa on nyt tuijoteltu kuin kalleinta arvokapinetta eilisestä asti.

Seppälän viimein auettua kävimme pojan kanssa hypistelemässä poikien vaatepuolen ja mukaan tarttui collegehousut, ulkohousut ja uusi huppari. Poika 13v kun on omassa pukeutumislinjassaan ehdoton, ei farkkuja, ei collegepuseroita, ei mitään äidin silmissä tosi kivannäköisiä puseroita vaan huppareita ja collegehousuja. Mikäs siinä, tämä taitaa olla meidän isommista lapsista ainoa jolla on ehdoton linja pukeutumisessa ja mikä minä olen sanomaan ettei niin saisi olla. Onneksi se linja on tuollainen eikä suinkaan tyyliin parin sadan merkkifarkut, -hupparit ja -lippikset joten olen hiljaa ja nyökyttelen pojan vaatevalinnoille. Ihan hyvännäköisiä vaatteitahan nekin on vaikka välillä toivoisinkin tämän vetävän farkut jalkaansa.

Iltapäivä menikin touhutessa kotihommia joita riittää tällekin päivälle varsin mukavasti. Ukon siskon tyttö, ekaluokkalainen, on tulossa suoraan koulusta junnun kanssa samaa matkaa meille, ukon sisko kun tekee muutaman sijaispäivän tällä viikolla ja pääsee töistä vasta viiden kanttiin. En tiedä onko minulla joku päävamma vai mikä on, mutta minusta ekaluokkalainen on totta tosiaan monesti turhan pieni olemaan itsekseen vielä montaa tuntia koulun jälkeen mutta kyllä tässä vaiheessa vuotta jo ekaluokkalainenkin kävelee omin päin kouluun aamuisin.

Kävi näet niin että ukon siskolle oli tarjottu koko tälle viikolle sijaispäiviä mutta tämä ei voinut ottaa yhtä päivistä vastaan koska ekaluokkalainen menee vasta kymmeneen. Koetin ehdottaa että nakkaisi ekaluokkalaisen tähän aamulla kun itse menee töihin ja minä tuuppaan tämän sitten koulumatkalle oikeaan aikaan. Ei käynyt. Ekaluokkalainen kun ei yksin kulje aamuisin kouluun vaan tämä olisi pitänyt joko viedä tai saattaa sinne. Joka taas ei käy periaatteesta minulle, vaikka vähän pikkumainen olo itselle tulikin. Mutta kun. En minä omiakaan ole saatellut kuin ihan ekan alussa, millainen hulabaloo siitä syntyisi jos nyt saattelisin serkkutyttöä kouluun vaikka omien oletan suoriutuvan sinne ihan omin avuin. Joten ei. Tässä kohtaa en suostunut edes harkitsemaan asiaa.

Vaan nyt, prinsessan hiukset pitää sukia vielä ojennukseen ennen kuin tämä lähtee koulua kohti joten se on moro ja viettäkää mukava tiistai! Tämä tekee myös niin kunhan saa pirtin tyhjäksi koululaisista.