Mihin ihmeeseen nämä päivät taas hukkuvat? Tuntuu että aamut ja illat on loppumaton nauha ja päivää välissä ei juurikaan ehdi huomaamaan. Huh huh. Eikä irkku kuitenkaan touhua mitään ihmeellisen erikoista mihin aika hukkuisi, se vaan katoaa siinä speden paimentamisen ja kotihommien lomassa johonkin. Merkillistä. Asuuko meillä aikavaras?

Tänään oli sitten "se" aamu. Teini oli lähellä myöhästyä, tiedä vaikka myöhästyisikin, juosten tuo ainakin ovesta lähti linja-autopysäkille. Ukko kun on herätellyt tämän viikon teinin aamuisin ennen töihin lähtöään, kuten tänäkin aamuna. Tällä kertaa teini oli tosin tehnyt sen virheen että oli puettuaan mennyt vielä hetkeksi peiton alle makoilemaan. Tietäähän sen kuinka siinä käy.

Irkulle ei tullut mieleenkään mennä tarkistamaan onko teini lähtenyt vaiko ei, takkia ei naulakossa näkynyt joten looginen johtopäätös siinä puoliunessa itsekin ollessa oli että tuo on mennyt jo. Koska prinsessalle on kuitenkin iskenyt joku merkillinen herätyskellohimo havahtui irkku kuudelta, kesken kahvinjuonnin, siihen että prinsessan herätyskello soi. Ja soi. Ja soi. Ei siinä auttanut muu kuin lähteä ylös sammuttamaan mokomaa kapinetta.

Samalla hetkellä kun irkku suoriutui prinsessan sängyn viereen alkoi teinin huoneessa soida tämän kännykkä. Jotenkin irkku oli kuitenkin niin vakuuttunut, naulakosta puuttuvan takin vuoksi kenties, että teini on lähtenyt ja kappas, unohtanut puhelimensa kotiin. Ja mitä vielä, siellä se lötkötti, teini, peiton alla umpiunessa. Kaveri joka odotteli kioskilla teiniä soitteli tämän perään. Johan tuli liikettä. Vauhtia. Ja vaikka mitä. Teini ryntäsi ovesta hiukset sojottaen takkia päälleen kiskoen vauhdilla ulos. Hurraa sanoo irkku!

Voi toki olla että teini ehti ajoissa bussiin, en tiedä. Mutta ehti tai ei, toivottavasti oppi kerrasta. Ensi viikolla ei olekaan ukkoa herättelemässä eli veikkaanpa että ensimmäinen myöhästyminen ajoittuu sinne. Ja se on sitten voi voi. Irkku ei aio ottaa mokomasta stressiä, johonkin se raja on vedettävä.

Tuntuu muuten että täällä on menossa joku musta kausi. Paikkakunnalla siis. Sunnuntaina oli  aivan yllättäen kuollut lastenohjaaja, nuorehko ihminen. Lääkärit ei ehtineet tehdä asialle mitään, vain todeta tämän kuolleeksi. Eilen poika 14v tuli kotiin ja totesi kuulleensa, että hänen ala-asteaikainen kaverinsa, vuotta tätä vanhempi, oli kuollut myös sunnuntaina. Perusterve poika, tuosta vain.

Ja speden kummitäti puolestaan kertoi eilen nähneensä, kuinka joku parikymppinen poika oli hypännyt kerrostalon parvekkeelta alas maanantaina. Musta kausi, todellakin. En tiedä kuinka tuolle hypänneelle pojalle oli käynyt, mutta tuskinpa ainakaan ihan mustelmilla selvisi, sen verran korkealta oli hypännyt.

Mutta nämä näistä, koska irkulla on todellakin ns kiire kausi, niin kiirettä pukkaa nytkin. Spede kuulostaa heräilevän joten siirryn halitteluhetken puolelle. Se on moro ja viettäkää rauhaisa keskiviikko.