LOMA! Eilen oli viimeinen TAKK-päivä tälle kesälle joten jes! Liki pari kuukautta kevyttä olemista ja touhuamista. Tai niin, tenttiin kyllä pitää lukea ja yhtä oppimistehtävää tehdä mutta lasketaanko niitä? Ei! 

Olimme tosiaan koko viime viikon mökillä, kiitos ukon pahaksa äityneen selkä-lonkka-yhdistelmän. Siinä määrin huonossa kuosissa tuo oli ajoittain että minä ajelin osan mökkeilyn lomasta tehdyistä kauppareissuista ja ukko "istui" puoliseisovassa asennossa vieressä. Ei kiva. Lauantaina kotiuduimme ja ukko palasi töihin maanantaina ja tällä hetkellä yhdistelmä toimii suht hyvin, kiitos dolanien.

Maanantai ja tiistai meni itselläkin koulun penkkiä kuluttaen ja kuulkaa, kyllä nämä kaksi päivää oli kokolailla parasta antia mitä TAKK on tarjonnut. Tukiviittomien opiskelu oli mahdottoman mukavaa puuhaa ja kun opettajana toimi ammattitaitoinen viittomakielen tulkki niin päivien aikana oppi ihan oikeasti vaikka mitä. Mieletöntä!

Tänään aloittelenkin sitten juhannussiivoukset. Olemme olleet kahden vaiheilla siirrymmekkö juhannuksen viettoon mökille vai jäämmekö kotosalle ja tällä hetkellä näyttää suht vahvasti että koti vie voiton. Ei välttämättä toisaalta huvita ja toisaalta taas, ihan kiva oikeastaan. Ukon serkkupoika tyttärineen ja avokkeineen on kaiketi tulossa aaton viettoon mutta tämäkin on vielä joissain määrin auki.

Loma on siis tosissaan alkanut ja mitenkäs muutenkaan sitä juhlistaisi kuin toteamalla että junnun astma on, jälleen kerran, äitynyt tasolle katastrofi. Limaa, limaa ja limaa. Kuivaa köhinää, yskintää ja lisää köhinää. Kaiken kruunaa, tietysti, se että lapsi heräilee kertaa sata yössä piinaavan lima-yskä-yhdistelmän siivittämänä. Prkl sanon mä! Eikö tätä tautia saada koskaan hoitotasapainoon?

Veikkaanpa että osansa äitymisessä on nyt heinillä, niistä kaiketi osa on alkanut jo kukkia. Osansa on varmasti myös mökkireissulla sillä siellä keskellä metsäähän me elelimme liki viikon ja lapsi pyöri ja pörräsi pitkin metsää, pusikoita ja niin, ui järvessä jonka pinnalla kellui runsain määrin siitepölyä. Voi huoh. Tasapainoa lähdetään jälleen hakemaan rankalla lääkityksellä, tai sitä on oikeastaan haettu jo maanantaista asti. Vielä ei ole järisyttävää muutosta parempaan tapahtunut, niin paitsi siltä osin että yskä ei ole enää ihan niin "tiukkaa" kuin se oli sunnuntaina illalla.

Niin ja se lääkitys. Tutkailin tarkkaan TAYSista tulleen viimeisimmän lausunnon sillä siinä oli myös jatkosuunnitelmat kirjattuna mustaksi valkoiselle. Lapsi aloittaa aamun tuplasatsilla Bricanylia (avaava) ja juo päälle vettä. Vartin päästä tämä kipaisee alas uudemman kerran ottaakseen montelukastin, symbicortin (hoitavia), xyzalin ja omega kolmosen jota olen tälle syöttänyt kevättalvesta asti. Seuraavan kerran lapsi ottaa tuplasatsin bricanylia 2-3 tunnin päästä ja samalla tahdilla jatketaan aina iltaan niin että avaavaa tulee otettua se 6 kertaa päivän aikana.

Tänä aamuna tämä aiheutti jo lievää mutinaa. Kauanko tätä jatketaan kun hän EI halua olla kokoajan kotona. Eihän se avaava tätä pakota kotona kaikenaikaa olemaankaan sillä pianko sitä äiti soittaa ja muistuttaa ottamisista. Isän käsiin hommaa ei välttämättä parane luottaa sillä vaikka kirjoitin tarkat ohjeet ja teippasin ne kuivauskaapin oveen eilistä aamupäivää varten niin miten kävi? Sekaisinhan tuo homma oli mennyt. No, onneksi voin nyt olla kotona ja vahtia IHAN ITE että tropit menee kuten pitääkin.

Mutta sanon minä että on tämä kurja juttu lapselle taas kerran. Olo on jokseenkin kurja jatkuvan köhimisen ja liman räkimisen lomassa ja sehän taas näkyy niin että lapsi on kärttyinen, väsynyt ja levoton. Syksyllä on edessä se luokanvaihtokin joten olisi ihan oikeasti hyvä saada lapsen hoitotasapaino kuntoon ennen sitä. Välillä tekee oikeasti mieli epäillä että onko tällä edes astmaa ja tulee tutkailtua niitä lausuntoja, jotka tosin puhuvat hyvin tarkasti omaa kieltään siitä missä astman kanssa mennään, ja sitten taas tulee näitä huonoja kausia jolloin itsekään ei epäile hetkeäkään etteikö lapsen keuhkoputket eläisi ihan omaa elämäänsä.

Vaan jaa. Toteanpa vielä tähän loppuun että juhlistinpa loman alkua vielä toisellakin jutulla; nukuin 8 tunnin yöunet! Jokainen voi varmasti arvata kuinka ihmeissäni olin kun heräsin ja totesin kellon olevan likemmäs seitsemän! Onneksi satuin ensimmäiseksi lukemaan viestin joka puhelimeeni oli tullut, se viesti kun kertoi pojan 18v köllöttelevän yläkerrassa ja toivoneen herätystä kuudelta, työt kun alkaa seiskalta. Aika livakasti poika lähti työmaan suuntaan kun tämän kävin herättämässä eikä tainnut edes myöhästyä.

Ja nyt siirryn vähitellen pyykkikoneen ääreen. Eiköhän se ole aika polkaista päivä käyntiin ihan huolella!