Näin irkun puhelimeen tuumittiin kun irkku vastasi. Onneksi osasin odottaa kyseistä puhelua, muuten olisi käynyt kuten keväällä sen lääkäripuhelun kanssa. En tainnut siitä edes kertoa silloin, mutta se ei nyt sovi tämän asian kanssa yhteen joten olkoon kertomatta edelleen.

Teinihän seurusteli sen jokaisen anopin "ei-unelmavävyn" kanssa aiemmin. Mikä onni ja autuus että teini on täynnä pyhää vihaa kyseistä heppua kohtaan ollut siitä asti kun tämän jätti. Ja mikä onni ja autuus että se viha on vain kasvamaan päin, kiitos lirin johon tämä heppu sai teininkin mukanaan. Tai niin, ei teini lirissä ole, ainoa rikos minkä teini on tehnyt on tyhmä poikaystävävalinta. Siinä määrin tyhmä, että me ikävät ja tylsät aikuiset osasimme sanoa teinille jo tämän erotessa pojasta, että poliisi tulee varmasti vielä soittelemaan teinille poikaystävän tekemisten vuoksi.

Tiedän, mikään ei ole inhottavampaa teinien mielestä kuin oikeassa olevat vanhemmat. Ja niin vain kävi, että poliisi oli eilen soittanut ensin teinin ystävälle ja tämän perään soi teinin puhelin. Irkkuhan oli korvana lähistöllä pyörimässä, tottakai, ja arvasi teinin lausuttua puhelimeensa irkun nimen että irkunkin puhelin soisi vielä päivän mittaan samoissa merkeissä.

Nyt on ihan pakko kysyä, että mikä osaa naissukupuolen edustajista vaivaa? Aika isoakin osaa jos tarkkoja ollaan. Ehkä peräti kaikkia naisia. Tai ainakin tietyssä iässä. Siinä teinin puhelun aikana kun irkulle selvisi että se prkleen poikaystävä on lyönyt teiniä. Ja tästä on ollut kyllä teinin kanssa puhetta, irkku kun varoitteli teiniä siitä mihin aineiden ja pillereiden käyttö saattaa johtaa. Teini ei siis ole käyttänyt, mutta poikaystävä on ja kevään mittaan aineiden käyttö on johtanut siihen, että aiemmin hyvinkin lempeästä (?) pojasta oli teinin puheiden mukaan tullut arvaamaton ja äkkipikainen. Jopa siinä määrin, että pari kertaa tämä oli kuulemma aikonut käydä teinin päälle, näin teini on irkulle sanonut.

Puhelun jälkeen teinillä olikin edessä ristikuulustelu, miksi et ole kertonut, miksi sanoit että on ainoastaan meinannut käydä päälle jos kuitenkin on oikeasti lyönyt. No, tietäähän sen. Silloin kun olet vielä muka-rakastunut, sen rakkaudenkohteen tekemisiä kaunistelee herkästi. Mutta että jo teini-iässä! Kai se on ajateltava niin, että pääasia että sain tietää edes nyt kun poliisi kysyi teiniltä onko tällä rangaistusvaatimuksia poikaa kohtaan lievän pahoinpitelyn osalta. Teini vastasi että ei, hän kun on mieluiten näkemättä koko tyyppiä. Irkun teki mieli huudella väliin, että tottakai on, onneksi sain pidettyä suuni kiinni.

Iltapäivällä poliisi soitti sitten minulle. Puhuimme pitkään asian tiimoilta, poliisi selvitti irkulle kuinka pahoinpitely on asianomistajarikos mutta koska kyseessä on alaikäinen on huoltajilla yhtälainen oikeus vaatia rangaistusta kuin asianomistajalla itsellään. Ja minähän vaadin. Tottakai. Meillä kun on lapset opetettu kaiken aikaa siihen, että koskaan ei saa lyödä ketään ja aivan erityisen tuomittavaa on miehen lyödä naista, oli tilanne mikä hyvänsä. Eikö vaatimatta jättäminen olisi ollut sama kuin asian hyväksyminen? Että vaikka sanon toisin, niin oikeasti se on ihan ok että nyt sattui käymään näin.

Olihan teiniä sattunut tuossa tilanteessa, vaikka mitään jälkiä nenään osuneesta huitaisusta ei ollutkaan jäänyt. Sattunut ja lisäksi teini oli pelästynyt tilannetta niin, että oli itkenyt pitkään ja hartaasti. Tilanne oli varmasti teinille kamala, tämä kun ei ole tottunut minkäänlaiseen väkivaltaan. Poikaystävä oli kuulemma todennut että itsepä ärsytit eikä hän tarkoittanut silti niin kovasti osua. Että irkun olisi tehnyt mieli mennä ja pyöritellä poikaystävä tervassa ja höyhenissä kun teini asiaa kertoili.

Poikaa vastaan on tehty rikosilmoitus joka käsittää paitsi tämän lievän pahoinpitelyn, myös huumausaineiden käyttörikoksen ja pillerivarkauden. Poliisi kyseli hyvin tarkkaan paitsi teiniltä, myös minulta, tiedänkö onko poikaystävä antanut teinille pillereitä ja onko teini ottanut poikaystävältä joko pillereitä tai muita huumavia aineita.

Teini on kaiken aikaa sanonut, että poikaystävä on tarjonnut mutta teini ei ole huolinut ja minä olen kovin taipuvainen uskomaan tähän. Samaa hän sanoi poliisille, ja poliisi totesi minulle puhelimessa että hänestäkin tuntui vahvasti siltä että teini ei todellakaan ole ottanut. Samalla hän kyllä harmitteli asiaa, huumausaineiden käyttörikos kun on paljon lievempi kuin olisi huumausaineiden välittäminen joka olisi rikosnimike mikäli teini tai joku muu poikaystävän luona olleista ihmisistä olisi tältä pillereitä ottanut vastaan.

Ensi viikolla menen teinin kanssa poliisilaitokselle, teini menee kuultavaksi asian tiimoilta. Vaikka asia onkin kovin vakava, oli irkun pakko omassa mielessään kaivella asiasta positiivisiakin puolia. Keksin tasan kaksi hyvää puolta. Ainakin teini on niin kettuuntunut poikaan, että minkäänlaista mahdollisuutta siihen että poikaystävä pystyisi luikertelemaan takaisin tämän elämään ei ole olemassa. Ja hei, irkku ei olekaan ollut poliisien kanssa ikinä tekemisissä elämänsä aikana. Eli pääsen tutustumaan nyt liki nelikymppisenä tuohonkin puoleen maailmassa.

Eilen illalla teini lähti muuten sen peruskouluaikaisen parhaan ystävänsä kanssa syömään. Irkku jäi sitä nurmikkoa leikkaamaan ja kappas, liki heti teinin lähdettyä ajoi tien laitaan teinin entinen poikaystävä. Siis se teinin ihan ensimmäinen rakkaus, poika joka oli kovinkin irkun mieleen. Tämä olisi tullut hakemaan teiniä ajelulle. Vanha suola janottaa, niin irkku sen on ajatellut. Vai miten muuten on selitettävissä että heti kun teini sinkkuuntui ja tämä poika sai vihdoinkin ostettua omilla tienesteillään itselleen auton, oli teini ensimmäinen jonka hän pyysi koeajolle?

Ja nyt, irkku alkaa valmistautua tämän päivän kohokohtaan eli poikien isältään hakemiseen. Kyllä elämä on mukavaa, on se!