Sellainen se on, siskoni. Harvoin kenenkään elämässä sattuu ja tapahtuu samaan malliin kuin siskollani. Suoraan sanottuna, niin hullulta kuin se kuulostaakin, olen suorastaan ylpeä sähläävästä, säätävästä ja muutenkin "rapatessa roiskuu"-siskostani.

Okei. Siskoni kuuluu niihin suhteellisen harvoihin naisiin, joiden mielestä autoilu on toiseksi parasta mitä ihminen voi tehdä. En nyt kerro, mikä se paras sitten on. Ja siskoni ajaa ja paljon vuoden mittaan, eikä edes työnsä puolesta, kunhan autoilee. Sinne, tänne ja tuonne. Kuskaa kavereitaan, käy shoppailemassa Hesassa, sukuloi siellä ja täällä, matka kuin matka käy. Ja koska siskoni ajaa paljon, on tietysti luonnollista, että autoon liittyviä sattumuksia tulee herkemmin kuin esim allekirjoittaneelle, joka olettaisi ajavansa palttiarallaa 5000 kilsaa vuodessa. Minun kilometrini voi kertoa likemmäs kymmenellä jotta päästään siskon kilometreihin.

Lisäksi siskolla on ollut selvästi "huonon karman kärryjä". Sekä tietysti kärryjä, joita en välttämättä olisi halunnut edes nähdä. Yksi tällainen "en tahdo nähdä-kärry" oli ehdottomasti auto, jonka isänsä tälle hankki mitä ilmeisimmin tutunkauppaa ja kenties hönössä. Musta vanha volkkari. Jolla siskoni sitten kyysäsi minut kaverin kanssa iltaa viettämään kun olin jo saanut kolmekymmentä lasiin. Ja mikä kyyti se olikaan. Auton nokkapeltiin oli maalattu valtava WV-merkki. Siis tautinen! Ja jos nokkapelti olikin huikea, vielä huikeammaksi olo muuttui kun istui kyytiin. Lukkojen nupit oli pääkallot. Kääk! Ja jos tämä ei vielä riittänyt herättämään kolmikymppisessä siskossa teinifiilistä, sen teki viimeistään huikea kyyti jonka sain... Mutkissa oli pakko pitää ovenkahvasta kiinni, jos ei kiinnostanut istua avomallissa. Ja siskoni ajotyyli ei ole mikään maailman rauhallisin, joten ovenkahvassa sai roikkua suunnilleen nonstoppina.

Ja sitten ne huonon karman kärryt. Siskolla oli vanha dieselmersu. Siis VANHA. Entinen taksi ollut joskus loistonsa vuosina luultavimmin allekirjoittaneen lapsuusvuosina. Tällä kyseisellä mersulla sisko päräytti päin punaisia. Keskellä yötä. Keskellä mansea. Ja tottakai keskelle uudenkarheaa tila-autoa jonka matkustajilla oli hieman kiirus. Lentokentälle. Lomalennolle. Noloa. Mutta niin siskoa kuin vain olla voi. Tila-auto meni suht rusinaksi kyljestään, kyytiläisiä ei onneksi sattunut ja heidän matkansa jatkui taksilla, mutta siskon mese kehräsi kuin aamupalaksi hiiren syönyt kissa. No harm done, you know.

Samainen kärry päätti myös harjoittaa omavaltaista toimintaa. Siskon jätettyä kyseisen kärryn jyrkkään mäkeen poikaystävänsä pihaan, käsijarrun varaan, ihan vaan siksi hetkeksi kun sisko kipaisee levyn sisältä. Mese kyllästyi odottamaan. Ja kun mese kyllästyy odottamaan, niin lähtöhän siinä tulee. Perä edellä suoraan julmettuun kuuseen, joka pihassa könötti. Tällä kertaa mese ei ihan vaurioitta selvinnytkään, takaluukun muotoilu oli todella... hmmmm... yksilöllinen. Ja huomautettakoon, että ennen tätä meseä siskolla oli kertynyt mittariin reippaasti yli 100 000 km ja useampi auto ajettuna.

Mese lähti, ja tilalle astui tylsiä, tapahtumaköyhiä, tottelevaisia ja sovinnaisen näköisiä kotteroita. Niinkuin tämä uusinkin. Joka on aika hieno, en kiellä. Mutta mutta... Huonon karman kärry, ei epäilystäkään. Muutama aika takaperin tämä kyseinen kärry oli kiltisti parkissa kadun laidassa mansesterissa. Öiseen aikaan, siskon toimittaessa kuskin virkaa muutamalle kaverille. Kaikki sujui kuin unelma, sisko kotiutui auton kanssa ja koisi tyytyväisenä puolille päivin. Lähteäkseen kauppaan. Ja mikä osui siskon silmään siinä kirkkaassa päivän paisteessa. Lommo!

Julmetun kokoinen lommo toisessa kyljessä. Joka taas sai aikaan kiroilua, jalanpoljentaa ja lopulta soiton allekirjoittaneelle. Josko ukko katsoisi. Kun on kamala. Ja pitäisikö se oikoa. Ja joku siihen on ihan varppina potkaissut. Irkku ei tajunnut alkuunkaan, mitä iloa on siitä, että ukko katsoo, mutta samapa tuo. Sisko kiisi siis kärryineen pihaan, irkku totesi saman kuin sisko ja ukko, kamala lommo. Mitä luultavimmin siihen on joku osunut kunnolla joko päällään tai olkapäällään. Irkun veikkaus öinen rähinä kadulla, kaatuva toinen osapuoli ja pam, kamala lommo lopputuloksena. Maalit ei onneksi ollut lohkeillut eli se on nyt sitten se posis puoli, mutta oikoa sen joutuu.

Ja koska sisko on säätäjä, sählääjä ja häslääjä niin tämä halusi ehdottomasti näyttää lommoa myös isälleen. Heti seuraavana päivänä kun sitä meille oli esitelty. Ja todettu että oikoa pitää. Sählärisisko ja huonon karman kärry yhyttivät isän hallin pihasta, siis sellaisen johon on jyrkkä alamäki. Ja niin soi siskon puhelin jälleen illan suussa. Kun kuule, tää on ihan hanurista! Juu juu, liikaa tilannenopeutta ja juu juu, silkkaa hiekoittamatonta jäätä sekin piha. Sinnehän se, huonon karman kärry, otti ja livahti, nokka edellä penkkaan. Tulos, haljennut etupuskuri. Joka tosin näyttää ihan ehjältä kun joku sitä väänsi oikoseen, vain yksi kiinnike on pakko uusia.

Että sellaista toimintaa tässä siskolla ollut viime aikoina. Nämä sähläilyt kuulunee samaan sarjaan siskon jäähdytinnesteen lisäilyn kanssa. Joka oli hämmästyttänyt siskoani kovin siinä kohtaa kun tämä oli todennut että nestettä mahtuu ihan kamala määrä säiliöön. Että miten niin paljon meneekin. Vielä enemmän hämmästystä oli herättänyt aika pian tämän jälkeen kojelautaan ilmestynyt merkkivalo joka ilmoitti että liki loppu ollaan, jäähdytinnestepuolella siis. Tässä kohtaa siskoni oli äitynyt päivittelemään merkillisyyttä kaverilleen, miespuoliselle sellaiselle. Joka oli tietysti herrasmiehen tarmolla tutkinut asian ja todennut siskon pesseen viime aikoina tuulilasia jäähdytinnesteellä...

Ihanaa kun jonkun elämässä sattuu ja tapahtuu...