Se alkoi tyylikkäästi yskällä pyhänä. Sellaisella ihan hennolla ja pienellä. Iltaa kohti se muuttui kovemmaksi, häiriten sitten jo alkuyön uniakin. Eilen aamulla se sai seurakseen nuhan. Illalla irkkua odottikin sitten kotona erittäin kuumana käyvä pieni mies nimeltä spede. Että juu, kipeänä ollaan, ihan kunnolla. Silmät luirulla, nokanalus räkää täynnä ja viime yötä ei nukutuksi saa sanottua parhaalla tahdollaankaan. Yskä on SE häiritsevä tekijä.

Eilen, aamupäivällä kun spede oli erittäin väsynyt ja selvästi ennakoi kunnolla kipeäksi tuloa, yskä kuulosti ahdistavalta. Kireältä. Astmaattiselta. Ei kuitenkaan aivan samoin kuin junnulla aikanaan pienempänä, vaan enemmänkin samalta miltä junnun yskä kuulostaa nyt silloin kun tämä on juossut, hyppinyt tai riehunut liikaa. Tosin yskä muuttui illanmittaan räkäyskäksi, eli liekö sitten vain joku ylimenovaihe. Ei ole kuulkaa kivvaa ei. Näinköhän tässä vielä lääkärireissua pukkaa.

Sikäli tosin helppo juttu, että tälle päivälle ei lääkäriä tarvitse soitella. Ukko mokoma vei auton. Joka sitten samalla kertaa aiheutti sen, että irkku soitteli iltaysin kanttiin eilen siskolleen, josko tämä voisi viedä junnun kerhoon tänään. Kun ei tuon speden kanssa nyt viitsi ulos lähteä, ei sitten niin millään. Onneksi siskolla on vielä tämä päivä ns etäopiskelua, eli joutaa. Ehkä kenties ja mahdollisesti irkkukin pääsee kellahtamaan hetkeksi iltapäivällä sohvalle kun junnu ei ole säätämässä.

Vaan, siirrytäänpä lupsakkaasti iloisempiin asioihin. Irkku oli tosiaan eilen jälleen kippokutsuilla, tällä kertaa siellä siskolla. Hieman ehkä tyyris reissu (lunastin ne kipot jotka aiemmin tilasin) vaan kuulkaa, tosi antoisa samalla kertaa. Voisi kuulkaa melkein sanoa, että kipot onkin ilmaiset, kas kun nyt säästyi iso läjä euroja jotka olisi mennyt paitsi teinin, myös irkun farkkuihin.

Siskoni on shoppailuhullu. Ei, sisko ei shoppaa yli varojensa, onneksi, mutta sisko paiskii töitä apinanraivolla kustantaakseen tuon merkillisen harrastuksensa. Itse asiassa, en muista koska olisin viimeksi joutunut ostamaan teinille puseroita. Laukkuja. Kenkiä. Kas kun, sisko on sikäli hauska shoppailuhullu, että sisko saattaa ostaa useita puseroita, laukkuja tai kenkiä suunnilleen yhdellä kertaa. Eikä välttämättä edes sovita niitä, siis puseroita, vaan ostaa vaan kun koko on lapun mukaan ok ja näkö miellyttää. Todettakoon vielä tähän väliin, että siskolla on vaatteiden suhteen erittäin hyvä ja rento maku.

No siis, sisko ostaa niitä kuteita, sovittaa sitten jossain vaiheessa kotona ja toteaa jotta hitto, ei tää sovikaan. Tai ei tää näytäkään siltä kun piti enää päällä. Tai en mä nyt sit oikeestaan tykkääkään tästä. Tässä vaiheessa ostokset päätyy kaappiin, joko odottamaan seuraavaa kyseiseen ostomekkaan suuntautuvaa käyntiä ja palautusta (jota ei kuitenkaan koskaan tapahdu kun eihän tuo niitä sitten enää muista) tai toisinaan hoikistumista. Ja ei, siskoni EI ole myöskään mikään erikoisen lihava eikä mikään ikuinen laihduttaja, kokolailla samaa kokoa kuin irkku eli kuivankesänorava, sillä erotuksella tosin että siskolla on hieman leveämmät lanteet. Ei paljon, mutta sen verran että irkun farkuista ei sisko saa millään ilveellä nappia saati vetskaa kiinni päällään.

Kuinka ollakaan, myös teini on suunnilleen samaa kokoa kuin irkku ja sisko. Tosin, irkun farkut ei mene teinilläkään kiinni. Eilen kippokutsuilla varsinaisen kippo-osan loputtua me säntäsimme siskon kaapille, siskon perässä tosin. Farkkucapreja, joissa vielä laput kiinni. Yhdet niistä aivan erikoisen ihanat, joita teini tahtoi kokeilla samantien. Ei mahtunut. Teinille siis. Irkullepa sopi, joten irkulla on kuulkaa ihanat uudet caprit kesäksi. Farkkuja, osa muutaman kerran käytettyjä ja osa uusia, suurin osa meni teinille ja irkkukin sai sitten parit. Että nyt kuulkaa meillä on varmasti säästetty farkkukustannuksissa tuollainen muutama sata ekkeä. Eli oikeastaan kipot oli ilmaiset ja irkullehan jäikin vielä kipporahaa vaikka millä mitalla.

Juuh. Tämä tästä kippofarkkuyskäkuumepostauksesta, irkku siirtyy nyt juomaan lisää kahvia, jotta ei ihan ala unettamaan uudemman kerran. Kun nyt kuitenkin olisi hereilläkin pysyttävä. Viettäkäätten virkeämpi tiistai kuin irkku konsanaan, sano. Se on moro!