Ja millaista sunnuntaita! Että osaa ilma olla kohdallaan. Koko päivä on mennyt laiskotellessa, sittenkin että sormet syyhysi useampaan otteeseen kukkapenkin kimppuun. Yksi päivä viikossa on kuitenkin osattava ottaa vain olemalla ja sunnuntai on vakiinnuttanut paikkansa löhöilypäivänä.

Sitähän sanotaan, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, näin ollen kukkapenkkikin on oikeastaan jo valmis. Ainakin melkein. Aion kaivaa rehevöityneen puolen kukkapenkistä ylös, puhdistaa mullan juurista ja siirtää siellä olevat kuunliljat siihen aiemmin perkaamaani kukkapenkkiin. Samalla kertaa voisi hieman leventää kukkapenkkiä kun sitä muutenkin kaivelee. Ajatuksena on nakata muutama peruna kasvamaan kukkapenkkiin kuunliljojen tilalle. Nam!

Tomaatintaimia en vielä uskalla siirtää ulos, mutta suunnitelmia niidenkin suhteen on tehty. Tälläkin kertaa laittelen taimia parvekelaatikoihin talon seinustalle mutta edellisestä kerrasta poiketen en jätäkään laatikoita maahan vaan ruinaan ukon rakentamaan niille pienet tasot alle.

Huomenna ukko menee kokeilemaan töihin josko selkä kestäisi. Onneksi työpäiviä ei ole kuin kolme, itseäni hieman epäilyttää miehen selän kunto. Kävely näyttää edelleen todella vaivalloiselta tämän oltua hetkenkin aloillaan ja istumista selkä ei siedä edelleenkään. Saapa nähdä pystyykö tuo olemaan kaikki ne kolme päivää töissä.

Ystävä on saanut selviteltyä perjantai-illan tapahtumia ja taksikuskilla on mitä ilmeisimmin ollut puhtaat jauhot pussissa. Käy oikeastaan tuokin hieman sääliksi, ystävä kun ei ollut taksissa muistanut sen enempää omaa nimeään kuin osoitettaankaan joten kuski oli toiminut ainoalla järkevällä keksimällään tavalla ja vienyt ystävän poliisilaitokselle yöksi. Ja hyvä niin, tiedä mihin tuo olisi hortoillut jos olisi vain kyydistä kadulle jättänyt.

Tyrmäystippoja epäillään vahvasti, mitään muutakaan loogista selitystä ystävän kunnolle ei ole keksitty. Edelleenkään hänellä ei ole pienintäkään muistikuvaa useasta tunnista sen enempää kuin siitäkään mihin pää on osunut. Ehkä miehen ikuinen hokema siitä että naisen ei ole turvallista kulkea itsekseen baareissa pitää joissain määrin paikkansa. Silti, ei ihminen voi liiankaan varovaiseksi ryhtyä, pitää vain toivoa että vastaavaa ei tapahdu enää ikinä kenellekään.

Koulua on jäljellä enää kaksi viikkoa, ihanaa! Odotan enemmän kuin innokkaasti aamuja jolloin ei tarvitse herätellä koululaisia tai riepottaa junnua eskariin. Ainoa mikä lomassa hieman ketuttaa jo valmiiksi on se julmettu ruokamäärä minkä saa taas valmistaa päivittäin.

Ja nyt toivotan teille hyvää ja mukavaa pyhäillan jatkoa ja siirryn itse kahvikupposen kanssa hetkeksi aurinkoon. Se on moro!