Lomapäivää siis. Höh. Miten tämäkin kesäloma livahti näin vauhdilla ohi? Eilen suoritimme viimeiset hankinnat prinsessan kanssa, kävimme ostamassa hänelle uuden koulurepun ja samalla, pyhistä päätöksistäni huolimatta, ostin uuden repun myös pojalle 14v. Kaupassa oli näet jäljellä tasan yksi Duudsonit-reppu ja kaikkien 25 euron reppujen hintoja oli jo tiputettu 20 euroon joten olkoon, ajattelin. Prinsessa on sentään kulkenut omalla repullaan kolme vuotta koulussa ja poika 14vkin on viimeisen kolme-neljä vuotta tyytynyt vanhoihin reppuihin.

Niin. Viime syksynä me ostimme kyllä prinsessalle uuden repun, joka tosin hajosi parissa kuukaudessa vetoketjuistaan. Toivottavasti tämä on kestävämpi sillä kaunis se ainakin. Viime vuonna, sen uuden repun vetoketjujen sanottua sopparinsa irti, kaivoin prinsessalle takaisin käyttöön repun jolla tämä oli mennyt eka- ja tokaluokat. Mikä onni että olin prinsessan täyttäessä seitsemän ollut tilapäisessä ostohuumassa ja ostanut tälle laukkuliikkeestä jo aiemmin siellä ihailemani 50 euron repun synttärilahjaksi koulua silmällä pitäen. Kyseinen reppu ei ole näet mennyt miksikään näinä vuosina eikä sitä ole tarvinnut edes pestä kertaakaan. Köyhän ei kannata ostaa halpaa, kai se uskottava on. Ei ainakaan tässä kohtaa.

Näihin julmetun moniin koululaisvuosiin joita meillä on ehditty harjoittaa on mahtunut monenlaista reppua. Totaalifloppeja jotka on kamahdellut rikki mikä mistäkin parin kuukauden käytön jälkeen ja muutama loistopakkaus. Pari loistopakkausta, sen prinsessan repun lisäksi, on olleet käytössä nyt kolme-neljä vuotta yhtäkyytiä ja vieläpä isommilla lapsilla joten painoakin niissä on ollut päällä huolella kaiken aikaa. Yksi on adidaksen loistoreppu, toinen mikälie-reppu ja se mikälie-reppu on myös ollut enemmän kuin hintansa väärti. Harmi että se on niin hiivatin ruma, irkun silmissä siis, ja typeränmallinenkin vielä. Siis irkun silmissä edelleen.

Junnun kouluhankintaosasto ei kattanut kuin uuden penaalin ja lyijykyniä. Pojan 16v kouluhankintaosastoa ei ole edes aloitettu eikä tulla aloittamaankaan ennen kuin niiden amiksen pakollisten hankintojen alkaessa. Teinikin taitaa vielä jotain kirjaa tai kapinetta joutua hankkimaan tänä vuonna mutta onneksi tämä vuosi on viimeinen tämän osalta. Ja mikä onni eilen kävikään! Teini sai kuin saikin itselleen talveksi töitä! Jes!

Tosin teiniltä olisi työpaikka jäänyt saamatta jos en itse olisi selaillut MOLin sivuja ja kyseinen mesta osunut silmiini, erääseen perheeseen haettiin näet lastenhoitajaa parin-kolmen tunnin rupeamaksi parina iltana viikossa. Liekö sisaruskatraalla ja tätä kautta tulleella lastenkäsittelytaidolla osansa työpaikan saamisessa? Haastatteluun kun oli kutsuttu 5 hakijaa ja teini oli homman handlannut kotiin. Hurraa!!!

Tästä muuten tulikin mieleeni, pitää herättää poika 14v kohtpuoliin. Pojan kaverin vanhemmat oli näet hommanneet tutunkauppaa kaverille ja pojalle rannekkeet Särkänniemeen täksi päiväksi ja junallahan tämä tiimi on aikeissa kolistella manseen. Huomenna alkaakin sitten se koulu-urakointi joten melkeinpä tätä Särkänniemen reissua voisi kutsua kesäloman päättäjäishulinoinniksi. Pirullista. Minun puolestani loma olisi voinut jatkua vielä kotvasen.

Ensi viikonloppu onkin sitten loman päättäjäishulinointia meillä muilla, tai ainakin osalla meistä. Pienempi kolmikko on lähdössä serkkujensa synttäreille HopLopiin sunnuntaina ja me tosiaan starttaamme ukon kanssa perjantaina. Tallinnan reissua emme nyt teekään, minä näet selvittelin eilen paitsi aikatauluja myös hintoja ja lopullinen ei kiitos-niitti tuli aikataulusta. Hintakin tosin hieman hirvitti, siihen kun pitää laskea vielä lisäksi pikapassi joka olisi kustantanut 60 euroa.

Koko reissun hinnaksi olisi tullut 270 euroa passeineen päivineen plus tietysti kaikki mitä syöt, juot ja ostelet eli rahaa olisi uponnut suht reippaasti. Tallinnasta olisi todennäköisesti tullut ostettua niitä tuliaisiakin hieman eri tavalla kuin tulee ostettua näistä kotimaareissuista. Niinpä minä päädyin vetämään ässän hihastani ja tutkailemaan missä on lähimmät Sokos-hotellit, vaihtoehdoiksi osoittautui Tampere, Hämeenlinna ja Pori ja koska olen monesti tuuminut että meidän on pakko käydä Porissa koska raiteetkin vie suoraan sinne täältä niin mikäs, sinnehän minä soittelin.

Kokonaiskustannukset junan ja hotellin osalta tulee olemaan 140 euroa eli kyllä sekin toki maksaa, mutta ehkä siellä ei tule hullaannuttua mihinkään shoppailuun. Todennäköisesti kiertelemme ja kaartelemme keskusta-alueen ja painelemme sitten tyytyväisinä nukkumaan, ukolla on näet ollut runsaasti uniongelmia viime aikoina. Lääkekuuri jonka tämä sai eturauhastulehdukseen aiheuttaa paitsi hulluja unia myös unettomuutta joten viime yönkin tämä on ollut lähes kokonaan hereillä. Ei ole kivaa tuo ei. Eilen mies sai myös ne verikokeen tulokset ja kas, arvot oli sitä luokkaa että syöpää on turha edes miettiä. Jes!

Tänään pitäisi alkaa operaatio jynssäys. Jynssättävää riittää, paitsi vessassa myös keittiössä. Mikähän siinäkin on että vaikka kovasti tässä on ahkeroitu missä milloinkin siivoilutouhuissa niin silti, ilman jynssäystä on tunne että ei ole siivonnut kunnolla? Vähän vain laappassut sieltä täältä muka. Höh. Eipä silti, meillä vessaa saisi jynssätä nonstoppina, spedellä on pissiasennot erittäin kyseenalaisia ja päivittäin vessanlattiaa saakin laappia puhtaaksi pissatuotoksista. Vai mitä sanotte pissiasennosta jossa seistään vessanpytyn rinkulan päällä ja pissitään kuin aikamiehet seisoma-asennossa pyttyyn? Niin, en pidä minäkään en.

Eiliseen mahtui muuten yksi sydänkohtausharjoituskin. Itse en sydäriä ollut saada eikä kukaan meidän sisäasukeistammekaan mutta läskisiilillä oli jännityksessä pitäminen. Minä näet kurvasin iltasella vauhdilla ulkorappusilta talon nurkan ohi kohti porttia ja kas, eikö läskisiili ollut juuri tulossa siinä talon seinustalla syömään. Pelästyihän tuo. Ja kunnolla. Viuh vain ja kaveri oli ensin aikeissa lähteä tulosuuntaansa pakoon mutta päätyikin sitten nopeasti lähestyvän uhkakuva-irkun edessä kierähtää palloksi ja tuhista. Mikä ihme siinäkin on että pitää itseni liikkua niin nopeasti. Olisi tämäkin siilisäikähdys jäänyt kokematta.

Vaan ehkäpä juu siirryn nyt aloittelemaan kotihommia. Josko vaikka aloittaisin nakkaamalla lihaköntin sulamaan ja sitä kautta pyörähtäisin järjestelemään erinäisiä papereita mappeihin ja tavaroita paikoilleen ja jynssäämään sinne ja tänne ja ehkä tuonnekin. Se on moro ja viettäkää mukava tiistai!