keskiviikko, 6. helmikuu 2008
Voi perskutarallaa
Tosin, junnun kanssa niitä hyviä öitä ei ollut pitkiin aikoihin. Yöt meni pari-kolme syksyä, kevättä ja talvea limaa yskivän lapsen siivoiluissa, sohvalla istuen ja lääkkeitä antaen. Kesällä oli yleensä helpompaa, sen jälkeen kun koivu oli saanut kukintansa pakettiin. Yö on todellakin astmalapselle paha ainakin silloin, kun kyseessä on pieni lapsi ja lääkitys ei ole kohdallaan. Tätä nykyä voi jo sanoa harvinaisuudeksi, jos joudut yöllä astman takia nousemaan, mutta kyllä niitäkin välillä sattuu. Ei kannata siis valittaa Speden hyppyytyksistä, aivan toistahan tämä kuitenkin on jos silloin tällöin hypitään.
Hyi irkkua, kaatoi itse oman valivalinsa muistelemalla. Törkeää! Oli miten oli, vireystila on tosiaan nollassa tänä aamuna. Suunnilleen ihmettä kaipaisi, että jaksaisi edes ajatella mitä kaikkea tänään pitäisi saada aikaan. Kovastihan sitä olisi kaikenlaista, kovin vähän vain on tekijöitä. Pitää varmaan nousta barrikadeille ja vaatia ukkoa tekemään edes jotain ennen töihinlähtöä. Siis jotain muuta kuin painojen nostelua. Vaan tietäähän sen, miten väsynyt akka toimii silloin jos ukko ei ajatustenlukijamaisesti tajua ottaa siivoilua repertuaariinsa heti silmät avattuaan tai mikä pahempaa, menee sanomaan tiskikoneen tyhjennystä toivovalle akalle "en mä ehdi vielä, mä otan ne myöhemmin". Väsynyt akkahan suuttuu ja loukkaantuu sellaisesta, tekee kiukuspäissään suursiivon ja heittelee astiat pikana kaappiin mutisten "ei tartte auttaa p-le, tukehdu painoihis"...
Juu. Nyt lähden jatkamaan hyvin alkanutta kahvinjuontia ja valmistelen itseäni kestämään sen, ettei mies herää moppi selässä saati pyykkikori olalla. Ilman että aloitan sen jupinan. Se on moro!
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.