Sitä tässä tekisi mieli kiljua jo! Eilinen hiiriongelma sai uuden ulottuvuuden illalla siinä kymmenen aikaan, kun irkku istui vakipaikallaan tietokonepöydän ääressä telkkaria tuijottamassa. Miten lie osuikin näkökenttään tietokonepöydän takaa kurkistava hiiri. Kääk! No, ei kai sitä nyt sentään kiljaistua tullut vaikka mieli olisi kyllä tehnyt etenkin kun hiiri mokoma livahti makuuhuoneeseen raollaan olevasta oviaukosta. APUA! Siellä nukkuu kaksi lasta ja sinne pitäisi itsekin nukkumaan mennä ja kuka hitto uskaltaa nukkua turvallisin mielin jos tietää hiiren vilistelevän samassa huoneessa.

Ukko otti sählymailan ja koetti kolistaa sängynalustaa, lipastonalustaa ja silleen, jossa vaiheessa irkku itse jo otti asenteen, että helkettiin nyt sieltä kolisemasta, lapset herää ja ei se hiiri sieltä tolla keinolla mihinkään liiku. Kummallista kyllä ukko tyytyi irkun määräykseen ja hilppasi takaisin sohvalle makoilemaan ja irkku jäi kyttäämään makkarin oviaukkoa silmä kovana että josko se hiiri sieltä... Ja tulihan se, kun aikani kyttäsin, varovasti hiippasi ovensuuhun ja siitä olkkarin sohvan alle piiloon jolloin irkku sitten tuuppasi makkarin oven nopeasti kiinni. Ja eikun ukolle kehumaan, että nyt se on sohvan alla. Ukko haki kipon keittiön kaapista, irkku toimi mailan käyttäjänä ja hiiri saatiin kuin saatiinkin häädettyä sohvan alta väljille vesille. Väljille vesille ja ukon hakeman kipon alle. Aika näppärä ukko, pitää myöntää, ei se hiiri mikään hidas liikkeissään näet ollut. Kyllä kuulkaa irkku oli tyytyväinen kun hiiri saatiin elävänä ulos, jotenkin ajatus myrkytetystä tai loukutetusta hiirestä ei tunnu hyvältä.

Vaan kuinkas kävi?! Voi hevosen kukku sanon mä! Slaagia pukkaa taas, hiiri vilahti näet hetki sitten tietokonepöydän takaa sohvan alle piiloon uudestaan. Perkema! Se luulee mokoma tulleensa jäädäkseen! KÄÄÄÄÄÄÄK!!! Ei ole kuulkaa yhtään kivaa tämä. Pelkkä ulos kiikuttaminen ei käy ratkaisusta jos toinen tulee bumerangina takaisin. Ja mitä ilmeisimmin vessan vesijohtojen läpiviennin kautta, nakerrellut varmaan reiän itselleen sopivaksi. Hitto! Ukko saa siis toimia tänään paitsi hiirijahtarina myös kolojen tutkijana. Pakkohan se on selvittää mistä se hiiri tänne hiippaa. Ja tukkia kulkureitti. Tästä mitään tule, en todellakaan ole halukas jakamaan huusholliani hiiren kanssa, en sittenkään että tuo on ihan suloinen näky.

Voi kun meillä ei olisi kissa-allergikkoja talossa, irkku ottaisi kissan juuri huoltamaan tätä hiiriosastoa. Kyllä siinä pysyisi hiiret hevonkuusikossa kun talossa olisi kunnon kolli joka niitä napsisi tarpeen vaatiessa. Ei oo kuulkaa kivvaa ei. Taidan siirtyä suosista tuonne sohvan nurkkaan ja nostaa jalat ylös, taas välkkyy silmissä tädin varpaassa roikkuva rotta. Se on moro ja pitäkää hiirivapaa pääsiäinen.