Huokaisisin niin syvään kun mahdollista. Eilinen tiputteluvuoto yltyi aamuyöstä taas kuukautisvuodon tasolle, tosin ei sentään ensimmäisten päivien, mutta keskimmäisten runsauteen. Koko yö oli muutenkin yhtä katastrofia, nukuin makeasti ennen kymmentä vaatteet päällä, havahduin sänkyyn kömpivään mieheen ja nousin käymään vielä vessassa.

Palattuani katselinkin Entouragen liki loppuun, viimeinen mainoskatko taisi viedä taas ja miksi? Vain siksikö että vajaan tunnin kuluttua havahduin hereille siihen, että olo oli todella kuvottava. Mahassa kiersi ja kaiveli, en ollut alkuunkaan varma pitäisikö oksentaa  vai p**kantaa. Viimeinen vei voiton ja istuin hartaudella vessassa.

Onneksi uni tuli nopeasti sänkyyn palattuani, ehdin nukkumaan jonkin aikaa ennenkuin havahduin siihen että junnu tuuppi isäänsä antamaan "kukallisen tyynynkin" sänkyyn. Oli siis kiivennyt jälleen väliimme ja järjesteli nyt omaa nukkuma-aluettaan. Siirryin suosilla taas tyynyni kanssa puoli metriä jalkopäätä kohti kuten aina junnun nukkuessa välissä. Kaksi syytä, junnu potkii tuplapeitteemme pois päältään jolloin itsekin menetät peitonreunan ja pyörii muutenkin niin, että pelkään tämän potkaisevan mahaan.

Pari tuntia ja havahduin siihen, että vuodan. Minusta on tullut sairaan kevytuninen. Jälleen vessaan ja toteamaan, että kyllä, näin on, verta tulee ja tällä kertaa ruskean tiputtelun sijaan punaisen ja ruskean välimuotoa ihan sillai vuotamalla. Pitäisikö siis taas soittaa neuvolaan? Voi ristus. Tämä on nyt neljäs kerta ja itselläkin alkaa usko rakoilemaan vuoto vuodolta pahemmin.

Osoittautuuko anopin pelko sittenkin todeksi? Olen jo itsekin alkanut miettimään, onko kaikki kunnossa. Voiko olla? Olenhan saattanut maailmaan "kunniakkaasti" viisi lasta, ja yhdessäkään aiemmista raskauksista ei ole ollut pienintäkään vuotoa missään vaiheessa odotusta. Nyt tuntuu, että vuoto kerran viikkoon kuuluu tähän odotukseen.

Mitä minä teen jos rakenneultrassa tai mitä ikinä nyt päättävätkään taysissa tehdä, näkyykin sairas lapsi? Miehen sisko oli sairas, ja pahasti, mutta vammat joita hänellä oli eivät vaikuttaneet hänen älylliseen kehitykseensä millään tavalla. Mitä jos tämä vaavi onkin samalla sairaudella varustettu? Tai jollain muulla? Ihan millä tahansa joka on joko eliniän puolesta huonoennusteinen, tai kuuluukin sairauksiin jossa elämä on täysmittainen, mutta lapsi ei kehity.

Minulla on edessä pitkä puoli vuotta. Mikäli sitä puolta vuotta edes tulee. Ensimmäisen kerran minulla on raskaus, jossa en uskalla nauttia tippaakaan siitä, että olen raskaana. Uskallankohan sittenkään jos ja kun kokeet väittävät kaiken olevan kunnossa? Kaikki kun ei kokeilla saati ultralla näy. Pelottavana esimerkkinä anopin kohdalla mitään ei oltu huomattu, vaikka kuinka olikin tutkittu.

Oliko se ikkunanpesu sittenkin pahasta? Vaikka onkin kevyttä kenttähuvia eikä aiheuttanut supistuksen supistusta saati vihlaisuja. Ja toisaalta, jos kaikki tekeminen edesauttaakin keskenmenoa, niin eikö se keskenmeno silloin ole ollut tarkoitettu? Eikö silloin ole enemmän kuin aiheellista olettaa, että luonto poistaa elinkelvottoman? Liikaa ajatuksia, liikaa mietittävää ja surtavaa.

.png