Olipa urakka. Mutta tulipa tehtyä. Nyt onkin sitten olo kuin olisi selkäänsä saanut. Kuisti on siivottu lattiaa ja ikkunoita lukuunottamatta. Tai onhan ikkunankarmit pesty ja lattia imuroitu, mutta pesua vailla vielä. Rehellisesti, ikkunoiden pesua ennen ei kannata lattiaa pestä, ja toisaalta taas, ennen juhlia ei kannata mattoja laittaa kuistin lattiaan. Urakka oli valtava! Sen verran tosin kesken että kompura odottaa pihassa vajaan vientiä, samoin yksi jätesäkki.

No, raijaan ne kunhan hieman olo tasaantuu, kostona riehumisesta siis kaappien siirtelystä, tavaroiden kantamisesta, imuroimisesta, hyllyn purkamisesta ja kaikesta muusta mukavasta mikä kuistin täyssiivoon kuului, supistelee aika lahjakkaasti. Kompura painaakin vielä kuin synti, olen nyt kehitellyt taktiikkaa mielessäni, millä sen vajaan siirrän. Skeittilaudalle ajattelin sen peräpään lykätä ja kiskoa sillä, kas kun siitä saamarista on toinen rengas rikkoutunut eli tuosta vaan vetäminen ei onnistu.

Ja tottakai silloin kun minä alan urakalla jotain hommaa tekemään niin mitä tapahtuu? Puhelin soi, miehen sisko tai oikeammin kumpainenkin sisko, kaipasi kyytiä lääkäriin. Ja luonnollisestikaan mies ei ollut kotona. Normaalisti olisin kieltäytynyt viemisestä, mutta kun toinen siskoista kuumeessa samoin kuin poikansa niin en hennonut sanoa että kävelkää, perskuta. Joten touhun keskeytti vienti, takaisin kotiin, ja sitten hakemaan ja käyttämään vielä apteekissa. Kallista työaikaa meni siinäkin likemmäs tunti aivan hukkaan.

Seinien pesuun nakitin teinin. Hieman oli nyrpeää naamaa nähtävissä, mutta kummasti se tokeni kun en ollut huomaavinani. Pirulavita, likka ei ole koko lomallaan tehnyt muuta kuin lomaillut. Nyt voinkin hyvillä mielin laittaa hummat ryöstöreissulle ja oikaista vartiksi sohvalle, josko sitten sen kompuran kimppuun kävisin.