Tästä aamusta on sukeutumassa kiireinen vaikka sen ei sitä pitäisikään olla, heräsinhän jo sentään viideltä. Mihin ihme haahuiluun aika on mennyt. Toisaalta, olenpa lukenut kertakaikkisen ajatuksia herättävän jutun sotilaasta joka menetti kätensä autopommin seurauksena eli ei tätäkään kai ihan turhaksi haahuiluksi voi sanoa.

Mutta niin. Eilinen meni vauhdilla. Ensin oli aamu ja jo hetken päästä olikin ilta. Toki siihen väliin ehti tapahtua monenlaista, tuli se kukkalaitekin tilattua hautajaisiin. Kukkalaitteen haku oli juuri minun ja ukon siskon perustouhuja, ukon sisko selaili kuvastoa, mietti vaihtoehtoja ja minä vuoroin kysyin mitä olet mieltä jos sittenkin niin ja vuoroin nyökyttelin ja kannatin tämän ideoita. Pakkohan se oli, ukon siskolla kun on taipumusta paniikkiin ja hetken selattuaan tämä totesi että avaa nyt sinäkin se suusi, alkaa ahdistaa taas.

Työpäivä oli kertakaikkisen kiva, mukava ja ihana, aloitin sen kävelemällä teekupposeni kanssa opettajanhuoneeseen ja lykkäämällä Pirkon esitteen juuri takistaan luopuneen rehtorin kasvojen eteen. "Ai pääsitkö sä tonne", kysyi rehtori johon totesin että no en kun tarvitsen rehtorin apua hommaan! Rahaa kaipaa tämä, oppisopimus sentään kyseessä. Että kuinkas olis?

Avustettava kun tarvitsee edelleen syksyllä avustajaa, kouluun on tulossa yksi uusi pienluokka ja hei, se luokan oma opettajakin jää äitiyslomalle eli olisihan se nyt viisainta että luokassa jatkaisi ainakin tuttu avustaja, jos ei muuta. Että niinkun mitäs? Rehtori totesi ykskantaan että kyllähän tälle naiselle käyttöä olisi, nyt pitääkin miettiä mistä tehdään rahoitus hommaan. Naureskeli vielä että pitäisikö hänen pyytää muutama stipendi vanhempainyhdistykseltä minulle.

Lupasi ottaa asian hoitoonsa ja soittelee tänään tai viimeistään huomenaamulla talousjohtajalle, kysyi samalla olenko itse soittanut ja kysynyt. Jäinkin siis miettimään pitäisikö minunkin ottaa ja soittaa sinne? Taidan ensin odotella rehtorin soittoa, tämä kun pyysi minua muistuttamaan itseään asiasta perjantaiaamuna jos ei ole muistanut sitä ennen asiaa hoitaa. Lupasin puolestani että jos tämä ei ole asiaa hoitanut perjantaiaamuun mennessä niin puren tätä nilkkaan heti aamusta.

Meitä on muutama avustaja jotka ei ole talon vakikalustoa, minun lisäkseni heitä on viisi. Kaksi on valmiita ohjaajia jotka tekevät sijaisuuksia ja kaksi tekee näyttöä koululla tällä hetkellä, kumpikin omaehtoisena koulutuksena ammattiliittojensa tukemina. Minullahan ei valitettavasti ole sitä mahdollisuutta, minun on lähes satavarmasti saatava oppisopimus siihen alle. Sama tilanne on sillä viidennellä neitosella, hän tosin on oikeastaan vain ja ainoastaan iltapäiväkerhon käytössä.

Jotenkin minusta tuntuu kuin kuuluisin jo talon "kalustoon", ilmanko yksi opettaja kysyi siinä meidän keskustelumme lomassa tulenko syksyllä vapaaehtoisena töihin jos en saa sopparia. Jo tässä on sitä itsekin mietitty, siis sitä keinoa millä minä sinne koululle pääsen syksylläkin jos sitä sopparia ei irtoa. Tästä jaksosta jää käyttämättä puolitoista kuukautta eli ehkä minä sitten käytän sen syksystä jos ikävästi käy. Silti pitänee selvittää vielä sekin mahdollisuus voinko lähteä opiskelemaan työkkärin tukemana, se kun on sallittua ainakin niille jotka täyttää sen työssäoloehdon jota minä en täytä.

Vaan niin, loppupäivä töissä rullailikin hilpeästi. Ennen kuin ehdin kunnolla kissaa sanoa huomasinkin hölkötteleväni vauhdilla kotia kohti. Kotona minua odotti paitsi se kukkalaitteen hakukeikka, myös erinäinen määrä kotitöitä, poika 16v oli onneksi tyhjentänyt tiskarin mutta kaikki muu olikin sitten odottamassa tekijäänsä. Niistä kaikista muista hoitelin tasan tarkkaan pyykit ja keittiön siivoilun sekä lasten ruokinnan, alakerran siivoilun ja imuroinnin siirsin näppärästi pojalle 16v joka menee tänäänkin vasta yhteentoista kouluun.

Tänään onkin sitten SE päivä. Ukko menee taysiin lonkan puudutukseen, ja tämän puudutuksen ideaa en muuten ole saanut päähäni vaikka kuinka olen sitä miettinyt. Samalla kertaa tays koki mielessäni pienen kolauksen noin lääkäreiden ammattitaitoa ajatellen, miten on mahdollista että huippuluokan ortopedi joka mm hoitaa huippu-urheilijoita on sitä mieltä että lonkka täytyy ehdottomasti operoida ja siellä on aikamoisen isot viat ja taysin erikoislääkäri taas on sitä mieltä ettei hän näe mitään poikkeavaa magneettikuvissa, paitsi ehkä jonkin pienenpienen lihastulehduksen. Siis mitä?

No, nähtäväksi jää miten tämä puudutus ukon lonkkaan toimii, henkkoht en usko että siitä on mitään iloa ja tuntuu suorastaan rikolliselta jo ajatuskin siitä että ukosta tehdään nyt koekaniinia sille miten se toimisi. Varmasti pelkkä puudutus on moninkertaisesti halvempi kuin lonkan operointi mutta mitä ideaa on mennä siitä missä aita on matalin? Ärsyttää!

Vaan nyt. Siirryn suosilla suorittamaan erinäisiä valmisteluja töihinlähtöä ajatellen. Viettäkääpä kivakivatorstai ja se on moro!