perjantai, 11. huhtikuu 2008
Viikko lopuillaan
Vaan onpa täällä mukaviakin kerrottavia, eilisestä juttutuokiosta anopin kanssa. Tai voiko tuota tuokioksi sanoa, reilun kolmen tunnin vierailua. Anoppi tuli siis meille, kun ei räkänokkaa viitsinyt liikutella mihinkään. Kumpikin kertoi rehellisesti omista tunnoistaan. Väärinkäsityksiäkin joukossa monia. Lopputoteamana havainto siitä, että kyllä, edelleen olemme liian samanlaisia. Liian toistemme kaltaisia. Se aiheuttaa monesti kitkaa, koska arvostamme samoja asioita. Ajattelemme samoin monista jutuista.
Keskustelusta jäi hyvä mieli, kummallekin. Anteeksipyyntöjä esitettiin puolin ja toisin loukkauksista, joita on tullut osin huomaamattaankin kohdistettua toinen toiseen. Sitä en osaa sanoa, johtaako tuo sen kummemmin mihinkään ihmeellisiin tapahtumiin mutta ainakin ymmärrämme toisiamme paremmin ja ennen kaikkea, kiusaantuneisuus ja kiukku toista kohtaan katosi johonkin. Ja se on hyvä se. Hankalia ovat, ihmissuhteet, toisinaan.
Ja nyt tämä väsynyt akka ottaa löhöasennon sohvalla. Lääkärireissua odotellessa. Ei vaan jaksa. Pystyasentoa siis... Hyvää perjantaita itse kullekin!
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.