Olemmää! Oikeasti, olin eilen aamulla kokolailla varma että tiistai oli lenssun se enstekspahin päivä. Väärin luulin. Eilinen veti voiton mennen tullen! Aamulla olo oli sellainen suht ok, nenäkään ei ollut ihan tukossa kun sängystä nousin ja vuotojakin oli vain kohtalaisesti. Ilmeisesti edellisen illan löytöni, viimeiset tipat Nasolinia, piti nokan vielä kurissa. Vaan annas olla. Yhdeksän kanttiin aamusta alkoi sellainen falskaus, vuoto ja eriteliikehdintä että oksat pois omenapuusta!

Kymmeneen mennessä olin käyttänyt puolikkaan vessapaperirullan niistämiseen ja huom, minä niistän siihen yhteen nenäliinaan useammin kuin kerran tai kaks, olkoonkin kuinka väärin tahansa. Vuotoa siivitti usein toistuvat aivastukset, silmät falskasi niin ettei eteensä tahtonut nähdä ja palelsi kuin napamantereella konsanaan. Helkemandeeri! Ukolla oli juuri joulun alla ihan sama tauti, tämä vietti kolme päivää peittoihin kääriytyneenä kotona ollessaan kun hampaat löi loukkua ja mittari näytti vähän väliä alle 36 lukemia. No, samaa se näytti täälläkin.

Toisin kuin ukko, minä en kömpinyt peiton alle. Ehei, minä kaivoin epätoivoisena muovikassia esiin ja aloin kerätä erinäisiä tyhjiä suklaarasioita, sohvan alta esiin kaivettuja suklaakonvehtipapereita ja muita vastaavia roskiksi luokiteltavia lasten papereita olkkarista, eteisestä ja keittiöstä. Siinä samalla niistin, aivastelin, niistin ja hiippasin makkariin suorittamaan samaista keräilytointa. Kiikutin pyykkejä pyykkikoriin, laittelin lipastojen päälle unohtuneita pukin tuomia vaatekappaleita paikoilleen ja nakoin lasten leluja oikeisiin osoitteisiin.

Imuroinnin lomassa niistin, aivastelin ja niistin vähän lisää. Pyyhin silmiä kuivemmiksi niiden sumentuessa taajaan ja kirosin. Minähän en helketti soikoon yhdelle pirun lenssulle periksi anna en! Prinsessa ja junnu veti retongit niskaansa siinä imuririehumiseni lomassa ja ilmoittivat lähtevänsä mummulle. Minä huokaisin helpotuksesta, helpompi se oli kaksin speden kanssa olla kuin erotella taistelevia sisaruksia toistensa kimpusta pois.

Yhdeltätoista torppa näytti taas asumiskelpoiselta ja minuakaan ei enää paleltanut. Päätin ottaa ja ruokailla siinä samaa kyytiä ja kas, siitähän se hermo sitten olikin mennä. Nenä kun päätti mennä tukkoon lämpimän ruoan osuessa suuhun. Minut on pienestä pitäen opetettu syömään suu kiinni ja voi kuinka kärsinkään siitä että oli pakko pitää suuta auki pureskellessa ihan vain jo siksi ettei tukehtuisi. Hiivatti soikoon!

Syötyäni kaivoin lääkekaappia ja kas, löysin sieltä ukolle määrätyn Nasonexin. Ei kun sitä nokkaan ja josko tokenisi. Jaarsumma mitä sanon mä! Juodessa olin tukehtua. Tsiisus! Kylmäkin oli taas. Ketutti. Risoi. Pänni. Päädyinkin maanittelemaan speden seurakseni ja oikaisin sängylle mutta eihän siitä mitään tullut. Heti kun sain hyvän asennon alkoi nenä vuotaa vaikka olikin supertukossa. Lopulta luovutin ja nousin ylös.

Uusi lääkekaapin kaivelu sai minut nappaamaan lopulta Cirruksen naamariini. Samoihin täpinöihin tuli kaverikin hakemaan pahvilaatikoita muuttoa varten ja seisoskelin pihalla vartin ajan tämän seurana ja kas, jo aukesi nenä. Cirruksen avulla se pysyikin sitten loppupäivän auki ja riitti kun pyyhki silmiä ja niisti. Voi tsiisus! Illalla otin ihan suosilla toisen Cirruksen mennessäni maate mutta kyllä sitä tuli kerran jos eräänkin havahduttua yöllä hereille nenän mentyä uudelleen tukkoon. Että mä vihaan nuhaa! Olisi ennemmin vaikka kuumetta ja kurkku kipeä mutta ei nuhaa kiitos!

Tämä aamu onkin sitten alkanut niistäessä. Iltapäivällä pitäisi mennä sinne yksivuotispäiville mutta luulenpa ettei minua sinne tässä iskussa haluta, jos itsellä menee nokka näin tukkoon tämän taudin kanssa niin miten se sitten meneekään yksivuotiaalla, kysynpä vaan. Eilen toivoin jo kerran jos toisenkin että tauti alkaisi tänään olla ohi mutta ei tämä nyt lupaavalta näytä ei. Mitenkään ei lohduta ukon toteamus jonka mukaan se on perjantai-lauantai niin alkaa tauti helpottaa. Höh!

Tämä viikko on mennyt nyt ihan käpälilleen, minulla kun oli vaikkas mitä suunniteltuna. No, ensi viikko on vielä tenavilla lomaa että josko sitten. Niin paitsi amislaisilla, joista toinen tosin lähtee lomailemaan poikaystävänsä ja tämän isän kanssa. Tämä juttu ei muuten mitenkään ilahduta allekirjoittanutta, en pidä enkä tykkää. Kuten en ole pitänyt enkä tykännyt tästä teinin joululomanviettotavastakaan. Torstain ja perjantain välisen yön hän oli kotona ja sen jälkeen ei ole kuin käynyt. Tiedän kyllä syynkin sille ja siitä vasta en pidäkään.

Teinin poikaystävä kun on kontrollifriikki. Kontrollin kohteena on teini. He käyvät samaa koulua joten koulun jälkeen he ovat yhdessä, loman he ovat yhdessä ja kulkevat kaikkialla kaksin. Vessa taitaa olla ainoa paikka jossa käyvät ilman toista. Eikä siinä mitään jos homma olisikin ok mutta eihän se ole! Teini on viimeisen kuukauden aikana tainnut olla ilman poikaystävää näkösälläni ehkä pari-kolme kertaa. Pääsääntöisesti nämä kerrat on ajoittuneet niin myöhäiseen iltaan että ei ole ollut toivoakaan että olisimme ehtineet keskustella enää mitään joten kunnon keskusteluja asian tiimoilta on käyty tasan kerran.

Teinin poikaystävä suuttuu jos hän jää meidän kanssamme alakertaan juttelemaan kun he tulevat meille. Teini ei voi myöskään tavata kavereitaan ilman että poikaystävä suuttuu. Poikaystävä on mustasukkainen ihan kaikesta ja kaikista. Teinin työssäoppimispaikan pomo oli ilmoittanut teinille ettei poikaystävä saa tulla pubiin sisälle teinin ollessa töissä, teinin käytös kun muuttuu niin paljon tämän aikana. Minun tekisi mieli kieltää teiniä olemasta pojan kanssa ja sen aion tehdäkin heti kun seuraavan kerran pääsen teinin kanssa kaksin keskustelemaan.

Tekisi mieli vedellä teinin poikaystävääkin ympäri korvia mutta enhän minä voi millään tavalla paljastaa tälle tietäväni näitä asioita, teinihän siinä kärsijäksi joutuu. Että risoo ja ketuttaa tämä! Harmittaakin! No, tänään teini on tulossa käymään kotosalla hakemassa jotain paperia, ehkä ehdin muutaman sanan vaihtaa tämän kanssa kahden? Toivottavasti ainakin, tosin jos kaikki on ollut nyt poikaystävän kanssa kivakivaa niin teinin mielestähän mitään ongelmaa ei oikeastaan olekaan koska asiat on nyt toisin. Huoh!

Ja nyt siirryn niistoliikkeen kautta täyttämään tiskikonetta. Nenää kutittaa siihen malliin että kohta se pärskimisaika alkaa taas. Se on moro ja viettäkää kivakiva torstai!