Herttinen, hallelujaa ja kamaluus! Kuuluu sarjoihin, joka tulee katsottua mikäli töllötin sattuu olemaan auki ja oikealla kanavalla ohjelman alkaessa. Tämän päivän jakso tuli todellakin tuijotettua, sen verran järjetön ja TUTTU alkuasetelma perheessä oli. Okei, pieniä eroja löytyi kyllä, mutta ohjelman perhe oli lähes kuin täydellinen kopio yhdestä tuttavaperheestäni.

Eläimiä talossa ei sentään ole, ja äiti antaa lapsille runsaasti aikaansa, mm ulkoilemalla, leikkimällä ja lukemalla. Mutta. Lapset määräävät koska syödään. Missä syödään, pääsääntöisesti olkkarin pöydän ääressä tai lattialla telkkarin edessä. Myös vaatetuksen lapset päättävät itse, eli julkisellakin paikalla voi tyttölapset nakata mekot pois ja siirtyä pelkillä pikkareilla pomppimiseen. Pottia ei enää loju lattioilla tuolla yleensä päiväsaikaan, kumpikin lapsi kun käy pytyllä ja sitä nyt ei ihan hetkessä olkkariin raahata. Toisinaan tosin se yöksi sängyn viereen kiikutettu potta saattaa jäädä päiväksi kuleksimaan, muutaman kerran äiti on kironnut tosissaan sitä kun täyteen pissitty potta onkin leikkejen lomassa kaatunut pitkin lastenhuoneen lattiaa.

Öisin juodaan nokkamukeista. Toisinaan useammin, toisinaan harvemmin. Nokkamukia juostaan täyttämässä huonoina öinä jopa kolme kertaa. Vesitarjoiluun on pyritty vähitellen, mutta toisinaan tuttava saa tarpeekseen vastustuksesta ja antaa periksi kipaisten mukin täydeltä maitoa. Nokkamukit lienee selittää sen aamuisin täynnä olevan potan, jos lapsi juo yöllä niin kaipa siinä hätäkin tulee. Likaista talossa ei ole, mutta sotkuista kyllä monesti. Sotkuista meilläkin on, mutta ne sotkut on lasten huoneessa. Olkkariin raahatut lelut saavat nopeasti lähdön. Tuttavaperheessä sen sijaan olkkarista ei löydy ennen lasten nukkumaanmenoa kohtaa, mihin uskaltaisi jalkansa tuosta vaan asettaa. Paitsi leluja, lattialla pyörii usein vaatteita, kenkiä, muroja ja ranskalaisia perunoita. Nakkeja, sipsejä ja mehua.

Sikälikin tilanne on jo kyseisessä perheessä eri, että vanhemmat ovat eronneet. Isä vaati muutoksia lasten kasvatustapoihin ja kotielämän järjestykseen ja vähitellen tilanne kärjistyi siihen pisteeseen, että äiti halusi ottaa ohjat vain ja yksin omiin käsiinsä. Mm lasten nukkumispaikka oli yksi keskustelun aihe, isä kun oli häädetty vähin erin sohvalle. Keskustelua herätti myös kurinpito samoin kuin se ruokailupaikka. Tänään jännitin ihan sataa kun jaksoa katsoin, mielessä kun kävi heti juuri tuo tuttavaperhe ja ajatus siitä, kuinka ohjelman perheen kävisi. Onneksi kävi hyvin, jiihaa, melkein hypin innosta kun perheen äiti viimeinkin tajusi miehensä ja nannyn vaatimukset ja syyn niihin.

Tosiasiahan on, että vanhemmatkin tarvitsevat sitä lapsetonta rauhaa edes illalla. Että lapset tarvitsevat tietyt rajat. Että parisuhde ei toimi, jos siihen ei olla valmiita panostamaan. Harmittaa edelleen, että tuttava ei sitä tajunnut. Vaan mistä sitä tietää, olisiko tuo sittenkään ollut ikuista, mutta mahdollista sekin olisi ollut. Nyt iltapalatukseen. Sano.