Nämä arkipäivät tälle viikolle. Aamulla kuuntelin speden hengittävän kovin ahtaasti, lenssu kun on ja pysyy ja räkätöhnä on muuttunut pikkuhiljaa harmaaksi mössöksi joka kuivaa suoraan nenän alle. Muutenkin kaveri näytti silmistään sairaalta, jos tarkkoja ollaan yksikään lapsista ei ole ollut silmiensä suhteen niin helposti tunnistettavissa sairauden suhteen. Siispä lääkäriaika kehiin ja julmetulla vauhdilla junnu eskariin ja siitä terkkariin.

Ja vauhtia todella iskikin, eskarin pihassa käynnistin auton ja kuulkaa, jos joku on automaattinen niin näemmä irkun kärry tänään. Vaikka irkku ei edes hipaissut kaasuun, Voldemar kaasutti suoraan 5000 kierrokseen koneensa. Siis hei, voiko olla automaattisempi? Puuttui vain että auto olisi omia aikojaan laittanut vaihteen päälle ja peruuttanut. Ajossa auto ei sitten automaattisesti kaasutellutkaan mutta hah, kun pysähdyin risteykseen odottamaan pääsyä muun liikenteen joukkoon niin jiihaa, jälleen kierrokset nousi omia aikojaan.

Ja tippui takaisin normaaliksi, nousi jälleen, tippui. Irkku painoi tiukasti jarrua ja auto olisi halunnut päästä jo rekan takaa odottamasta. Voi herttinen! Kaasutteluhimo katosi autolta kuin taikaiskusta jälleen kun liikkeelle päästiin. Arvatkaapa oliko inhottavaa jännitystä? Terveyskeskuksen pihassa laitoin vaihteen parkkiasentoon ja painoin kaasun pohjaan. Ja kappas, vaikka nostin jalkani kaasulta, auto vaan jatkoi. OMG! Voldemar on päättänyt lisätä automaattivaihtoistansa lisukkeeksi automaattikaasun ja automaattiliikkelle lähdön. Ukon mukaan se on kylläkin rikki, eikä suinkaan automaattinen.

Ja koska irkun kohdalla kaikki autot käyttäytyy ajoittain omituisesti, niin ilmeisesti Voldemar ei tahdo poiketa siinä asiassa muista kärryistä. Kyllä, olen ajanut autolla joka teki tasaisin väliajoin totaalisen tenän. Näillä kerroilla autossa todellakin oli vikaa, aina sama saamarin sähköboxi otti ja levisi. Kallista touhua. Toinen auto puolestaan jätti silloin tällöin starttaamisen väliin. Kuului vain merkillinen naks ja se siitä. Ukon saavuttua paikalle auto starttasi normaalisti. Arvatkaapa nolottiko? Ja kyseistä häikkää kyseinen kärry harjoitti koko meillä oloaikansa eikä ikinä, koskaan, milloinkaan muille kuin irkulle. Sitä osoittiko auto mieltään vielä uudelle omistajallekin, sitä minä en tiedä.

Tosiaan, Voldemar on päättänyt liittyä samaan tiimiin sillä terkkarista pääsin kuitenkin kotiin normaalisti toimivalla autolla. Eikä samaa automaattista ominaisuutta löytynyt enää ukonkaan testaillessa autoa. En varmastikaan ole ainoa ihminen joka jää jo miettimään että tekikö auto oikeasti niin vai ei? Hittolainen kyllä se teki, mutta miksi se ei tehnyt sitä enää uudelleen myöhemmin? Mikä hiton juttu se yksi ajomatka pisteestä a pisteeseen b oli? Damn.

Tai ehkä auto päätti vain olla mallikelpoinen Voldemar tajuttuaan että irkkua ketutti aika reippaasti kun terkkarista pääsimme. Lääkärikäynti oli ok, spedellä oli kuin olikin keuhkoputkentulehdus, mutta koko reissun venyminen puoleksitoista tunniksi rassasi hieman mieltä. Etenkin kun siitä likemmäs tunti meni odotellessa labravuoroa, spedeltä otettiin laaja verenkuva samalla kertaa. Ja koska spede on spede, oli spedessä aika piteleminen koetta ottaessa. Yksin en olisi saanut tuota kiinni pidettyä, en niin millään.

Vaan kuulkaa, pääasia että speden hommat on nyt kuosissa, viikon kuuri auttanee jatkuvaan yskimiseen ja räkimiseen mihin nyt päädytty. Voldemarin käytös tosin hieman arveluttaa, oliko tämä silkka kosteudesta johtuva sekoilu vai aikooko pirssi ottaa takavakseen järjestää minulle jännitystä autoiluun? Hitsi, jo on merkillistä.