Johan nyt on mennyt merkilliseksi päävinoutumaksi tämä touhu täällä. Jos kohta eilinen kului iloisesti kaikkien nuppeja hinkaten, tämä päivä onkin sitten mennyt kakkaa siivoillen. Jep jep, spedelle iski kunnon reipashenkinen ripuli. Ja koska lapsi kulkee kotosalla vallan ilman housuja, pikkukalsarit aiheuttaa siis edelleen virheellisen kuvitelman vaipasta pienen mielessä, ja käy vallan miehekkäästi pytyllä niin tietäähän sen. Aina ei jalat kuljeta riittävän nopeasti.

Aamu alkoi pahalla hajulla. Ja kyllä sitä olikin tavaraa yövaipassa. Aamupäivä näytti jo ihan normaalilta hetkisen kunnes irkku teki sen perustavanlaatuisen virhearvion ja kävi tupakalla ukon ollessa hierojalla ja speden makoillessa olkkarin lattialla palloa pyörittelemässä. Takaisin sisälle siirtyessä jo oven aukaisu sai silmiä kirvelemään, sen verran tiukka käry nokkaan levisi samantien. Käry johdatti irkun keittiöön jossa irkku totesikin sitten seuraavaa.

Spedellä oli hätätila ja hätätila oli tullu myös työpöydälle sekä lattialle puhumattakaan niistä kaapinovista joita spede potki. Niin. Poika roikkui käsiensä varassa työtason reunalla, aikeinaan selvästikin kavuta lattialle mutta se parikymmentä senttiä tyhjää tilaa jalkojen alla aiheutti sen hätätilan joka taas sai aikaan sen, että työtasosta ei voinut hellittää otettaan joka taas aiheutti sen, että hätätilaa oli lentänyt myös lattialle joka taas aiheutti sen, että hätätilaa oli valunut myös reisille ja säärille joka taas aiheutti sen, että reidet ja sääret oli toimineen ikäänkuin maalisuteina värjäten myös ne kaapin ovet ruskeiksi. PRKL!

Voin kertoa, ei naurattanut. Työpöydälle kiipeäminen kun on ehdottomasti kielletty, se kakkavahinko vielä oli täysin ymmärrettävä kun ripulin kerran pukkasi. Arvatkaapa kuka manaili ihan hieman sitä sotkua siivotessaan? Ja kun alkuun päästiin, niin ei aikaakaan kun spede otti ja kakkasi makkariin ja taas oli sekä reisillä että säärillä tuotosta enemmän kuin laki sallii. Hittolainen! Siinä vaiheessa irkku alkoi jo miettiä vaippaa pojalle mutta kappas, vaipathan oli loppu koska niitä oli tarkoitus hakea myöhemmin kaupasta. No, elämä on tuumi irkku ja jatkoi ruoanlaittoa sotkun siivottuaan.

Ehkäpä tämä jatkuva kurakakkiminen yhdistettynä levottomasti nukuttuun yöhön sai aikaan sen, että spede oli myös normaalia innokkaampi suorittamaan pienimuotoisia pahantekoja. Milloin tungettiin kielletyiksi julistetuille kaapeille, milloin kiipeiltiin keittiön pöydälle kattolamppua paukuttamaan, milloin taas leviteltiin vaatteita veljen kaapista lattialle. Hermo kiristyi, ihan hyvää vauhtia vieläpä. Ja sitten se tuli. Viimeinen niitti.

Irkun saatua viimein ruoat laiteltua ja spede syötettyä päätti irkku palkita itsensä ja hermonsa kahvikupposella ja savukkeella. Irkun tupakathan on nykyään työpöydällä keittiössä, siellä taaimmassa nurkassa kun kuistilla niitä ei kannata säilöä. Meillä kun lamppaa pentujen kavereita enemmän kuin laki sallii ja eräänkin kerran irkku on huomannut askistaan kadonneen savukkeita. Syyllistä tai syyllisiä en ole kuitenkaan tavoittanut, niiden kavereiden lisäksi kun epäiltyjen listalla on myös poika 15v ja teini ja kukaanhan ei IKINÄ ole tietenkään nähnyt saati ottanut mitään.

Irkku siis otti savukkeen ja paineli ulos. Spede jäi makoilemaan tyytyväisenä maha täynnä jälleen kerran olkkarin lattialle tällä kertaa autoleikin pariin. Irkun tullessa sisälle ei spedeä enää olkkarissa näkynyt. Ei sen puoleen muuallakaan, mutta keittiöstä kuului, voisin jopa väittää, tyytyväinen ähinä ja tuhina. Siellähän se, äidin pikku pallero kyykisteli työpöydällä. Sillä kielletyllä, aiemmin kakitulla ja pestyllä. Ja mitä kaveri touhusikaan? Kyllä, puoli askia tupakeita oli katkottu sievästi kahteen kappaleeseen, osa tungettu takaisin askiin paloina, osa odotti vielä vuoroaan lapsen vieressä.

Ette ikinä arvaa kenen korvista nousi savu?! Irkku komensi lapsen poistumaan keittiöstä muristen ja äristen mielessään, siivoili sotkun ja alkoi punnita vehnäjauhoja ja sokereita kakkua varten. Enempää en ehtinytkään kun pikkupiru itse hiippaili rappusia alas reidet ja sääret jälleen kerran kakassa. Voi kiesus! Siitä paikasta irkku sai sellaisen herttaslaagin että siihen havahtui ruokanokosille vetäytynyt ukkokin. Jumafakinkaad sanon mä!

Siitä paikasta ukko lähti kauppaan. Irkku hinkkasi pojan, yläkerran rappuset ja läheltä piti ettei nieleskellyt itkuakin siinä jo, sen verran reippaasti otti päähän kaikki.Että tällainen tapaus. No, loppu hyvin, kaikki hyvin. Pienen ripulointi loppui kuin seinään kun tämä sai vaipan. Irkku sai kuin saikin kakun leivottua. Ja pyykkiäkin on taas pesty lisää ja lisää ja lisää. Vaan onpa tosiaan mukava päivä ollut. Sen kunniaksi taidan nyt oikaista hetkeksi, ruokanokoset ei olisi pahasta. Se on moro ja viettäkää mukava loppupäivä!