Tai ei oikeastaan, arviointikeskustelu hoidettiin tunnissa plakkariin sillä TAKKin puolelta tullut arvioinnin vastaanottaja huomasi saman minkä minä olin huomannut jo aiemmin; työelämäarvioijani oli jokseenkin kipeä. Hyväksyttyhän tuo tutkinnon osa oli, eipä siinä mitään, eli nyt on kaksi hanskattu ja kaksi odottamassa syksyä ja tadaa; elämäni ensimmäinen ihan oikea ammattitutkinto on valmis. Oooh!

Vaan kyllä se piipahdus arviointikeskustelussa silti venyi; himpan kahdeksan jälkeen olin työmaalla tulostamassa viimeisiä tarvittavia papereita, kipittämässä rehtorin perässä nimmarimetsästyksessä ja vaikkas mitä ja kas, neljän kanttiin iltapäivällä olin viimein kotona. Niinpä niin. Reksin kirjoittaessa nimmaria paperiin iski parin päivän sijaisuus. Eipä sinne pienluokkaan viitsi, jos rehellisiä ollaan, ihan ventovieraita ihmisiä heitellä ohjaajaakaan sijaistamaan.

Päivä oli jokseenkin vauhdikas. Arviontikeskustelun päälle pyörähdin pikaisesti kotona nappaamassa hupparin lisukkeeksi, olihan luvassa kolmosten liikuntaa ulkopäivällä. Takaisin koululle suoriuduttuani kipitin vauhdilla kolmosten yllin tunnille jossa minut otti ilahtuneina vastaan kaksi lapsosta. Eka yllin tunti meni varsin iloisesti mutta se toinen. Toisen lapsosista lääkkeitä on veivattu, väännetty ja käännetty pitkin kevättä ja tasapainosta niiden suhteen ei voida edes puhua.

Hanskattiin se tunti sentään vaikka lieviä hankaluuksia homman kanssa olikin. Yllin jälkeen jatkoimme viime viikolla aloitettuja äitienpäivälahjoja ja hommahan toimi kuin junan vessa liki kaikilla oppilailla. Niin paitsi yllin tunnilla ranttaloineella. Lapsi oli pakko poistaa hetkeksi luokasta sillä rauhoittumista kaivattiin. Luokkaan palattuaan lapsi asettuikin töitä tekemään vaikkakin tuo aina välillä huuteli paikaltaan himppasen mitä sattui.

Vuorossa oli pari tuntia liikuntaa ulkona ja tadaa, minä poistuin ekan liikuntatunnin perään lapsen kanssa sisätiloihin. Kertakaikkisen toimimaton päivä siis mutta se toki tiedettiin jo aikaa sitten, maanantai kun on pitkä päivä ja lapsen lääkitys lakkaa väkisinkin toimimasta jo ruoka-aikaan. Hyvin lapsi lähti pihalta mukaani, edelleenkään en joutunut tosissani tämän kanssa vääntämään ja kas, luokassa lapsi asettui tuosta vaan tekemään yllin läksyt ja harjoittelemaan enkun sanakokeisiin. Ohhoh!

Liikuntatuntien käännyttyä päätöspisteeseensä minä lähetin lapsen kotiin ja ravasin vauhdilla vastaanottamaan taksille saatettavaa toista lapsosta. Lapsonen keräsi tavaransa ja minä saattelin tämän taksille ja totesin kellon ehtineen jo yli kolmen. Hetki kerhoilua ja kas, kotimatka kutsui. Teini oli onneksi hakenut speden tarhasta joten minä sain ajella suoraan kotiin, nakkasin siskonmakkarasopan loput kiehumaan ja lisäsin sinne paketillisen siskonmakkaroita ja teini jäi vahtimaan tenavien ruokailuja siksi aikaa kun minä pyörähdin kaupalla.

Kauppareissuun nappasin mukaani ukon vanhimman siskon ja kummitytön, joka oli ehdottomasti tahtonut mukaan. Kaupalla totesin kälättävälle kummitytölle että kuulkaapa nyt neiti, olisitte vallan hyvin voinut jäädä kotiin kun eihän tässä ehdi sanaakaan vaihtaa äitisi kanssa. Kummityttöä ei olisi voinut juuri vähempää kiinnostaa vinkkailuni. Sen sijaan kummityttö oli varsin näkemisen arvoinen kun tämä ryhtyi syömään jäätelöä heti kassalta selvittyämme.

Minä näet totesin tälle että jahas, kummisetä on juuri siivonnut auton joten nyt on syytä olla tarkkana ettei pienikään jäätelötippa tipahda penkeille. Voi kummityttö-parkaa, joka välissä tämäkin kummitäti on kiusaamassa lasta ja pelottelemassa kummisedällä. Jostain kumman syystä kummityttö ei päästänyt ääntäkään kun kurvailin heidän kotiaan kohti vaan todella keskittyi siihen jäätelöönsä ja sen koossa pysymiseen. Hahaa!

Kotona siivoilin pikana ruokailun jäljet, haarukoin tonnikalapastasalaattiaterian suuhuni ja istahdin vihdoin ja viimein päivän ensimmäiselle kahvikupposelle. Olin toki juonut kahvia aamulla kotona mutta työpäivän aikana en ehtinyt juoda yhtä ainosta kupposta, sen verran hektistä meno oli. Eipä silti, vessaankin työmaalla ehdin vasta siinä kohtaa kun olin saanut taksille saattelun pois kuvioista ja sinne vessaan olin sentään suunnitellut menoa jo ruokailusta asti. 

Ei liene ihme että minä tosiaankin tipahdin uneen suunnilleen samantien kun nanny loppui. Havahduin jossain kohtaa yötä kun ukko oli siirtynyt sänkyyn ja tuijotteli Tuomas Enbuskea mutta se havahtuminen oli pikainen ja käsitti tarkalleen silmälasien hyllyyn asettelun. Tänä aamuna heräsinkin sitten jo ennen viittä, kiva. Kesä on siis ihan selkeästi tullut kun uni ei vain tahdo pysyä paikalla edes aamukuuteen.

Lievää hämmennystäkin koin aamutuimaan; poika 17v, kohta 18v, on kotiutunut nukkumaanmenoni jälkeen ja pötköttää sohvalla. Varsinainen hämmennys tosin johtuu siitä että skobaa ei näy missään, sen sijaan kuistille on ilmestynyt kaksi melaa ja kumiveneen pumppu. Kumiveneelläkö tämä on tullut? Ja kumivene puhjennut viime metreille? Hahaa!

Tänään on luvassa suht hektinen päivä. Taas. Luvassa on ravia sekä kolmosten musiikin että näiden enkun tahtiin. Toki päivään mahtuu erinäinen määrä muutakin ohjelmaa, äikkää, matikkaa ja todennäköisesti niiden äitienpäivälahjojen valmistamista. Tylsää tuskin pääsee tulemaan. Kotiin palailen himpan ennen neljää ja siinä se sitten tältä erää onkin ja hyvä niin, ne pojan 15v rippijuhlat kaipaa huomiota.

Vaan niin. Luulenpa että ryhdyn nyt tutkailemaan mitä kaikkea sitä pitää ulkoiselle habitukselleen tehdä ennen kuin tästä voi starttailla sinne työmaan suuntaan. Se on siis moro ja viettäkää kivakiva tiistai, minä tulen totta tosiaan pyrkimään samaan.