Niitä ihtiään. Ukko joutui ottamaan uudemman kerran ohjelmistoon lääkärikeikan, vanhalla kaavalla eli poskionteloihinhan tuolla tauti meni. Junnulle nousi uudemman kerran kuume torstaina, kesken kerhon vaikka poika oli ollut jo kolme päivää kuumeeton ja pari päivää muutenkin kunnossa. Hassua, kuumetta piti vain sen torstain, eilen junnu oli taas elämänsä iskussa.

Itse olen iskussa muuten paitsi että, olisiko tämä jälkitautia kun väsyttää aivan sikana kaiken aikaa. Oikaisu sohvalle telkkaria katsomaan, oli kello sitten aamukasi tai päiväkolme ja kappas, akka on sikiunessa alle viiden minuutin. Tänään ajattelin nukkua myöhään, lapset voitti äänin 3-1. Eli hereillä ollaan ihan tiukasti. Isommat on isällään, ukko sai eilen hulppean idean jonka parissa tällä meni exän kanssa hetki jos toinenkin. Että onko peltoa. Exällä. No hittolainen ei.

Ja siinä ne kaksi ukkoa sitten paukutteli henkseleitä (kuvainnollisesti), puristeli päitään ja tuumivat että no voi hitto, miksi ei. Ja pitäisikö sellaista sitten hankkia. Kun peltoauto olisi kyllä. Vain se pelto puuttuu. Kakkoskärryllä, sillä kovanonnen pelillä joka heittelee pölykapseleita ja pakareita tien varteen kesken menon, sillä kun on katsastus edessä. Tai vaihtoehtoisesti kilvistä poisto. Joka on ukosta parempi vaihtoehto kunhan olisi sitä peltoa. "Voisi isommat opetella ajamaan sillä". Siis siellä pellolla. Peltoa ei ole, kakkoskärry kokenee katsastuksen, kiroilun kun ei mene läpi ja väkivaltaisen pakarin uudelleen asennuksen.

Irkku ehdotti ratkaisuksi kiinteistövälittäjää. Että ei kun talo myyntiin ja maalle, niin syvälle kuin päästään. Joka olisi aivan ihana idea, ajatus ja tuumos jopa ukosta. Mutta kun, teini ei innostu alkuunkaan. Päinvastoin lähinnä, ehdotuskin muutosta saa teinin innostumaan huutokuorosta ja jalan poljennasta ja kiukkuamisesta kun "hänhän ei muuta mihinkään". Kaikki muut onkin suunnilleen kaivamassa reppuja esiin ja pakkaamassa maallista omaisuuttaan heti kun vain sanookin sanan "maalle".

Epäreiluahan se on, en kiellä, että yksi määrää asuinpaikan kun kaikki muut olisi valmiita lähtemään alle sekunnin maalle asumaan. Mutta voiko teini-ikäistä, kohta amikseen siirtyvää, voiko tätä laittaa väkipakolla eroamaan kavereistaan ja elinympäristöstään? Elämän suuria kysymyksiä, siirryn miettimään tätä tuohon sohvalle kun ihan oikeasti hei, väsyttää IHAN SIKANA.

Se on moro!