Kuka voisi unohtaa Inan? En minä ainakaan. Kuka voisi unohtaa Inan ihanan kasvattajan? En minä ainakaan. Inan kasvattaja on tehnyt loistotyötä omalla alueellaan eläinlöytökotia vetämällä. Tiesittekö muuten että löytöeläimistä saa tietyn ajan kulukorvauksia- se aika ei ole pitkä, puhutaan alle kuukaudesta. Kun aika tulee täyteen oletetaan huostaanottaneen tahon listivän, kyllä, siis rehellisesti LISTIVÄN huostaanottamansa luontokappaleet.

No, Somerollapa näin ei toimita. Siellä näitä ihanuuksia hoitelee Anssi, Inan kasvattaja. Anssi uskoo siihen että jokaiselle eläimelle on koti JOSSAIN, se koti pitää vain ensin löytää. Sakun ja Tintin kohdalla kodin löytäminen on ollut haastavaa, kumpikin kissimissi kun on asustaneet löytökodin suojissa jo liki vuoden. Haastavammaksi sen tekee se, että nämä ihanuudet ei lähde yksin kenenkään luo vaan heille etsitään yhteistä kotia.



Tämä komistus on Saku. Ihana herrasmies!



Tässä on Tintti. Tinttiä jänskättää kuvanotto.

Tämä parivaljakko tarvitsee TODELLA oman kodin. Olisiko se sinun kotisi? Minun kotini se olisi jos lapsillani ei olisi kissa-allergiaa sillä oikeasti. Nämä kaverit tarvitsevat pehmeän sohvan, pehmeän tyynyn ja ennenkaikkea jonkun joka rakastaa heitä yhtä ehdoitta kun he ovat valmiita rakastamaan. Someron löytöeläinkodin yhteystiedot löydät täältä, ota yhteyttä ja anna heille koti!