Sitä se kuulkaa tuo eilinen oli. Kaikki hommat sujui suitsait sukkelaan siinä lomafiiliksissä. Ihanaa! Harmi, että ilmat viilenee, irkku olisi ilomielin jatkanut reilun parinkymmenen asteen lämmössä touhuamista. Minulle tuo lämpö sopii hyvin, kaikille valitettavasti ei.

Vaan asiaan. Aamupäivän irkku lomaili. Siinä ruoanlaiton lomassa. Selasi blogeja, touhusi jotain pientä tyyliin tiskikoneen tyhjäily ja muuta vastaavaa. Ukko kamppaili television kanssa, me kun siirryimme kertarykäisyllä pyhäiltana lapsuusvuosiin, ts televisiosta ei näkynyt kuin YLEn kanavat. Eipä niistä ukon kamppailuista sen kummemmin iloa ollut, iltapäivällä tilanne oli tismalleen sama ja irkulta lipsahti useampikin painokelvoton sananen siinä eikä se hymykään ihan pyllyssä ollut. Oli näet ollut tarkoitus katsella Syödään yhdessä-ohjelma mutta ruutu oli pelkkää räpsettä.

Näin jälkikäteen ajateltuna se räpse olikin hyvä juttu. Siitä suivaantunena irkku päätti lähteä speden kanssa kiskalla käymään ja hetkeksi pihaan. Jostain kumman syystä se hymy pyllystä kaikkosi uudemman kerran speden toista kenkää etsiessä. Valehtelematta siinä meni ainakin vartti kun kiersin ympäri taloa, kurkin sohvien, sänkyjen ja pöytien alle, tutkin pyykkikopat, kaapit, laatikot ja yläkerrasta prinsessan sängyn. Lopulta kenkä löytyi ja tietenkin suoraan silmien alta. Spede oli tuupannut sen television alle. Tunsin lievää halua sanoa erittäin rumia sanoja.

Kiskareissun päälle ajattelin pikkuisen kurkata takapihan kukkapenkkiä, se kun oli näet kokenut kovia heti sen perään kun sain sen pari viikkoa sitten karsittua rikkakasveista. Pari yötä karsinnan jälkeen joku eläin oli käynyt kaivamassa sieltä tulppaanit ylös eikä irkku sen teiniriekkumisensa jälkeen saanut aikaiseksi konkattua tutkimaan mikä tai kuka oli mahtanut olla kyseinen monsteri. Epäilykset kohdistin tiukasti jo tuolloin yön karkuteillä olleeseen naapurin koiraan mutta jotenkin se juttu jäi puolitiehen.

Naapurin koiruus kun karkaa kerran pari kuussa eikä anna enää irkullekaan itseään kiinni. Onneksi koiruus on pieni sekarotuinen kirppu jolla on kovat menohalut, sitä ei taida ihmiset edes säikkyä kun se juoksee niin julmettua vauhtia ohi karkureissuillaan. Ja jos koira voi olla ovela, niin tämä on. Se näet vaanii kotona oven vierinurkassa aina paikkaa karkureissuille ja vaikka kuinka ihmiset tämän tietääkin, aina jossain välissä joku avaa vahingossa oven b oven a ollessa vielä raollaan, ja tämä koiruus ei muuta tarvitse lähteäkseen.

Vaan takaisin siihen pikaiseen kukkapenkkikurkkaukseen. Arvaattekin varmaan kuinka siinä kävi. Hetken irkku kuopsutti multia nätimmin takaisin paikalleen. Kotvan kuluttua irkku huomasi hakevansa pensasleikkureita kuistilta. Kukkapenkin vieressä kun kasvaa ruusupuska jota irkku ei voi sietää ja jota irkku ei ole saanut kaivettua ylös, kiitos valtavien osittain pihakiven alle levittäytyneiden juurien. Parina kesänä olen antanut ruusun nyt kasvaa, ajatuksella josko silmä tottuisi mutta ei, en pidä edelleenkään. Lisäksi se peittää inhottavasti kukkapenkin toisen reunan ja on tiellä kukkapenkkiä kaivellessa.

Ruusupuskan saatua kyytiä irkku kaivelikin jo pistolapioa esiin. Ja sitten kaivettiin sitä puskan päätä auki, sitä kun en kunnolla saanut karsittua silloin pari viikkoa sitten ja juuri se oli alue josta ne tulppaanit oli saaneet kyytiä. Ja kuulkaa, syyllinen varmistui siinä kaivellessa. Hah! Ilmanko ne tulppaanit olikin pitänyt viskoa sipuleineen päivineen pois penkistä, sieltä kun löytyi julmetun kokoinen naudan lonkkaluu. Täytyykin muistaa viedä se naapurin koiruudelle takaisin, veikkaan että tuo on nyt muhinut juuri oikeanlaiseksi. (ällöttävän näköinen oli)

Ja kyllä se kukkapenkki hivelikin silmää kun sain ne loputkin rikkapaskat sieltä toisesta päästä pois. Hiveli jopa siinä määrin, että irkun oli suorastaan pakko siirtää ne ruiskaunokit siitä laidasta takariviin liljojen viereen. Ja kuinka ollakaan, etuosakin penkistä näytti niin kovin tyhjältä, että irkun oli suorastaan PAKKO lähteä kaivelemaan villiintynyttä kukkapenkkiä toiselle puolelle taloa. Tai no villiintynyttä ja villiintynyttä.

Ei kukkapenkki kokonaan ole villiintynyt, vain varjon puolelta. Auringonpuoli on loistavassa kunnossa, siinä kasvaa erittäin tuuheana jalopähkämöä ja päässä iso komea tarhapioni. Pionin toisella puolella alkaakin sitten se viidakko jossa on alunperin kasvanut sievästi neljä kuunliljaa. Nyt niitä kuunliljoja ei huomaa kuin loppukesästä vuohenputken vallattua koko kasvualan. Että minä inhoan vuohenputkea muuten.

Niinpä irkku kaiveli kuunliljoja ylös ja jakoi liljapaakkuja pienemmiksi. Samalla kertaa tuli kaivettua jalopähkämöiden takaa muutama päivänlilja, jotka aloittavat aina kasvun innokkaasti keväällä ja jäävät lähes samantien pähkämöiden jalkoihin jääden parikymmenen senttisiksi ruohoiksi. Ja kyllä, nyt takapihan kukkapenkki todella hivelee irkun silmää. Kuunlilja on yksi lempikasveistani, voisin kuvitella levitteleväni sitä pitkin pihaa reunustamaan kaikkia kulkuväyliä pihassa. Siis kuvitella, tenavien kanssa ei kannata vielä kovin paljon riehaantua kulkuväyliä reunustelemaan kasveilla.

Ainoa pikkumutta hommassa oli. Siinä ensimmäistä kuunliljapaakkua irrotellessa irkun tuli katkaistua yksi julmetun paksu ja voimakas pionin juuri. Toivottavasti pioni ei ottanut pahalla toimenpidettä, pyysin kyllä anteeksi useampaankin kertaan ja peitin äkkiä juurakkoa lisämullalla. Että josko niitä ihania kukkia tänäkin suvena...

Kukkapenkkejä raivattuani kello näyttikin jo likemmäs kuutta. Ja koska irkulla oli selvästikin pelkkää positiivista energiaa päätti irkku korjata siinä joutessaan telkkarien näkyvyyttä kiipeämällä olkkarin television taakse pieneen nurkkaan jossa vahvistin sijaitsee. Olin näet lähes satavarma, että jatkuva räpsiminen ei johtunut mitenkään lähetyshäiriöistä vaan meidän antennivahvistinjärjestelmämme oli jotenkin seonnut.

En nyt kerro mitä aioin tehdä vahvistimelle mutta kerron, että olen taikuri. No okei, säkäpetteri sopisi paremmin nimitykseksi, irkku kun vahingossa tökkäsi yhden vahvistimesta lähtevistä johdoista irti ja kas, meillä näkyy alakerrassa nyt kaikki kanavat. Yläkerrassa ei näykään sitten mikään, eli se irronnut johto lienee yläkertaan menevä. Ukon diagnoosi oli illalla tämän kotiuduttua töistä tehonpuute. Ei vain riitä signaali neljälle televisiolle vahvarin kautta. Paljon mahdollista.

Tänään olisi voinut kaivella lopunkin siitä villiintyneestä kukkapenkistä auki, mutta tuo ilma ei nyt ole kovin lupaava. Eikä säätiedotus lupaa juurikaan paranevaa, päinvastoin. Kymmenen päivän säätiedotus näytti niin ankealta, että toivottavasti se menee pahasti metsään, muuten luvassa on pelkkää sadetta ainakin ensi viikon puoliväliin asti. Hyi!Toisaalta, aamupäivälle on ohjelmaa ihan riittämiin, irkku lähtee junnun kanssa kouluterveystarkastukseen ja junnu saanee muutaman piikin samalla kertaa. Samalla selviää sekin, onko junnu tosiaan allerginen rokotusaineille, pienenähän tuo sai julmetut rokotusreaktiot joka ainoa kerta.

Ja nyt kuulostaa siltä, että spede heräilee. Ihan hyvä aika, kaveri meni nukkumaan jo kasin jäljestä illalla. Eilenkään en laitellut kaveria päiväunille ja illalla nukkumaanmeno kävi ilman ylimääräisiä seuralaispalveluja, tosin tällä kertaa lapsonen huusi sängyssään muutamaan kertaan. Kumma juttu, rauhoittui sentään pelkästään olkkarista huudelluilla rauhoituksilla kun tajusi että kukaan ei tulekaan paikalle. Hereillä saa kaveri heilua tämänkin päivän.

Irkku silpaisee siis speden kautta keittiöön tyhjentämään tiskikonetta. Viettäkää mukava tiistai, se on moro!