Taptaptaptap itselleni. Ja taptaptaptap prinsessalle, tämän korville ja terkkarin hoitsulle. Korvien rassausoperaatio kävi paitsi näppärästi myös joutuisasti ja kas, ne tuhat mummoakaan joiden oletin olevan paikalla jonottamassa jo yhdeksältä eivät olleet ehtineet paikalle puoli kymmeneksi jolloin me terkkariin hilppasimme. Tänään kouluterkka aikoo ottaa prinsessan korvineen ja kuuloineen tutkinnan alle uudemman kerran ja ainakaan korvamöhnät ei ole nyt kuuloa häiritsemässä. Sen verran runsaasti sitä möhnää sieltä korvista tosin tuli, että enpä ihmettelisi vaikka se olisi osaltaan kuuloakin heikentänyt. Siitä huolimatta olen suunnilleen satavarma että prinsessan toisessa korvassa on suht reipas kuuloalenema.

Tämä minun lähes satavarmuus taas perustuu siihen, että itselläni on oikea korva onnettomissa kantimissa. Kuten oli aikanaan mummollanikin. Ja kuten on myös prinsessan tädillä, ts ukon siskolla joka ei ole edes verisukua minulle. Itselläni kuulon prakaaminen huomattiin vasta täysi-ikäisenä työterveystarkastuksessa. Sain tuolloin kovat nuhteet siitä että olen a. kuunnellut musiikkia kovaäänisesti kuulokkeilla ja b. seisoskellut festareilla kaiuttimien vieressä. Joista kumpaakaan en tosin ollut koskaan tehnyt, eihän minun tullut käytyä edes festareilla nuorena ja korvalappustereot taas. No, jokainen jolla on useamman vuoden nuorempi riiviövammainen pikkusisko tietää kyllä mitä korvalappustereoille tapahtuu kun riiviövammainen saa paikan. Muistaakseni minulla oli toimivat korvalappustereot muutaman päivän ajan silloin pentuvuosina. Ja tuolloinkin taisi niiden käyttöaste olla lähempänä nollaa kuin kymppiä.

Toivottavasti prinsessan kuulosysteemi on sitten hyvinkin identtinen omani kanssa, tämän kanssa kun pystyy ihan hyvin elämään. Ongelmalliseksi touhu tulee vain silloin jos on useampi ääni päällekkäin eli useampi lapsi puhuu yhtäaikaa tai katselet telkkaria ja joku puhuu samanaikaisesti. Silloin koko äänimaailma menee puuroksi enkä minä saa sieltä poimittua selvää kieltä seasta. Joissain määrin joudun myös terästämään kuuloani ja kääntämään päätä oikeampaan asentoon niin että vasen korva on paremmin hollilla, mutta sekään nyt ei paljon painele.

Jos kohta prinsessan korvaosasto meni siis sutjakkaasti eilen, niin niin meni eilinen päivä muiltakin osin. Pyörähdimme jopa mansessa ukon kanssa iltapäivällä eli sutjakkuutta kerrakseen. Mansesterin reissulle oli kaksikin hyvää syytä, ensinnäkin ne elokuvaliput. Päätimme pelata varman päälle ja kävimme vaihtamassa ne elokuvaan jonka junnu saa varmuudella katsella ikänsä puolesta. Luulenpa että en olisi pystynyt katselemaan sitä pettymystä jonka mahdollinen leffan evääminen olisi junnulle aiheuttanut.

Tämän lisäksi kävimme hakemassa minun aamuisen voittoni radion toimituksesta. Voitteko kuvitella, minä voitin! Minä joka en ikinä voita sen paremmin arvalla kuin lotollakaan niin nyt minä todellakin voitin! Ja vieläpä oikeastaan arvalla, kas kun eilisaamuisessa limukisassa oli jouduttu voittanut mielipide arpomaan. Jei! Tämä ei muuten ole ensimmäinen kerta kun olen voittanut radiokisasta jotain, siihen aikaan kun teini oli pieni tuli osallistuttua usein radiokisoihin ja myös voitettua mitä milloinkin. Parhaiten noista voitoista on jäänyt mieleen liput perhosnäyttelyyn jossa exän kanssa sitten kiertelimme miettien mitä ihmettä me täällä teemme.

Muutama vuosi sitten taisin voittaa Radio Mafialta (?) mm Cliftersin älppärin, t-paidan ja nimmarit. Niin ja Ferrarin miestenhoitotuotteita vinon pinon. Ilmanko en sitten voitakaan lotossa, minun voittoni on kanavoitu tapahtumaan radioteitse. Hah! Mutta tosiaan, nyt olisi limpparia. Vaikka eipä tuo 24 tölkkiä kauaa tässä talossa happane, eilen jo laitoin niistä osan jakoon kun tarjosin jokaiselle tenavalle oman tölkin ja join pari tölkkiä itsekin, se kun on yllättävän hyvää limpparia pelkkään pommaciin ihastuneelle.

Tänään pitäisi sitten siivota, pyykätä jälleen ja kokkailla. Lisäksi ajattelin touhuta speden kanssa sitä ja tätä, totesin näet mielessäni että poika viettää aivan liikaa aikaa yläkerrassa tietokoneen ääressä ja koska tämä ei tietokonetta jätä rauhaan pelkällä sanomisella päädyin nyppäämään kapineesta virtajohdon irti. Ei tee hyvää lapsen kehitykselle moinen kapistus ei. Joten nyt siirryn sievästi herättelemään lapsijoukkoja ja touhaamaan aamupaloja, veikkaanpa että edessä on vielä riita jos toinenkin speden kanssa tänään kun tämä ei saa sitä masiinaa päälle.

Se on moro ja viettäkää mukava torstai! (joku on taas selvillä viikonpäivistä...)