Ja se on hyvä se. Tämä nainen on väsynyt. Huomenna saa onneksi nukkua koululaisten puolesta, Spede saattaakin olla toista mieltä. Spede on kipeä. Räkätauti ja yskä nosti kuumeen illalla, mittari rempoi kolmeysissä. Nukkuminen on vaikeaa. Jollei pieni havahdu tutin kaipuuseen (tukkonokka ja tutti kun ei toimi yhteen) havahtuu tämä yskään, joka äänestä päätellen tekee kurkussa erittäin kipeää. Nenän tuotokset ovat muuttuneet vihertävän harmaiksi, yskä ei irroita mitään vaan kuulostaa enemmänkin ahdistavalta ja repivältä. Edessä siis lääkärireissu, saa katsoa varoiksi korvat ja kuunnella keuhkot. Ja se kuume mokoma, se ei ole millänsäkään alentavista lääkkeistä. Näinköhän jossain muhii jo tulehdus.

Vaan onpa täällä mukaviakin kerrottavia, eilisestä juttutuokiosta anopin kanssa. Tai voiko tuota tuokioksi sanoa, reilun kolmen tunnin vierailua. Anoppi tuli siis meille, kun ei räkänokkaa viitsinyt liikutella mihinkään. Kumpikin kertoi rehellisesti omista tunnoistaan. Väärinkäsityksiäkin joukossa monia. Lopputoteamana havainto siitä, että kyllä, edelleen olemme liian samanlaisia. Liian toistemme kaltaisia. Se aiheuttaa monesti kitkaa, koska arvostamme samoja asioita. Ajattelemme samoin monista jutuista.

Keskustelusta jäi hyvä mieli, kummallekin. Anteeksipyyntöjä esitettiin puolin ja toisin loukkauksista, joita on tullut osin huomaamattaankin kohdistettua toinen toiseen. Sitä en osaa sanoa, johtaako tuo sen kummemmin mihinkään ihmeellisiin tapahtumiin mutta ainakin ymmärrämme toisiamme paremmin ja ennen kaikkea, kiusaantuneisuus ja kiukku toista kohtaan katosi johonkin. Ja se on hyvä se. Hankalia ovat, ihmissuhteet, toisinaan.

Ja nyt tämä väsynyt akka ottaa löhöasennon sohvalla. Lääkärireissua odotellessa. Ei vaan jaksa. Pystyasentoa siis... Hyvää perjantaita itse kullekin!