Minähän en tiedä, eikä minun kaiketi tarvitsekaan tietää, kuinka moni muu on yhtä laholatvainen kuin minä ja istuu päivittämässä blogiaan puoli kuudelta aamulla. Kysyn silti, jos niitä yhtä lahopäisiä sattuu täällä pyörimään, että olenko ainoa joka on huomannut että vuodatus tahmaa aamuisin ja paljon. Tämä tahmaaminen ajoittuu aina ennen kuutta tapahtuvaksi ja jos päätän kirjautua sisään kuuden kanttiin niin kas, toiminta on jo taas jouhevaa. Mutta siihen asti.

Olenkin aloittanut viime aikoina jokaisen postauksen muistioon kirjaamalla ja siirtämällä tekstin muistiosta blogiin kun se on lopettanut tahmaamisen. Hyvänä esimerkkinä tahmaamisesta voidaan pitää kommenttia jonka laittelin äsken kukkahattuneidin kommentin vastineeksi postaukseeni, sitä kommenttia ladataan edelleen kommenttikenttään. Ja sitähän on ladattu sen verran kauan jo että ehdin hörpätä kahvikupposen tyhjäksi, käydä aamusauhulla ja vessassa ja tutkia prinsessan kanssa tämän synttärilahjan ominaisuuksia muutaman minuutin ajan. Tsai.

Niin, tosiaan. Prinsessa täyttää tänään 10 vuotta! Ajatella, ja juurihan tuokin oli vauva joka ei nukkunut koskaan, joka hymyili kaiken aikaa kunhan joku vain seurusteli tämän kanssa ja joka oli kovin kiireinen pääsemään liikkeelle. Pitäisi oikein tarkistaa neuvolakortista, mutta jotenkin muistaisin että prinsessa otti ensiaskeleitaan jo kahdeksankuisena. Reilun vuoden ikäisenä tämä harjoitti käsivarsilihaksiaan olohuoneessa työntämällä olohuoneen painavaa mäntypöytää suunnasta a suuntaan b ja takaisin.

Ja nyt tämä pieni ihminen on kymmenen. Eilen hän esitti toiveen, että äiti ja isi tulisi laulamaan sängyn viereen ennen kuin isi lähtee töihin, eli viideltä. Isi luonnollisestikin ilmoitti lapselle että ei kai me nyt sinua niin aikaisin herätellä ja tähän toteamukseen lapsi tyytyi hyvin rauhallisesti todeten että äiti tulee sitten seiskalta laulamaan. Kummasti isiltä ei tullut kuitenkaan yhtä ainoaa vastaväitettä kun äiti ilmoitti lapsen mentyä nukkumaan että kysymyshän on kokemuksesta ja muistosta, ja se on tärkeää lapsen saada.

Niinpä me seisoimme rinnatusten lapsosta silitellen ja ammuvainaan nuotilla hoilaten kymmenen yli viisi tämän sängyn vieressä. Hetki oli kokemisen arvoinen, ihan kaikille. Prinsessa oli yhtä hymyä ja vielä isompaa hymyä tämä oli kun annoimme tälle syntymäpäivälahjan. Viime päivinä ykköstoiveena on ollut suzupetsit, vai mitä ne nyt onkaan, neiti kun on ollut vakuuttunut siitä että aiemmin moneen kertaan esitetty toive simpukkapuhelimesta jossa on kamera on ylihintainen ja ei saatavissa.

Nyt neidillä on sitten lähes toivomansa kännykkä, päädyimme Nokian 2680 malliin jossa on liukukansi. Väriksi valitsimme luonnollisestikin prinsessan lempivärin eli sinisen ja voi mitä riemua kännykkä onkaan tämän vajaan tunnin ajan herättänyt neidissä. Radioa on kuunneltu, pelejä on pelattu, taustakuvia ja soittoääniä tutkittu ja valokuvia otettu. Ja huokailtu kuinka kännykkä on maailman paras ikinä, maailman kaunein ikinä ja onneksi ette niitä suzupetsejä vaan juuri sen kännykän.

Kuka muuten arvaa mitä tapahtui kun kävimme siellä gigantissa kännykkää eilen kaksin ukon kanssa hankkimassa? Muistutetaan nyt samalla että minullahan on maailman ehkä tekniikkahulluin mies ikinä jos se vaikka antaisi osviittaa. Kyllä. Tutkimme myös televisioita. Pitkään ja hartaasti. Mallin jos toisenkin. Mikään malleista ei tosin miellyttänyt niin suorilta käsin että kauppoja olisi tehty, sen sijaan ukko kysyi gigantin pihassa että käytäisiinkö vielä siinä Mustassa Pörssissä parkkialueen toisella puolella.

Mustasta Pörssistä poistuttiinkin sitten kotiteatterisarja kainalossa ja taulutelevision noutolappu kourassa. Ukko sai kuin saikin sen Blu-rayn josta on nyt pitkään minulle jauhanut ja televisiossa tuumakoko kasvoi taas muutaman luvun verran eli nyt tuumia on jo 42. Sen verran tämä ukon tekninen innostus aiheuttaa minulle lisäpäänvaivaa tälle päivälle, että paitsi että minun pitäisi kuskata tenavia kouluun nyt aamusta ja pakkailla mökkikassia puhumattakaan kaikesta pienimuotoisesta siivoilusta mitä täällä olisi ehdittävä hoitaa, minulla on edessä myös ajelukeikka manseen.

Luonnollisestikin ukko viritteli sen kotiteatterisarjan toimintaan vielä iltasella ja meillä pauhasi pitkään ja hartaasti radio olkkarissa. Käytössä olevaan pikkutelkkariin kun sitä ei saa kiinni mutta niin, onneksi siinä on tosiaan radiokin. Jos kohta minä olen kuin haminan keksi keväisin kukkakaupassa, on ukko samassa tilassa kun tekniikka on kyseessä. Vielä suurempaa riemua ukossa herättää tietoisuus siitä, että jalkkiksen MM-kisat alkaa viikon päästä. Jokainen arvannee mitä tuntemuksia se taas minussa herättää.

Kun viimein suoriuduimme kotiin sieltä kauppareissultamme, jonka pääasiallinen tarkoitushan oli hakea prinsessalle paitsi se lahja myös silmätippoja apteekista ja aamupäivällä leipomiini kakkuihin alulautaset, olikin edessä sitten tiukka puolituntinen penskalauman järjestämiä sotkuja siivoillessa. Jos kohta poika 15v sai runsaasti kehuja siskoltani siitä, kuinka siistiä heillä oli tämän oltua lapsenvahtina, niin samalla kaavalla tämä ei todellakaan toimi kotona. Hitto.

Sotkut siivottuani käytinkin sitten iloisesti reilun tunnin siihen että paketoin niitä kakkusia. Sellofaanilla ja lahjanarulla saa ihmeitä aikaan ja nyt meillä on keittiössä kakkuviidakko laskutasoilla. Päädyin jopa kirjoittamaan kakkujen ohjeet kortteihin jotka mukaan liitin, eli en nyt ole itsekään ihan selvillä siitä mikä pyörä minulla liiraa. Pakkailun ajan prinsessa kirjoitteli kutsukortteja jotka tämä kiikuttaa kouluun kavereille tänään, kaverisynttärien ajankohdaksi valittiin nyt ensi keskiviikko.

Keskiviikolle päätin järkätä myös ne aikuissynttärit eli illansuussa paikalle rymistää lauma suvunnaisia. Ukko on enemmän kuin helpottunut päästessään kekkereitä pakoon töihin. Vaan nyt, kello näyttää jo vartin yli kuutta joten kohta tunti on mennyt plääsätessä, tehdessä välillä spedelle aamuapetta, etsiessä prinsessan kanssa junnun kännykkää ja muuta vastaavaa välitoimintoa on ollut ohjelmassa.

Siirryn siis aloittamaan sen pakkailun, haaveissani kun olen pakannut jo ennen kuin lähden viemään ensimmäistä kouluun menijää eli junnua kasiin. Samaisen haaveen mukaan olen saanut pyykkikoneen tyhjennettyä siihen mennessä kun vien seuraavaa satsia eli poikaa 13v ja prinsessaa kouluun ysiksi. Olen ehtinyt jopa hoitamaan mökkikauppareissun ennen kuin lähden kiikuttamaan viimeistä kakkua tien päälle eli poika 15v menee kymppiin mutta koska tämä menee skootterilla niin äiti tuo kakun koululle tämän sinne suoriuduttua. Siitä olenkin sitten ajelemassa suorinta tietä sen television noutoon eli hyvällä onnella siihen jää pari kolme tuntia aikaa hoidella loppujuttuja täällä kotosalla eli mm kirjoittaa siilien ruokintaohjeet teinille, keitellä näille kaurapuuroa ja siivoilla huushollia.

Se on siis moro ja viettäkää oikein mukava perjantai ja hei, viikonloppuja myös!