Oli kyllä illalla vaikka sitä ennalta epäilinkin. Nyt on syöty, juotu ja niin no... Voisin alkaa ruokakriitikoksi. Siinä se olisi irkun ala. Kummalista touhua, sanoisin, kun raflaan lähdetään syömään niin silloin myös syödään, se on aina ollut irkun mielipide. Käytännössähän tämä tarkoittaa irkun kohdalla sitä, että irkku ottaa alkudrinksut. Alkupalat. Ruoan punaviinillä. Jälkiruoan. Ja on ruokailtuaan täysi.

No, tämä tiimi otti toki myös ne alkudrinksut. Mutta alkupaloja ei ottanut kukaan. Siis mitvit? Siinä irkku sitten einehti yksin alkupaloiksi ceasarsalaattia joka on muuten irkun lemppari!!! Pääruoaksi sekä irkku että anoppi valitsi hunajaisen sisäfileen röstiperunoilla, muiden syödessä pepper steakia ja superleikettä. Ja nyt päästäänkin siihen ruokakriitikko-osaan.

Ceasarsalaatti oli taivaallista. Ei tosin aivan yhtä taivaallista kuin Kuopion Isä Camillossa oli muutama vuosi sitten, mutta suht lähelle pääsi. Annos oli isompi tällä kertaa, jos kyseessä olisi ollut pikkunälkä, jo yksin salaatti olisi riittänyt ruoaksi. Ruoka sen sijaan olikin pettymys. Ensinnäkin, irkun pihvissä oli jumalattoman iso jänne, yök. Ja ruston pala. Yök yök. Sen sijaan kastike oli täysin varmasti sitä mitä pitikin, mutta irkku ja hunajainen kastike ei näköjään toimi yhteen joten en pitänyt vaikka reippaasti sen söinkin. Ja ne röstiperunat sekä kasvikset.

Ei nyt pahalla, mutta jos pihvi on painoltaan 120g, oletan, ja röstiperunoita on alla kolme, niin olettaisi että kasviksia olisi edes kohtalaisesti. No, eipä ollut. Irkku ei millään pysty sanomaan kohtalaiseksi rehumääräksi kahdeksaa kesäkurpitsasiivun neljännestä, kahta paprikasuikaletta ja muutamaa sipulin palaa. Ei vain pysty. Voisi jopa sanoa, että jopa sokea possu olisi nähnyt heti, että annoksen kustannuksissa on säästetty ja reippaasti. Hinnassa sen sijaan ei, 24,90 maksavan annoksen luulisi ja olettaisi sisältävän emmettä suhteellisen mukavasti. Olen siis pettynyt.

Ja samaan aikaan kiitän onneani siitä, että tajusin syödä ainoana porukasta ne alkupalat. Muut kun valittelivat nälkäänsä syötyään, irkun olo oli suht kylläinen. Ei tosin ähky, kuten yleensä kun irkku syö sekä alkupalat että pääruoan. Ajatuksena oli syödä myös jälkiruoka, mutta listalla ei ollut mitään niin houkuttelevaa että irkku olisi siihen lähtenyt. Sen sijaan jälkiruoaksi tilattiin koko porukalle minttukaakaot. Joka sitten täyttikin irkun ähkytilaan.

Kaiken kaikkiaan silti onnistunut ilta, kotiin palailimme jo ennen yhdeksää, mukana jatkoille lähtöä tehneet anoppi ja yksi siskoista. Tunnin istuttuaan he lähtivät baaria kohti ja me lähdimme ukon kanssa vielä saunaan. Ja koska kaikki kuitenkin tuntui kloksahtelevan niin hyvin yhteen, niin ei tuo herkku edes vielä tuohon loppunut vaan aamulla speden heräillessä ennen seiskaa, irkku tökkäsi ukkoa ja kysyi viitsisikö tuo nousta vuorostaan ylös speden kanssa. Ja oho!

Irkku nukkui siis yli kahdeksaan. Joka on suora toisto luultavasti muutaman vuoden takaa. Hohhoijaa! Sekö sitten aiheutti sen, että irkku kahvit juotuaan siivosi koko alakerran uudemman kerran aina imurointeja ja lattianpesuja myöten! Eikä siinä vielä kaikki, siinä touhuhuumassa irkku touhasi jauhelihasopan ja lämpimiä voileipiä. Huh huh, kaikki palikat ei selvästikään ole kohdallaan.

Hyvää lauantai-illan jatkoa itse kullekin, nyt irkku lähtee iltapalattamaan.