Tänä aamuna unta olisi riittänyt ihan tosissaan vaikka muille jakaa, mutta ei. Kello on armoton ja se soi kun se soi. Huoh. No, ehkäpä tänä iltana kumahdan yöunille jo aiemmin, eilen en simppelisti malttanut lähteä sänkyyn heti tenavien siirryttyä nukkumaan vaan tuijotin Todistettavasti syyllisen olkkarissa ja sen jälkeen sitkittelin vielä Sinkkuelämän parissa sängyssä. Typerää.

Eilen iltapäivällä töistä palattuani olin oudon täynnä virtaa. Sikäli oudon että olinhan tallannut sinne kylän toiselle laidalle aamutuimaan, ravannut kieli vyön alla ympäri taloa ja köpötellyt vielä kotiinkin. Kaiken lisäksi eilinen sattui olemaan se päivä jolloin pääsinkin lähtemään työmaalta vasta lähempänä puoli kolmea joten tarhalla olin vasta kolmen kanttiin. Onneksi ukko oli hoksannut ostaa tenaville pizzat jääkaappiin joten pääsin suoraan iltapäiväkahvin (töissä en ehtinyt edes päiväkahvia) ja pyykkikoneen lataamisen pariin. 

Jotenkin siinä samalla intouduin ja soitin vanhan työmaan reksille, tilasin rikosrekisteriotteeni, ilmoittauduin sijaisrekisteriin manseen ja laittelinpa vielä cv-nettiinkin ilmoituksen itsestäni. Illansuussa vanhan työmaan erityisope kyseli olinko soitellut reksille ja kerroin näin tehneeni, kiittelin samalla siitä että oli selvästi vinkkaillut kohtsilleen tapahtuvasta valmistumisestani sillä reksi nauroi puhelimessa kuulleensa muutamaankin kertaan minun valmistuvan näillä näppäimin. Erityisope oli jokseenkin järkyttynyt kun totesin että ilmeisesti opiskelukaverini on saanut sen pitkän sijaisuuden työmaalla.

Itseasiassa ymmärrän mainiosti että sijaisuutta tarjottiin hänelle. Tosiasia kun on että sitä sijaisuutta tarvitaan tekemään joku joka on mielellään ip-toiminnassa ja painottaa työtuntejaan mieluiten juuri sinne, ip-puolelle. Onneksi, siis toisaalta onneksi, työkaipparit entisellä työmaalla tietävät että minäkään en kuulu heihin jotka ovat iltakyöpeleitä ja tulevat mieluummin työmaalle myöhemmin ja lähtevätkin myöhemmin. Minä voisin varsin hyvin aloittaa työni vaikka jo seiskalta kunhan pääsen kotiin suht järkevään aikaan, kello viittä en pidä kovinkaan järkevänä omaa rytmiäni ajatellen.

Silti. Ehkä sitä olisi väkisin nyt revennyt moisiin pölhöaikoihin ihan vain siksi että olisi se tulo takuuvarmaa ainakin sen 9 kuukautta jonka työssäoloehdon täyttyminen vaatii. Pakko se on myöntää että kyllä minua himppasen hirvittää putoaminen nollatuloille valmistuttuani, ne nollatulot kun on ainoat varmat mikäli sijaisuuksia ei tule. Samalla kun ilmoittauduin mansen sijaisrekisteriin laajensin työnhakuni cv-netissä käsittämään myös lähikunnat joka taas tuo tullessaan pienen lisäongelman. Mikäli sijaisuuksia lähikuntiin tulee niin jollain niissä pitäisi pystyä käymäänkin.

Läheskään kaikkialle ei täältä pääse julkisella jos sitten ei kierrä mansen kautta ja se nyt tietenkin lisää sitten matka-aikaa ja runsaasti. Tällä porukalla aiheuttaa väkisinkin lievää kauhua ajatus siitä että kasituntisen työpäivän päälle istuisit linja-autoissa pari-kolme tuntia. Toinen auto olisi siis lähestulkoon must mutta niin. Nollatulojen ollessa ainoat varmat ei moista uskalla lähteä hankkimaan. Voi huoh huoh ja huoh. Silti uskallan olla ehdottoman toiveikas sen suhteen että asiat järjestyy, ainahan ne järjestyy jossain kohtaa, eikö?

Sitä asioiden järjestymistä ryydittääkseni ilmoittauduin sitten samalla oman kylämme lastenhoitaja-sijaisrekisteriin vaikka se on pitkälti työtä jota en tahdo välttämättä kauhean paljon tehdä. Leivän eteen sitä seisoo kaiketi vaikka kusipylväänä, niin se nyt on pakko ajatella. Jälleen kerran palaamme siis aiempaan väittämääni jonka mukaan epävarmuus on kaikista karmeinta, oli asia mikä tahansa, ja aivan erikoisesti silloin kun kyse on toimeentulosta. Ush!

No, tämä tästä ja tämän kestävyydestä, mitä tätä suremaan kun se ei suremalla miksikään muutu. Tänään ajattelin jatkaa yritteliästä linjaa ja laitella sähköpostia kaikkien lähikoulujen rehtoreille tiedottaakseni valmistumisestani. Jos ei itsestään anna kuulua niin tuskinpa kukaan sitten tietääkään sinun olevan käytettävissä, eikö? Kuten huomaatte niin aika pitkälti asiat omassa päässä pyörii nyt yhden ja saman aiheen ympärillä joka kaiketi on ihan hyväkin sillä jos ne ei pyörisi niin tulisiko sitä mitään tehtyäkään.

Tänään työmaalla on luvassa kaiketi suht hektinen päivä. Oletettavasti aloitan aamun lähtemällä ulkoliikkaan muutaman ykkösen kanssa ja jatkan päivää ulkoliikassa toisen ykkösporukan kanssa. Onneksi ilman pitäisi olla suht jees ja autokin on tänään käytettävissäni joten valmiiksi hikisenä ei tarvitse ulos lähteä. Työmatka jalan kun tietää takuuvarmaa hikoilua loppumatkasta, koulu sijaitsee julmetun korkealla mäellä jolle kivutaan liki kilometrin matka kylän keskustasta. Ilmanko takaisinpäin kävely sujuu aina jotenkin joutuisammin.

Vaan jaa. Taidanpa ryhtyä trimmaamaan itseäni kuosiin vaikka niin, tänä aamuna ei olekaan kiireen kierää, kiitos nimenomaan sen käytössä olevan auton. Se on siis moro ja viettäkää kivakivatiistai, minä pyrkinen tarkalleen samaan.