Vai onko irkku sittenkään. Ihme touhua, ukko lähti aamuvuoroon, irkku on opetellut ukon loman aikana koisimaan aamuseiskaan, joskus jopa kasiin ja pah, ukko lähti, irkku heräsi kuudelta. No johan on! Koetin sitkeästi ja sinnikkäästi nukkua uudestaan mutta ei, ei toivoakaan. Puol seiska luovutin suosilla. Ankeaa! Tai niin, toisaalta ei, ulkona on komia ilma ja ehtiihän tässä nyt sitten aamukahvit kenties juomaan ihan itsekseen ilman vieressä pulisevaa junnua. Jotain se on sekin, vahvasti plussaa.

Viikko mökillä teki tehtävänsä, palasin kotiin erittäin levänneenä ja kappas, erittäin kypsänä. Kypsänä asumaan täällä keskellä hulinaa ja mölinää. Kypsänä siihen, että omassa pihassa ei viitsi juuri viikonloppuisin itse oleskella, syynä kesäaikaan toistuvat viikonloppupippalot aidan takana. Musiikki soi, porukkaa kulkee kaljapullot kädessä, sitä mukaa kuin kalja nousee päähän myös melutaso nousee. Yleensä hiljaisuus laskeutuu sentään iltakymmenen aikaan, alkaakseen uudelleen lauantaina puolen päivän aikaan. Ei kivaa.

Kesä, kalja ja terassit aiheuttaa muutenkin irkulle tällä hetkellä päänvaivaa ja lähinnä erään tutun yh-äidin muodossa. En tiedä pitäisikö asiasta sanoa toiselle jo kohta jotain, vai pitäisikö pitää ihan vaan suunsa kiinni ja toivoa, että syksy tekee tehtävänsä. Kun kyllä minä ymmärrän vallan hyvin, että viikonloput kun yh-äiti on itsekseen, ilman lapsia, tämä tahtoo pyöriä baareissa ja terasseilla, bilettää ja pippaloida, etenkin kun tämä on ollut ennen niitä lapsiakin kova baarikärpänen. Kesä vain on niin kovin eri kuin talvi, viime aikoina äiti on intoutunut baarireissuihin jo viikonloppujen ulkopuolellakin. Lapset on toki hoidettu viimeisen päälle hyvin, aina näille on joku hoitaja ilmestynyt.

Mutta nyt, nyt irkku miettii jo tosissaan pitäisikö asiasta mainita jotenkin kun kävikin niin, että äiti ei malttanut lopettaa kahden päivän kiertuettaan vielä pyhänä. Ei, äiti soitti ensin lasten isälle ja tämän jälkeen tuttavalleen, josko joku niitä tenavia ottaisi vastaan kun isä ei kerran suostu maanantaihin pitämään. Isällä oli kyllä pätevä syy, isä kun menee maanantaina töihin. Muuten tuo ei laittaisi asiaa miettimään, mutta kun tiedän, että lapsille on aina yhtä vaikeaa se isälle lähtö edelleen ja äiti joutuu lupaamaan, vakuuttamaan ja vannomaan moneen kertaan näiden tehdessä lähtöä, että hän on sitten sunnuntaina ottamassa vastaan. Ja jotenkin itse olen lapsille annettujen lupauksien kanssa aika jyrkkä, niitä ei saisi pettää ellei ole todellakin pakko jonkun kunnon syyn takia.

Pienintäkään hajua minulla ei ole, mikä lopputulema tapahtumissa oli. Kuka ne lapset sitten loppuviimeksi meni hoitamaan, vastaanottaja kun ei sitä hommaa voinut kontolleen ottaa. Enpä tiedä niin. Ehkä on parempi vaan pitää mölyt mahassaan ja antaa asian olla, mikä minä olen muiden elämää neuvomaan kun en itsekään täydellinen ole. Jään tätä dilemaa tosin alitajuisesti tuumimaan, tässä aamun hiljaisuudessa joka tosin katkesi vartti sitten.

Spedenkin loma on ohi, sieltä sitä seiskalta herättiin vaikka muina aamuina on nukuttu hyvinkin kasiin. Ja mitä tekee spede kun herää? No tietysti tyhjentää ensimmäisenä elokuvat kaapista. Jonka jälkeen tyhjentää olkkarin pöydän turhiksi katsomistaan tavaroista. Jonka jälkeen järjestää ne kengät taas tahtomaansa kasaan. Kyllä liikkuminen on kivvaa! Ja nyt kuulkaa, se on moro ja hyvää maanantaita, pyrin vaikenemaan loppupäiväksi...