Kuulkaa niin se on! Irkku on ihan Orudisfani nyt! Sitähän se oma lekuri viime talvena irkulle peukaloon määräsi, kipugeeliä, jota irkku sitten käyttikin muutaman kerran todeten että se on kertakaikkisen loistotöhnää. Eilen aamusella se geeli tuli onneksi mieleen, peukalo oli näet ikäänkuin liekeissä. Ei kokoaikaisesti mutta vähänkin osuessaan johonkin tai jos sitä liikutteli. Niinpä kaivelin lääkekaappia ja kas, siellähän se, lähes täysi tuubi.

Ja ei muuta kuin hieromaan peukalontyveen sitä. Ja hieman peukaloonkin. Ja vielä uudemman kerran kun irkku sai lapset koulutielle. Ja pyykkikoneen pyörimään. Pullataikinan nousemaan ja ukon kauppaan. Johan alkoi peukalo olla aisoissa, totesi irkku kun alkoi pyöritellä vaniljapullia keittiönpöydällä. Ja kyllä sitä kipugeeliä sitten läntittiin päiväselläkin, ihan varoiksi. Siinä kun on, muistaakseni, tulehduslääkettä mukana. Ja ilokseni voin kertoa että tänä aamuna irkun peukalo ei ole alkuunkaan niin kipeä kuin eilen! Ehei! Se on hentosesti kipiä eli melkein kuin terve. Kiitos Hennalle muuten vinkistä, otan siitä vaarin.

Eilinen oli ehkä irkun toisiks paras päivä ever! Enkä nyt siis ole niin vakavalla linjalla että kannattaa ryhtyä miettimään että eikös ne lasten syntymät, avioliittoon astumiset (huomatkaa monikko, irkku on kahdestinainut!) tai muut vastaavat. Tiistai oli näet irkun ehkä ensteks paras päivä ikinä! Joten siksi eilinen saattoi olla vain toisiks paras päivä ikinä. Ja kumpaankin ehkä eteen, mitään kiinnityksiä sentäs. Mutta niin se eilinen.

Irkulla oli näet eilen plakkarissa yksi kahden sukkaparin tilaus aamusella. Made by serkkutyttö. Sähköposti kavalsi toisen, neljän sukkaparin tilauksen josta irkku oli jo ihan jesjes! Siinä pullataikinan vaivailun perään ovikin kävi ja kas, siellä oli pojan 14v parhaan kaverin äiti joka tuli tuomaan irkulle erinäisiä lankakeriä jotka oli saanut äidiltään. Poncholankoja kassissa oli kertakaikkisen ihanan paljon joten irkun virkkuusormikin alkoi siinä jo kutista. Samalla kertaa kaverin äiti kysäisi josko parit villasukat hänelle tekaisisin. Onnistuu!

Ja sitten se kuulkaa räjähti. Yksi kaveri kysyi voisiko irkku tehdä tälle kymmenen paria villasukkia pukinkonttiin. Eli niillä ei ole kiirus kiirus, joulukuun puoleen kun saisi ne. Sopii tietysti! Ja toinen kaveri kysymään että josko hänkin yhdet saisi. Ei ongelmaa! Siinä kohtaa irkku kyllä jo laski parien yhteismäärää ja totesi että onpa hyvä että se orudis ja kyllä irkku nyt ihan rakastaa sitä orudista! Iltasella muuten yksi kaveri vielä kysäisi onnistuisiko millään että väkästäisin pikkuvauvalle kahdet sukat. Toki toki, pitää vaan hakea ohkoisempaa lankaa ja kapeammat puikot.

Siinä iltapäivällä irkun hihkuessa sukkariemujaan piippasi sitten irkun puhelinkin. Ja mikäs se siellä! Koska irkku on blondi ja sähläsi yhtäaikaa kutimet kädessä avitellen junnua läksyissä ja pitäen palopuhetta pojalle 14v niin tottakai irkku luki sen viestinkin tyyliin plaaplaaplaa ja poimi sieltä sanan yhdestä ja sanan toisesta kohtaa. Tulos olikin sitten se että irkku hämmästeli ystävälleen että mihin jonoon tämä nyt aikoi ja ei, irkku ei ehdi synttäreille millään kun lasten koulustatuloajatkin on ihan hanurista ja ukko autolla töissä ja plaaplaaplaa.

Ja niin irkku painoi lähetä jolloin viestikenttään avautui uudelleen se ystävän viesti jossa ei todellakaan lukenut että ehditkö synttäreille vaan että ehditkö LEIPOA synttäreille. Ou mai! Irkulla on kyllä joku osa välillä totaalisti vinossa. Mahtoi se ystäväpolokin siellä hieroa aivonystyröitään ja ihmetellä mistä hitosta on niin sekopäisen kaverin saanutkin. Otin ja kilautin kaverille ja juu ei, kaveri nyt ei ollut millänsäkään, tainnut tuokin jo tottua että irkku on sekaisin kuin käkikello ainakin ajoittain.

Niin vain minulla on nyt sen verran mukavasti touhattavaa tässä vähäksi aikaa että ukko, jolle toki retostelin viestitse samantien, totesi että mahdatko sä edes ehtiä töihin tota menoa jos jatkuu. Harmi että villasukat on kausituote ja luulenpa että vuodenvaihteen jälkeen niitä ei enää juurikaan tarvitse tehdä. Ja huom, villasukkajutuissa voi edelleen sähköpostitella irkulle tuohon ylälaidassa olevaan sähkikseen. Joka muuten eilen kaatuili.

Jopa siinä määrin että irkku näki sielunsa silmin virtuaalipostipaavon joka törmäili pyörällään irkun sähkikseen. Ja sai sen nostettua jotenkuten takaisin pystyyn niin että tuuli kaatoi sen uudemman kerran. Ja postipaavo kiroili. Ja nosti. Ja lähti vauhdilla paikalta. Ja postilaatikko kaatui uudelleen. Ja irkku kirosi. Postipaavo polki. Irkku hyppi tasajalkaa niin että postipaavo kapsahti ojaan pyörineen. Ja palasi tunkkaamaan postilootan pystyyn. Kaamee mikä mielikuvitus!

Jos kohta eilen olikin irkun toisiks paras päivä ehkä ikinä, niin samaan aikaan eilinen oli kyllä silkkaa helvettiä ja kidutusta ja vaikkas mitä. Jos näin voi sanoa. Kollektiivinen arestointi, vaikka vain yhden päivän kestävä, neljälle penskalle joista yksi on teini, toinen esiteini ja se nuorin ikiliikkuja, on kyllä lähinnä rangaistus äidille. Niin se on. Että piukoi päätä. Selittää kerran toisensa jälkeen MIKSI jokaiikka on arestissa. Miksi ei vain yksi. Miksi jokainen.

Minä näet päädyin kyseiseen ratkaisuun kun en osannut varmaksi sanoa kuka sen rahan on vienyt. Olen tosin satavarma siitä että poika 16v sitä ei ole ottanut enkä usko pojan 14vkään sitä vieneen, edelleen olen kokolailla varma siitä että ukko on itse sen sählännyt ts ei ole muistanut sitä käyttäneensä, mutta selvyyden vuoksi päätin pitää koko sakin kotona yhden päivän. Selvyyden ja sen etten jaksa lähteä ukon kanssa asiasta riiheämään enempiä. Arvattavastikin vastalauseita riitti. Riehumista riitti. Riitelyä riitti.

Olen siis rangaissut parasta ystävääni, irkkua. Ja huolella. Toisaalta, aikansa riehuttuaan, riideltyään ja vastalauseiltuaan sakki alkoi pelata yhteen. Minä kiikutin prinsessan jalistreeneihin (ukko oli vaihtanut !!! ajovuoroa) ja kotiuduttuani huomasin kuinka poika 16v oli vaihtanut pojan 14v pyörään satulan, laittanut tämän takajarrut kuntoon ja entraillut pyörää muiltakin osiltaan. Poika 14v taas oli ollut katseluoppilaana ja hyrisi tyytyväisyyttä. Junnu parveili seassa ja välillä porukka ajoi traktorirallia pihassa. Ts junnu istui traktorinsa päällä pojan 16v työntäessä tätä kaamiaa kyytiä pitkin pihaa ja pojan 14v koettaessa pysyä pyörällä rinnalla.

Tänään saavatkin sitten mennä rientoihinsa, oikeastaan se eilinen arestointi oli varsin hyvä juttu. Samaisten kollektiivisten rankkujen uhreiksi kun meillä on joutunut useammankin kerran muut syyttömät niin että todennäköisin syyllinen on ollut poika 16v. Tästä muuten mainitsin tälle kun tämä eilen vastalauseili. Nyt ainakaan kenellekään ei tullut sellainen olo että kohdeltaisiin toisin kuin muita, tasapuolista oli tuo. Paitsi irkulle joka siis kärsi suurimman osan ajasta.

Ja nyt tietopläjäys niille jotka ihmettelevät mikä se mahtoi sitten olla irkun ehkä ensteks paras päivä ikinä! No se oli tietysti tiistai! Kas kun silloin irkku sai imuriinsa sen uuden vedinosan siihen letkuun. Ja siitä sitä riemua riitti. Ja riittää edelleen. Imurointi kun on ihan niinku ykköskivaa kun ei tarvitse pelätä että jää pää vetäjän käteen. Tässä tapauksessa letku. Ilman suulaketta ja sen putkea. Jotka jäi siis usein maahan. Muovinkappaleiden lennellessä.

Ja ihan silkasta riemusta irkku imuroi pitkin poikin pirttiä tiistaina. Suunnitellen jo josko sitä imuroisi pihankin samaan syssyyn, sisältä kun alkoi imuroitava loppua. Ja irkulla oli sentään pölypussejakin ja paljon, niitäkin kun tuli sen vetimen mukana postitse eli kuulkaa siinä olisi saatu pihakin suitsait sukkelaan siirtokuntoon. Ihanaaaaa!

Loppuun vielä pläjäys tämän päivän aikeista joihin sisältyy sittaripiipahdus. Josko sieltä alepökiä prinsessalle ja ehkä jopa aleverkkarit itselle ettei tarvitse farkuilla lenkkeillä? Pienimuotoinen siivous ja kokkaus. Kutomista. Eilen valmistui yhdet sukat lisää eli ensimmäinen neljän sukkaparin tilaus on kahta sukkaparia vajaa. Eikä unohdeta orudishivelyitä! Suunnittelua kaverin kakkujen suhteen. Sokerimassakoristeet houkuttaisi, vinkkiä niiden säilytyksestä? Kyökkis? Eikös ne voi laittaa kakun päälle vasta tarjolle nostaessa ettei ne sössiydy? Kakku lähtee päällisineen päivineen liikkeelle maanantaina ja päätyy kahvipöytään tiistaina.

Viimeinen pläjäys koskeekin sitten tupakkalakon päivää nro 18. Joka alkoi kaameilla omantunnontuskilla irkun luettua lapun johon ukko oli kirjoittanut "et kai tosissasi aio pilata tätä hommaa kun on jo kuukausi sentään oltu". Tämä lappu tosin oli irkun unessa, siinä samaisessa jossa irkku löysi ex-anoppinsa taskusta vajaan askin mallua ja nappasi sen sieltä (hyihyi taskuvaraskin vielä) itselleen piiloon. Joka oli huonohko piilo, se näet oli kahvinkeittimen vieressä keittiössä. Johon irkku löysi vielä yhden norttiaskinkin kaapista. Ja toisen mallun.

Jotka ukko huomasi vaikka irkku koetti niitä aamulehdellä peitellä samalla kun kirjoitti pizzatilausta paperille ukon sanelun mukaan. Ukko näet oli siinä kahvinkeittimen vieressä keittiön hanalla hakemassa juotavaa, sillä kun oli krapula. Ja irkku kirjoitti sitä pizzatoivelistaa haaveillen samalla kuinka ajelee samalla reissulla siihen yhdelle metsäautotielle vähän kauemmas, polttelee tupakan ja peittää sen hajun, niin millä. Pitääkö irkun ostaa pizzamestasta pastilleja? Onko siellä edes. Ja lähtötohinoissa irkku näki sitten sen lapun. Ja heräsi. Ja poti huonoa omatuntoa vessassa istuessaan kun uni oli niin riivatun todentuntuinen. Helketti soikoon sanon mä!

Todettakoon vielä että siinä unessa naapurissa tehtiin remppaa (kuten oikeastikin tehdään) ja naapuri alkoi repiä irti heidän pihassaan olevasta isosta sikalasta kattoa (jota siinä ei muuten oikeasti ole). Eli juu. Just tällainen uni taas. Tupakkalakko näet on sujunut ihan hyvin taas pari kolme päivää. Eikä tämä aamu tunnu olevan poikkeus, ihan hyvät fiilarit. Lenkille tosin tekisi jotennii mieli mutta eipä tästä tänään jouda kun se sittari ja niin edelleen.

Ja nyt se on moro, viettäkää oikein mukava perjantai! Niin minäkin ajattelin tehdä.