Kotiutua mökiltä. Olisin voinut jäädä sinne vaikka koko viikoksi, syksyksi tai ehkä jopa talvenkin yli. Hitsiläinen! Tilaa näet oli, tupakeittiö-ratkaisu oli kertakaikkisen loistava. Siitä samaisesta ratkaisustahan olemme itse ukon kanssa vuosikausia jauhaneet tyyliin "sitten kun lapset lähtee omilleen" ja plaaplaaplaa. Totta puhuen, mitä hittoa me sillä tilalla sitten enää teemme? Eipä meidän päät enää siinä vaiheessa kolise yhteen koska silloinhan sitä tilaa taas on!

Eikä tämä tilakysymys suinkaan ollut ainoa joka sai minut tuntemaan valtavaa hurmioitumista mökkiin. Mökissä, tai ehkä oikeammin huvilassa, kun oli useampiakin piirteitä joita olen iät ja ajat listannut omalle toivelistalleni unelmataloni suhteen; koko torpassa lattialämmitys, varaava kunnon tiilitakka olkkarissa, sekä kuivauskaappi että pesutorni kodinhoitohuoneessa, paljon laatikko- ja kaappitilaa sekä keittiössä että makkareissa. Isot olkkarin ikkunat josta aukesi upeat maisemat järvelle ja metsään sekä tietysti puoli taloa kiertävä terassi.

Runsaasti ulkovaloja pitkin pihamaata, autokatos ja varastotilaa. Hiekkalaatikko ja keinut lapsille. Kaasugrillin ja sen järvenrannan sekä rantasaunan voin luovuttaa unelmatalolistaltani, vaikka toki myönnän että se ranta ja rantasaunakin on käynyt monesti mielessä. Viikonlopun puitteet oli siis kertakaikkisen hulpeat! Ja kuinka ollakaan, kerrankin ruokaa oli mukana juuri oikea määrä eli ainoat mitä toimme kotiinpäin oli pala juustoa, rasia fetaa ja kilon avaamaton jogurttipurkki. Harva asia näet on rasittavampi maailmassa kuin samojen eväiden edestakaisin kuskaaminen autolla joka on muutenkin kuin tykillä täyteen ammuttu.

Niin, olisittepa nähneet irkun autonpakkaustaidonnäytteen nro 100 perjantaina. Tuolloinhan voldemarin uumeniin pujahti paitsi viisi lasta meidän aikuisten lisäksi, myös yksi valtava vaatekassi, kaksi pinkeänä pullottavaa muovikassia jotka sisälsi petivaatteet ja pyyhkeet koko porukalle, kaksi kassillista jääkaappisapuskaa, yksi kassillinen kuivamuonapuolta, muovikassillinen erinäisiä irkun ja speden harrastekapineita (lue; kutimet, kirjoja ja speden leluja), junnun koulureppu jossa tämän henkkoht harrastekapineet oli, prinsessan vastaava reppu, sadevaatteet kolmelle pienemmälle, kumisaappaat samaiselle sakille ja kaljalaatikko. Ja kyllä, jokainen lapsi istui sievästi omalla turvavyöllisellä alueellaan ilman että joutui kiikuttamaan sylissään mitään ekstraa matkan aikana.

Paluumatkalla tunnelma ei ollut enää ihan yhtä tiivis, ruokakassit kun eivät palanneet takaisin kotiin. Harmikseni kaljalaatikko palaili, vaikkakin puolet pienemmällä tölkkimäärällä, joista osa oli tosin korvautunut Otto Virtasilla. Aiemman hehkutukseni kohteista pesutorni nousi arvoon arvaamattomaan kotiutumispäivänä. Tuuppasin näet pyykkikoneeseen kaikki pyyhkeet ja likaantuneita vaatteita heti speden kanssa heräiltyäni ja saatuani kyseisen satsin kuivurin puolelle nakkasin pesuun petivaatteet. Onko helpompaa tapaa purkaa tavaroita kotosalla kuin nostella pestyt ja viikatut petivaatteet ja pyyhkeet kaappeihin?

Vaan niin, ei se mökkeily nyt sentään ihan pelkkää pyykkäyksen riemua ollut. Perjantaina olimme sen verran myöhään mökillä asti että ilta sujui lähinnä mökin sähkösaunassa saunoessa ja pentulauma spedeä lukuunottamatta juoksi sisäsaunalta uimaankin pariin kertaan. Jopa ukko hilppasi järveen ja se jos joku oli minusta omituista. Koko joukkio totesi että järvivesi alkaa olla aika hiivatin kylmää mutta eipä tuo tuntunut ketään häiritsevän sen kummemmin.

Koska lattialämmityksen säätimet oli jokseenkin mystisiä kapineita meille niin emme olleet alkuunkaan varmoja saimmeko niiden lämpötiloja säädettyä kuten olimme ajatelleet. Ainakin lattiat tuntui hiivatin kylmiltä ja niistä digitaalisista säätimistäkin katosi lukemat hetken perästä. Niinpä saunan jälkeen laiteltiin takkaan valkea ja johan alkoi tupa lämpiämään. Lattiatkin alkoi tuntua lämpimämmiltä ja iltapalaksi paistettiin samoilla tulilla tenaville makkaraa.

Sauna ja muutama viskinaukku taisi tehdä tehtävänsä todella huonosti nukkuneelle ukolle, kymmenen kanttiin illalla pojan 14vkin kavuttua viimein parveen nukkumaan minä totesin mökissä olevan kovin hiljaista. Ukko ja poika 16v nukkui toisella sohvalla jalat vastakkain, telkkarissa pauhasi mikälie turhanpäiväinen ohjelma ja koko lapsilaumakin oli simahtanut omille makuusijoilleen. Niinpä minä kaadoin itselleni lasin punaviiniä ja otin mukavan asennon toisella sohvalla keskittyen yhteen kirjoista.

Lasin tyhjennyttyä kohensin takkatulta ja kipaisin toisen lasillisen, otin vähintäänkin yhtä nautinnollisen asennon kuin aiemminkin ja jatkoin lukemista. Yhden kanttiin havahduin kirjan uumenista toteamaan kellon olevan aika paljon ja takankin olevan sillä mallilla että pellit voi nakkailla kiinni. Poika 16v havahtui kolinoihin ja kipaisi vessan kautta toiseen makkariin koisaamaan, hetken perästä ukkokin havahtui valojen sammutteluuni ja nousi yöpalalle. Minä kömmin sänkyyn ja hitsi että nukuinkin hyvin.

Aina siihen kuuteen asti jolloin spede totesi haluavansa velliä. Luonnollisestikin elin unelmassa jonka mukaan vellin syötyään tenava simahtaa takaisin mutta jaarsumma mitä. Minä huomasin keitteleväni itselleni aamuteetä jo paljon ennen seitsemää ja lukevani kirjaa siinä tuvan pöydän ääressä speden tuijotellessa Mikki-elokuvaa. Ysin kanttiin muukin sakki oli jo kokolailla hereillä ja ukko lähti pojan 16v kanssa piipahtamaan lähimmällä kaupalla jonne tosin oli himppasen matkaa. Vessapaperi näet oli suht vähissä.

Päivällä ukko touhasi tenavalauman kanssa pihalla olympialaismeiningeissä, minä nuokuin puoliunessa tuvan sohvalla. Sitä ennen olimme sopivasti ruokailleet italianpataa nietuihimme joten eipä ihme että unimoodia pukkasi niskaan. Joka aivaten ainoa kerta kun olin nukahtamaisillani tuli joku tenavista, pienemmistä niistä, sisälle esittelemään tai kertomaan jotain tähdellistä. Väkisinkin siinä virkistyi tunnin-puolitoista notkuttuaan ja samoihin aikoihin tenavalaumakin rymisti sisälle julmettua nälkää potien. Jösses mihin mahaan ne sitä evästä kiskovat, minä keittelin koko porukalle nuudeleita iltapäiväevääksi ja poika 16v veti vielä lisukkeeksi italianpataakin.

Illalla oli tarkoitus lämmitellä rantasauna mutta ilma ei ollut alkuunkaan suosiollinen ja päädyimmekin saunomaan jälleen sisäsaunalla. Tenavat juoksi silti jälleen uimassa saunasta käsin ukko vanavedessään ja iltapalaksi paistui jälleen makkaraa takassa. Tällä kertaa takkaa ei lämmitetty enää kunnolla, edellisillan lämmöt kun oli vielä takankyljissä. Lattialämmityksestäkin olin saanut jollain ilveellä selvyyden siinä aamutuimaan speden kanssa hengaillessani ja pah, eihän sen kuulukaan posoottaa kuumuutta sieltä laatoista muuten kuin jos huonelämpö laskee alle säädetyn. Ja sehän ei laskenut, takka kun oli nostanu sisälämpötilan päälle 25 asteen eli minäkin loikin pelkällä pitkällä t-paidalla paljain varpain pitkin torppaa.

Pyhänä lämmitettiin vielä kertaalleen sisäsauna, poika 16v ja junnu kun tahtoivat ehdottomasti saunoa vielä. Uimassakin juostiin taas ja minä nakoin suunnilleen kaikki loput sapuskat mitä kaapeista löysin tarjolle. Teimme perusteellisen siivon mökillä ja viimeisenkin kuivurisatsin valmistuttua lähdimme iltapäivällä kotia kohti. Eikä tosiaankaan napannut yhtään lähteä. Olisin voinut ihan oikeasti jäädä mökille koko talveksi asustamaan.

Illalla purin kasseja ja tuijottelin töllötintä, kudoin siinä samalla mutta todennäköisesti joudun kutimesta kohtapuoliin luopumaan. Vasemman käden peukalossa alkaa olla kokoaikainen särky ja se ei ole hyvä se. Toisaalta kutominen on jollain tavalla pakko, villasukkavarasto kun on viime talven aikana valunut lähes olemattomaksi. Ei hyvä ei.

Tänään pitäisikin sitten touhata kotihommien kimpussa, mökkiä siivoillessani totesin näet kotisiivouksen kompastuskiveksi roinamäärän. Olenkin nyt aikeissa ottaa julkeaakin julkeamman käden käyttöön ja nakkoa poistoon lähes kaiken roinan niin olkkarin kirjahyllystä kuin keittiön kaapeista ja niiden päällystöistäkin. Villeimmissä unelmissani olin jo nakkomassa kirjahyllynkin myyntiin, tilalle haluaisin ehdottomasti seinälle kiinnitettäviä hyllyjä. Mökillä oli näet superhelppo siivota kun sitä roinaa ei ollut siellä täällä ja lattiatkin pääsi pesemään helposti.

Päivä 14 pärskähti muuten käyntiin mutta toteanpa ettei mitenkään helpoissa merkeissä. Koko viikonloppu on näet kärvistelty ja huolella, ei hajuakaan miten nyt onkin ollut niin hankalaa tämä olo. Illalla olin jo kahden vaiheilla että näinköhän luovutan ja painelen kiskalle mutta jotenkin sain itseni naulittua nojatuoliin. Yöllä näin sitten unia ukosta joka kulki tupakkakartongin kanssa kessu suupielessä ja tunsin suunnatonta helpotusta siitä että minäkin voin polttaa ihan niinkuin haluan kun kerran toinenkin. Kummaa on tämä nyt.

Vaan siirrynpä nyt suosilla tyhjentämään tiskaria, täällä oli näet kyllä hoidettu täyttelyä mutta siihen homma oli sitten jäänytkin. Se on moro ja viettäkää mukava maanantai!