Työpäivät. Tänään, perjantaina ja lauantaina ja plääh, se on siinä sit. Höh nyt. Toisaalta, saattaa se loma tehdä itsellekin hyvää, olen näet huomannut että lyhytkestoinen muisti rasittuu työpäivän aikana niin paljon että tuloksena on samojen asioiden useampaan kertaan kertominen kotona. Ja tämä on kuulemma normaalia, tai ainakin näin vanhemmat kollegat väittää.

Ja varmaan onkin, meneehän se työpäivä niin vauhdilla ja miljoonan eri asian parissa että jatkuvasti joutuu muistamaan uusia ja uusia ja uusia juttuja sen mukaan miten päivä elää. Toisinaan joutuu jopa muistamaan saliksia tai ennestään tuntemattomien oppilaiden nimiä, tai opettelemaan uusia tapoja käyttää esim kopiokonetta tai hakemaan tietoja ja lähes joka päivä on soppa jos toinenkin selvitettävänä luokassa ennen open paikalle ehtimistä joten tylsää päivää töissä ei ole vielä näkynytkään.

Kaikista parhaat kiitokset sain kuitenkin eilen yhdeltä luokan villikkopojista ja myöhemmin luokan rauhalliselta tytöltä. Poika kysyi että enkö voisi mitenkään tulla syksyllä heidän luokalleen. Kun onhan se ihan tyhmää että tiedotteeseen oli laitettu luokkien uusien opettajien nimet mutta avustajien nimiä ei. Vaikka nyt olenkin menossa syksyllä samaan luokkaan niin mitään en kysymykseen vastannut, eihän sitä koskaan tiedä vaikka joku inhottava kupru vielä ottaisi ja sotkisi koko homman.

Tyttö puolestaan tuli päivän päätteeksi halaamaan ja varmisti että tulenhan vielä huomenna. Ja entä perjantaina. Ja tulenhan varmasti vielä lauantainakin. Tulen tulen, rauhallisesti neitihyvä. Vähiin tosiaan käy ennen kuin kirmaamme kesälaitumille kaikki. Ja vähiin kuulkaa käy sekin kun pitäisi siivelle hypätä! Herranjestas sanon mä! Viikon päästä tähän aikaan huristelemme kohti hesaa ja sehän nyt on ihan kamalaa se.

Kyllä, kamalaa! Olen selvittänyt erinäisiä asioita kuten nyt sen että sähkövirta ja pistorasiat on yks yhteen Suomen kanssa. Hurraa! Olen myös sopinut matkalaukun lainaamisesta. Hurraa kaks! Olen ostanut prinsessalle ja itselleni caprit. Hurraa kolme! Olen tutkinut että kaikilla osallisilla on uikkarit. Hurraa neljä! (Tosin parilta puuttuu eli hankintoihin)... Olen tilannut spedelle tämän elämän ensimmäisen parturin eli hurraa viisi!

Vielä on erinäisiä asioita tutkailtavana ja hoidettavana mutta se ihan pahin stressi alkaa olla onneksi ohi. Ja silti. Miten ihmeessä sain tällaisen idean? Enkö olisi voinut vaan kiikuttaa tenavia vesipuistoon tai Tykkimäelle tai vaikka sitten Lappiin? Voi apua! Yksi kriittinen ongelmakin kun listaan on kehitettynä ja sen kanssa olenkin painiskellut nyt mielessäni runsain määrin. Se matkalaukku. Mihin ihmeeseen minä sijoitan sen koti-hesa-väliä kulkiessamme.

Kuulostaa tehdyltä ongelmalta, en väitä mutta kun. Farmari-Volvo. Takaosassa lisäpenkit joissa istutaan selkä menosuuntaan. Istujia kaksi eli prinsessa ja junnu. Jalkatilaa luukun ja istujien väliin ei jää oikeastaan yhtään, kiitos venähtäneen prinsessan. Eipä silti, ei sitä jäisi vaikka siellä istuisi kaksi junnun kokoista jämätappia. Takapenkillä istuu kaksi teini-ikään ehtinyttä poikaa ja heidän kanssaan spede. Speden edessä olisi toki jalkatilaa jonkin verran mutta onko sitä niin että siihen mahtuu matkalaukku. No ei.

Ei suksiboksia katolla. Se saattaisi ratkaista ongelman mutta hei. Emme kai me nyt hanki suksiboksia matkakassasta? Siis edelleen, mihin matkalaukku? APUA! Luulenpa että otan auton mukaani kun menen matkalaukkua lainaamaan, pakko kai se on sovitella sitä etukäteen ettei sitten iske totaalihermari siinä vaiheessa kun aamuyöstä pakkaan lapsia ja kapineita autoon lentokenttä mielessä siintäen. Argh Työkaveri ehdotti että tilaan matkalaukulle taksin. Siinä voisi olla ideaa! *reps*

Tänäänkin minulla on nysäpäivä, ts pääsen töistä yhdeltä. Huominen on vapaa ja aion kuulkaa käyttää sen nukkumalla. Minulla on todnäk vitamiinipuutos tai sitten yliväsymystila, yöunet kun ei tahdo millään jatkua yli puoli viiden ja se on paha se, etenkin kun nukkumaan nainen ryhtyy vasta kymmenen jälkeen joka ilta ja heräileekin vielä kesken unien kerran-kaks yössä. Liekö tästä unirytmistä johtuvaa sekin että haukottelen makeasti ja nuokahtelen nojatuoliin joka aivaten ainoa päivä töistä palattuani. Ei kiva.

Aamuisin olen kyllä virkeä ja sirkeä ja töissäkin virtaa riittää mutta kun sitä virtaa pitäisi riittää himppanen tänne kotiinkin. Onneksi ukko on tosiaan kesälomalla, eilen tämä oli siivonnut sillä aikaa kun olin töissä ja iltapäivästä tämä lainasi naapurista ruohonleikkurin joten pihakin on taas ihmismoisessa kunnossa. Niin, meidän pari vuotta vanha ruohonleikkurimme ei suostu heräämään talviuniltaan, ei niin millään.

Spedellä oli eilen se viimeinen tarhapäivä ja kylläpä tuntui haikealta hakea toista hoidosta. Tänään lapsi juokseekin sitten ukon kanssa asioilla, mm katsastuskonttoria ja kaatopaikkaa on listattuna. Perjantaina ukko vie lapsen parturiin sillä aikaa kun minä olen töissä joten eipä tuokaan ehdi jouten olla. Tälle päivälle on tuupattuna vielä pojan 14v kiikutus isälleen ja nyt kuulkaa kaikki sormet, varpaat ja muut kapineet ristiin että muistan ottaa töissä kopsaamani matkustussuostumuskaavakkeet mukaan. Ne kun olisi vallan kivat olla varoiksi mukana...

Teini valmistui eilen ammattiin ja nyt on kyllä pakko sanoa että olen kuulkaa aikas ylpeä! Enkä ainoastaan teinistä vaan vielä enemmän oikeastaan siitä että olen tämän valmistumismahdollisuuden lapselleni suonut. Selvästikin tämä on jotenkin oman nuoruuden peruja, itse kun olen moiset valmistumiset missannut. Poika 16vkin suoriutui läpi amiksen ekasta vaikkakaan tämän kohdalla ei voida puhua mistään upeasta suorituksesta. Hmmmm...

Ja nyt kuulkaa. Luulenpa että ryhdyn a. tyhjentämään pyykkikonetta, b. täyttämään pyykkikonetta ja c. tutkailemaan vaatetusta itselleni. Ulkona on jo +17 astetta lämmintä joten takki ja pitkähihainen on selvääkin selvemmin liioittelua. Se on moro ja viettäkää kivakivakeskiviikko, niin minäkin aion tehdä!