Nyt kun tässä teinin laskusta taas eilen puhuttiin, siis siitä ruhtinaallisesta kuukauden puhelinlaskusta joka sai täällä yhden jos kohta toisenkin kiipeämään pitkin seiniä. Mies kirosi jälleen kerran samaa asiaa, laskun ajankohtaa. Kyseinen laskuhan on heinäkuulta ja kuinka ollakaan, siirryimme juuri kalenterissa tuijottamaan marraskuun alkupäiviä. Onko tämä Elisan keino pitää asiakkaistaan kiinni?

Jos nyt ajatellaan, että päätät vaihtaa Elisan liittymäsi jonkin muun operaattorin liittymään, niin huomaatko ensimmäisen laskun saatuasi, että kappas, Elisakin laskuttaa, ja vieläpä seuraavan pari kuukautta, samanaikaisesti kun maksat jo puhumisesta toiselle operaattorille. Mikäli satut vielä olemaan ihminen, joka tarvitsee esim työn takia paljon puhelinta, ja laskusi ovat useamman sata euroa niin hiphei ja hurraa, mahtaa olla mukava maksaa tuplamaksuja jonkin aikaa.

Tässä hommassa minua hämää suunnattomasti se, että Elisa ei ole ilmoittanut asiakkailleen, että laskutus tulee pahasti jälkijunassa. Edes asiakaspalveluun soittaessa ei tiedoteta siitä, että odotusajat saattavat venyä kohtuuttomiksi. Ainoa, mistä tämän asian suhteen löytyy ylimalkainen huomautus, on Elisan nettisivut. Jossa lukee että jostain asiakaspalvelun muutoksista johtuen SAATTAA mm laskutus ja tavoitettavuus olla toistaiseksi huonoa. Siis ei nyt millään pahalla, mutta käsittääkseni Elisan asiakaspalvelua on muutettu jo koko kevät? Ja kesä... Kovin on pitkä muutos menossa.

Olen siis edelleen sitä mieltä että teinin lasku on kyllä ok, mutta minua suoraan sanottuna vituttaa tieto siitä, että maksamme vielä tammikuussa järkyttävän puhelinlaskun teiniltä, joka on tehnyt sen lokakuussa. Nythän ukko sai vaihdettua liittymän saldolliseen, tosin puhelinta itseään joudumme lisäksi maksamaan vielä vuoden ajan, mutta se on pientä näihin jättilaskuihin verrattuna mitä teiniltä on vielä tulossa. Ja hauska huomata että saldoraja todella toimii teinillä, oli eilen aamulla pamahtanut kiinni. Oltuaan käytössä kaikki viisi vuorokautta...

Tämä tästä yhteiskuntakriittisestä puheenvuorosta, siirryn arkiasioihin. Eli tänään on SE päivä. Spede menee yökylään. Eilen aamulla oli niin sellainen olo, että EI missään nimessä, en voi päästää, en tahdo, iltapäivällä olo olikin jo taas jee, vapaailta luvassa. Ja sama kaava näyttää nyt olevan. Jotenkin en millään halua tuota antaa yöksi kylään. Ja samanaikaisesti odotan innolla iltaa, kun ei tarvitse ottaa toista vaununkopassa saunatuvalle siksi aikaa kun saunon, ei tarvitse pestä äkkiä, ei tarvitse sötköttää iltavelliä, juosta antamassa tuttia uudestaan ja uudestaan ja ei herätä yöllä. Mutta niin.

Toisaalta minä tahdon ihan sikana tehdä kaikkia noita. Spede ei ole millään tavalla minulle sellainen miten sen sanoisi, ettei ymmärretä väärin. Siis otetaan esimerkki. Tiedän muutamia äitejä, jotka vauva-aikaa eläessään sanoivat useampaankin kertaan "kun saisi nukkua koko yön", sellaisella kärtyllä ja pettyneellä äänellä tavallaan. Tai "kun ei pääse mihinkään siltä" tai "jatkuvasti saa siivota kakkoja". Ymmärrättekö, sellaisella sävyllä että vauva on ihan yes, mutta rutiinit tämän kanssa on hanurista. En tiedä tajusiko kukaan pointtiani tässä, mutta kuitenkin. Siis tavallaan niin, että vauva on taakka, rasite ja este lähes kaikelle.

Minulle kun Spede ei ole millään tavalla rasite saati este. Tottahan se on, etten voi lähteä tuntitolkulla hötkymään mihinkään, kas kun ne ruoat on minulla, mutta en koe sitä mitenkään negatiivisena. Ei, se on ihanaa että saan siivoilla kakkaa, olla hyvällä syyllä mahdollisimman vähän pois kotoa, jopa yöherääminen on jollain tavalla ihanaa, vaikkakaan en toivo sen jatkuvan esim enää ensi keväänä. Mutta kuitenkin. Minulle kaikki Spedeen liittyvä on nautiskelua vauvasta. Olen itsekin miettinyt, miksi tämä on näin. Miksi en ole erityisemmin väsynyt vaikka yöt tuppaa olemaan kovin lyhyitä ja katkonaisia, miksi jokainen kakkakäräys Speden suunnasta saa minut hymyilemään ja miksi jokainen itku saa minun sydämeni pakahtumaan onnesta.

Ehkä se on sitten juuri sen Speden odotuksen aiheuttamaan. Spede on minulle taivaanlahja. Aika usein nyt viime päivinä on tullut Spedeä hoidellessa mieleen myös se toinen, Speden sisko tai veli joka ei sitten tänne asti selvinnyt, ja sitä enemmän tunnenkin tämän olevan lahja jonka sain. Hups, Spedehälytys, irkulle tuli kiirus. Moro!